Pekka Hiltunen: Onni

Tämä sattui silmiini kirjaston äänikirjahyllyssä aivan sattumalta muutama viikko sitten. Olen lukenut, ja tykännyt Pekka Hiltusen aiemmista teoksista, joissa suomalaiset Mari ja Lia ratkovat rikoksia Lontoossa. Omasta hyllystäni löytyy kyllä Hiltusen Iso, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi tutustua siihen. Siksi tämä Onni oli positiivinen yllätys, etenkin kun viimeiset Studio-teoksen jälkeen jäi vähän omituinen maku suuhun.

Toimittaja Oskari Silta istuu psykologi-Emman arvoitavana. Osakari hakee uutta työpaikkaa, ylennystä, mutta Emman vihreät silmät saavat hänet yhtäkkiä puhumaan entisestä tyttöystävästään sekä vanhasta koulukaveristaan. Oskari ymmärtää että peli on menetetty, mutta Emman kanssa on hienoa käydä läpi mitä onni oikein on ja mistä sen voi löytää.

Kerronta polveilee sopivasti Osakrin, Rovaniemeläisen Tuhannen Mulkun Tuulikin ja Roady Runnerin välillä. Kieli on hyvää, miellyttävää kuunnella vaikka teoksessa onkin paljon dialogia. Lukijana Aku Laitinen on erittäin hyvä ja sopivalla tavalla eläytyvä, jolloin kolme eri kertojahahmoa erottuvat sopivasti toisistaan. Olen iloinen kun äänikirja on niin onnistunut että sitä voi pitää yhtä hyvänä kun oma lukukokemus olisi ollut.

Kylmät paikat ja pingviinit ovat lähellä Oskarin sydäntä, sekä tietenkin Saara-tytär. Toimittajan työ on intohimo, mutta mitä tehdä kun työ muuttuu eikä tuota enää sitä onnea kun aikaisemmin? Teos käsitteleekin muuttuvaa media-alaa hyvällä otteella, marssittaen lukijan (kuulijan) eteen nykypäivän todellisuuden, kun lehijuttuja ei tehdä enää päivä- tai viikkokausia vaan avainsana on nopeus.

Tuulikki haluaa pelastaa kaikki Suomen homot, tai ainakin ensin saada oikeutta Rovaniemen, tuttavallisemmin Rollon, homoille, ystävilleen. Luola on Tuulikin ja hänen homojensa turvapaikka kylmässä kaupungissa. On bileitä, syvällisiä keskusteluja, naurua ja itkua. Tuulikin sivubisnes ajaa hänet lopulta ratkaisuun, josta ei voi puhua kaikille. Homous tuodaan esille ihanasti, voisi sanoa lähes söpösti. Sivutaan homojen oikeuksia, pelkoja, toiveita ja haluja. Onneksi eräs homoista löytää myös onnensa sieltä mikä oli vain kaukainen unelma ja haave. Jäitä päin!

"Kaikkien tuntema" supertähti Roady Runner ilmestyy eräänä päivänä possensa kanssa Oskarin työpaikalle. He haluavat kuvata musavideon, rakennuksessa kun sattuu olemaan Suomen siisteimmät hissit. Roady, tai Aapo kuten Oskari vanhaa koulutoveriaan kutsuu, on varsin surullinen hahmo: omassa kuplassaan elävä muusikko, jolla on suurtakin suuremmat unelmat ja haaveet. Roady säätää ja sählää vähän kaikkialla, mutta ei näe itseään ulkopuolisten silmin. On vain mahtavat biisit ja mieletön fiilis!

Pidin tästä teoksesta todella paljon, jopa niin paljon että voisin harkita tämän hankkimista omaan kirjahyllyyni. Oskarin valinnat olivat mielestäni aitoja ja ennen kaikkea rohkeita. Teoksen teemat puhuttelivat ja laittoivat pohtimaan. Tuntuu, ettei tämä ollut sellainen "kerralla taputeltu" teos, vaan tämän pariin voi helposti palata jonkin ajan päästä uudelleen.

Lisää arvoita löytyy muun muassa: Lukutoukan kulttuuriblogi, Amman lukuhetki, Kirja vieköön!, Mari A:n kirjablogi, Kirja hyllyssä, Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Pekka Hiltunen: Varo minua

Olen odottanut uutta Studio-sarjan teosta kun kuuta nousevaa. Silti jokin sisäinen ääni kehotti minua lainaamaan teoksen kirjastosta, ja olen iloinen etten tuhlannut tähän rahojani (ainakaan vielä), sillä tämä uusin tarina Marista ja Liasta oli pettymys.

Tällä kertaa naiset paneutuvat Lontoon katujengien maailmaan. Mutta jostain syystä teos ei vain lähtenyt lentoon. Toki sitä luki mielellään ja innokkaasti, mutta huomasin moneen otteeseen vilkuilevani sivuja eteenpäin, että milloinka tästä ja tästä päästään yli. Tämmöinen ei ole minulle ollenkaan normaalia, sillä hyvin harvoin haluan tietää etukäteen kuinka tarinan lopussa käy. Ja se myös kertoo paljon teoksesta...

Teoksessa oli useampia pettymyksiä. Ensinnäkin, olin aivan varma että Lian ja poliisi Gerrishin välille kehkeytyy romanssi. No, näin ei todellakaan käynyt vaan Gerrish joutuu Marin listalle tutkittavaksi kun hän ryhtyy kuulustelemaan Liaa. Gerrish johdattaa Marin (jolla on aikaisempaa enemmän omaa näkökulmaa kun aikaiseemin) Lontoon katujengien maailmaan. Mari päättää lavastaa Gerrishin syylliseksi ja saada hänet näin pois Studion kimpusta.

Lia kyllä kohtaa romanssin teoksessa, mutta sen käsittely jää ikävästi kesken kun Lia siepataan hänen entisen kumppaninsa toimesta. Lia viruu asunnossaan kun Mari on Gerrishin perässä eikä kukaan töissäkään kaipaa Liaa. Lopulta ihana herra Wong ymmärtää, että Lialla ei ole kaikki hyvin ja sitten tapahtuukin ja rytinällä.

Ehkä teoksen suurin ongelma oli se, että siinä tapahtui liian vähän ja turhaa täyte-höttöä oli liikaa. Jos kaikkea olisi tiivistetty hieman, tarinaan olisi voitu tuoda enemmän. Nyt tuntui, että tarinaa oli venyttämällä venytetty mutta samalla poljettiin koko ajan paikallaan. En tiedä oliko kirjailijalla tuskan takana työstää tätä kirjaa, vai mikä tässä oli? Omaan hyllyyn voin hankkia tämän joskus alennusmyynnistä pokkarina, ihan vain että sarja olisi ehyt.

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Lian ja Marin, kahden Lontoossa asuvan suomalaisen naisen tarina saa jatkoa. Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin, että Hiltunen on tehnyt toisen osan Studiosta. Pokkari löytyi Prismasta ja lähti heti lukuun.

Tässä tarinassa on yksi selkeä "juttu", mitä Studion väki tutkii. Nettiin ladataan pimeitä videoita, erimittaisia ja ilman ääntä. Pian ladataan potkimisvideoita ja ruumiita löytyy ympäri Lontoota. Lopulta löytyy mielipuoli joka on kaiken takana, mutta Studion porukka kokee myös menetyksen tutkiessaan vaarallista tyyppiä, joka tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä.

Marista paljastuu paljon uutta, vaikka vielä jotain jää tulevaisuuteenkin kerrottavaksi. Toivoisin myös, että Lia löytäisi sen oman "villapaita"miehensä ja epäilenkin tuleeko eräällä poliisilla olemaan tässä oma osansa?

Pidin kirjasta ja lukaisin sen melko äkkiä. Vähän jäi harmittamaan nuo avoimet kysymykset lähinnä Marin ja Lian suhteen. Ehkä niihin saan vielä joskus vastauksen?

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Pokkarin olen ostanut noin vuosi sitten, mutta kirjastossa sattui kohdalle myös äänikirja. Lainasin pitkälle ajomatkalle ja yllätyin positiivisesti. Kuuntelu jäi matkan jälkeen kesken, sillä lopun lukeminen oli nopeampaa. Hieman kesti, ennen kuin löysin lukemisen rytmin kuuntelun jälkeen.

Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.

Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?

Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)