Jarkko Sipilä: Karu keikka

Kolmas Takamäki-dekkari, lainattu kirjastosta. Luin aika nopeasti, sillä nämä on aika koukuttavia. Teokset ovat hyvin kirjoitettu, mutta myös niin että lukija on välillä askeleen edellä poliisia. Ei tosin joka kerta, mutta tämä puoli näissä kirjoissa on positiivista verrattuna muihin dekkareihin. Lisäksi näissä pääpaino on rikoksissa, ei poliisien henkilökohtaisessa elämässä. Myös tapahtumat ovat suht realistisia, toisin kun esim Ilkka Remeksen kirjoissa tuntuu joskus olevan liian suuret voimat ja älyttömät tapahtumat liikkeellä. Näissä Takamäki-kirjoissa liikutaan Suomen maaperällä, kuvataan tarkasti poliisin toimintatapoja sekä rikollisten toimintaa eri osa-alueilla.

Tässä rikoksena oli poliisin ruumis, jota Takamäki ryhmineen tutkii. Tosin nykyisin uhri työskenteli sisäministeriössä virkamiehehenä. Juttuun liittyy omituinen lista, Supo ja huoria. Kenen voi luottaa? Linkkejä menee ristiin rastiin ja Takamäki on hurjana kun oman organisaation sisältä ei tule tarvittavaa tukea. Asioita salataan ja pimitetään, mutta myönnetään kun Takamäen ryhmä kaivaa oikeat tiedot itse esille. Tosin lopussa Takamäki huomaa tulleensa kusetetuksi. Tai tilanne on oikeastaan patti, sillä molemmilla osapuolilla on syy pitää tietyt tiedot ominaan.