Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo "Et muuten tätäkään usko..." Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä

Luin tämän toisen Haapasalon elämänkerran putkeen ensimmäisen kanssa. Ja kuten tuo ensimmäinen osakin, tämäkin oli täynnä hienoja kuvia by Juha Metso. Ehkä tässä kirjassa oli aavistuksen sellainen olo, että kuvat on otettu yhdessä paikassa, lyhyessä ajassa. Tarjonta oli suppeampaa kuin ensimmäisessä kirjassa.

Toinen huomioni kiinnittävä asia oli toisto. Jonkun verran oli edellisen kirjan juttujen toistoa, oliko se tahallista vai tahatonta, en tiedä. Toisaalta näissä jutuissa oli myös se mielenkiintoinen juttu, että ne eivät olleet täysin identtisiä keskenään. Jokin pikkujuttu oli muuttunut. Tästä tuli entistä vahvemmin sellainen olo, että Ville on hyvä tarinankertoja eikä lukija voi olla aivan varma, että kaikki asiat on todella tapahtuneet juuri hänelle. Tai sitten hän yksityiskohtia muuttamalla suojelee jotain, ehkä itseään.

Tässä teoksessa oli ehkä edeltäjäänsä enemmän kannanottoja ja pohdintaa Venäjän tilasta 2000-luvulla. Hauskoja sattumuksia ja kamaluuksia oli vähemmän, vaikka kyllä lukija pääsi taas nauramaan ääneen moneen otteeseen. Toisaalta kautta teoksen lukija asti jonkinlaista varovaisuutta. En usko, että nämä teokset ovat jääneet FSB:n porukalta tutkimatta, vaikka Ville varookin visusti tuomasta esiin omaa, ehkä rehellistä mielipidettään Venäjästä.

Kuten Kauko Röyhkäkin toteaa: Ville Haapasalo on merkillinen mies. Ja voin sanoa, että jos hänestä ilmestyy vielä elämänkerta, luen sen mielelläni.

Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo "Et kuitenkaan usko..." Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Tämä taitaa olla niitä harvoja kirjoja minkä mieheni on lukenut ennen minua. Hän sai tämän vuosi sitten isänpäivälahjaksi ja jo silloin päätin, että minäkin tulen lukemaan tämän jossain vaiheessa. No, vuosi siinä vierähti kun oli aina muka jotain muuta kesken. Tämähän oli kyllä loppuen lopuksi todella nopealukuinen.

Teos on siis suomalaisen Ville Haapasalon elämänkerta, tai osa siitä. Teokselle on nimitäin jatko-osakin. Kauko Röyhkä haastattelee ja Ville kertoo. Nopealukuisen teoksesta tekee valtava kuvatarjonta, mikä on valokuvaaja Juha Metson käsialaa. Tosin näiden kuvien ääreen jää hetkeksi jos toiseksikin ihailemaan ammattilaisen kaunista jälkeä. Itse teos rakentuu kysymys-vastaus-periaatteella.

Villen varhaisvuodet Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä ovat jännittävää luettavaa. Näyttelijäksi opiskelemaan lähtenyt Ville on joutunut aika moniin tiukkoihin paikkoihin ja ihmettelen suuresti, että hän on ylipäänsä vielä hengissä. Toisaalta joistain jutuista tulee olo, että onko tämä nyt vain showmiehen tarinointia, vai onko näin todellakin tapahtunut. Luulen, että Haapasalo haluaa säilyttää jonkinlaisen savuverhon ympärillään eikä kerro ihan kaikkea, tai ainakaan koko totuutta. Tapahtumat ja sattumukset ovat viihdyttäviä ja välillä lukija saa nauraa ääneen pyörällä ajavalle karhulle tai Laatokalle unohdetulle kuvaajalle.

Innolla tartun tuohon seuraavaan teokseen. Pysyvätkö jutut edelleen yhtä hauskoina, vai tuleeko mukaan syvällisempää pohdintaa venäläisyydestä?