Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Tämä on hyvä kirja katkaista pitkään jatkunut blogihiljaisuus. En ole lukenut/kuunnellut kaunokirjoja moneen, moneen kuukauteen. Tähän on ollut omat syynsä, mutta nyt tuntuu, että voisin taas sukeltaa kirjojen maailmaan :) En edelleenkää aseta itselleni tavoitteita tämän blogin suhteen, mutta tunnen että olen jälleen avoin kirjallisuudelle.

Tästä kirjasta kiinnostuin kun olin viikonloppuna elokuvissa ja näin kirjan pohjalta tehdyn leffan trailerin ja päätin heti, että haluan nähdä elokuvan. Se, että leffa pohjautuukin kirjaan oli yllätys ja kun sain teoksen kirjastosta vielä heti samantien olin myyty. Ahmin kirjan hetkessä ja muistin taas miksi rakastankaan lukemista.

Simon on lukion toisella luokalla oleva poika (16-vuotias). Hän harrastaa näytelmäkerhoa, hänellä on kaksi siskoa, hän on Harry Potter -fani ja hän on homo. Simonilla on myös salainen nettiystävä Blue, samaa koulua käyvä toinen homopoika jonka henkilöllisyyttä Simon ei tiedä. Koulukaveri kuitenkin lukee sattumalta Simonin ja Bluen välistä sähköposteilua ja ryhtyy kiristämään Simonia.

Nurkkaan ajettu Simon tasapainoilee ystävyyden ja ihastumisen kapealla nuoralla. Toisaalta häntä painostavat parhaat ystävät, toisaalla on salaperäinen Blue, johon Simon on todella, todella ihastunut. Jossain vaiheessa koulun Tumblr-tilille ilmestyy viesti, jossa Simon tulee kaapista ulos. Tosin Simon ei ole kirjoittanut sitä itse. Mitä se tarkoittaa hänen ja Bluen suhteelle?

Teos oli ihana hyvänmielen lukukokemus. Simonin ja Bluen viestittelyä oli suloista lukea ja jännittää Simonin rinnalla kuka mystinen Blue onkaan. Hänen henkilöllisyytensä tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Blue on juuri oikea tyyppi Simonille <3 Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, niin tällaiselle iki-romantikolle kuin minä, genre uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirja oli hauska, hellyttävä, suloinen ja romanttinen. Nyt odotan malttamattomana elokuvaa!

Jessie Burton: Nukkekaappi

Olisikohan tämä ollut Elisa kirjan juhannuskalenterissa tarjouksessa, tai aikaisemmin keväällä. No, niin tai näin, kuuntelin tämän vasta nyt elokuussa. Lukija oli Vuokko Hovatta, ja hänen ääntään oli kyllä ilo kuunnella. Olen iloinen, että äänikirjoja lukevat "hyvä-ääniset" ihmiset, vaikka olen kyllä muutaman kerran törmännyt selkäpiitäkarmivaan lukijaankin.

1600-luvun loppu Amsterdamissa, nuori Nella saapuu vastavihittynä vaimona aviomiehensä kotiin, yksin. Nellaa vastassa on Johannes-puolison sisar, mustaihoinen miespalvelija ja nenänsä joka paikkaan tynöntävä piika. Aviomiestä ei näy missään.

Nella, ristimäniemeltään Petronella on valmistautunut avioliiton velvollisuuksiin, mutta aviomies on oudon etäinen. Viemättä nuorikkonsa neitsyyttä mies tuo kotiin valtavan nukkekaapin ja kehoittaa vaimoaan hankkimaan siitä ajankulua. 18-vuotias Nella ajattelee olevansa liian vanha leikkimään leluilla, mutta kun ensimmäiset miniatyyri-esineet saapuvat, Nellan sydän on mennyttä. Nukkekaappi kertoo tarinaansa hieman liiankin totuudenmukaisesti ja Nella ryhtyy selvittämään kuka on miniatyristi, joka lähettää pyytämättä täydennystä taloon.

Varhaisessa vaiheessa kuulijalle valkenee ettei Johannes ole aivan tavallinen aviomies, tuohon aikaan hänenlaisiaan kutsuttiin sodomiiteiksi. Johannes on ottanut entisen ystävänsä sokerin myytväksi, mutta ei saa kauppoja tehtyä vaan jää pariskunnalle rysänpäältä kiinni pelehtiessään toisen miehen kanssa. Nellan käsiin jää talokunnan salaisuudet, huolet ja murheet sekä sokerin myynti. Kuinka nuori vaimo suoriutuu?

Nukkekaappi kätkee sisäänsä monta salaisuutta joista jokainen kuitenkin löytää tiensä päivänvaloon. Teoksessa on paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja onnea. Ei aivan sellainen teos mitä odotin, mutta omalla tavallaan hyvä. En ehkä ole paras lukija arvostelemaan tätä, mutta onneksi tämä ovat lukeneet muun muassa myös Katja, Ulla, Annika sekä Riitta. Siinä missä itse olin hieman oman mukavuusalueeni ulkopuolella, toiset ovat onnistuneet löytämään teoksesta paljon enemmän.

* ~ * ~ *
Tämä oli blogini 300:s teos!