Kati Hiekkapelto: Tumma

Pitkä tauko viimeisen postauksen jälkeen! Olen kyllä lukenut, mutta en paljoa tänä aikana. Aikani on vienyt perheemme uusin, nelijalkainen jäsen <3 Mutta nyt kun ollaan tutustuttu, niin lukemisellekin löytyy varmaan aikaa paremmin.

Tämän Kati Hiekkapellon uusimman luin kuitenkin nopeasti, kun sain kirjastosta lainaan. Olen katsellut tätä kaupassakin, mutta omaksi en ole kuitenkaan ostanut ja hyvä niin, sillä ei tämä niin hyvä ollut.

Anna Fekete, suomalainen poliisi, on lomalla kotiseudullaan Serbiassa. Annan perhe kuuluu Serbian unkarinkieliseen vähemmistöön. Pian Annan saavuttua hän viettää iltaa ystäviensä kanssa ja hänen laukkunsa varastetaan. Anna lähtee varkaan perään saamatta tätä kuitenkaan kiinni. Seuraavana päivänä selviää, että laukkuvaras on kuollut ja Anna saa tavaransa takaisin passia ja luottokorttia lukuunottamatta. Pian selviää myös, ettei varas ole hukkunut kuten virallinen poliisiraportti sanoo vaan hänet on kuristettu.

Anna ryhtyy tutkimaan tapausta ominpäin. Selviää, että laukkuvarkaalla on sisko joka on myös vaarassa, aivan kuten Annakin. Tapaus liittyy Annan omaan menneisyyteen, ja ratkaistuaan sen hän on selvitänyt laukkuvarkaan murhaajan sekä oman isänsä murhaajan. Loma voi viimein alkaa.

Tämä ei lähtenyt vetämään aivan samalla tavalla kuin muistelen Hiekkapellon aiempien kirjojen lähteneen. Lisäksi minua ärsytti Annan kiukutteleva käytös, se jotenkin loukkasi vaikka kohdistuikin Annan serbialaisiin ystäviin ja perheeseen. Jotenkin tämä tuntui myös erilliseltä ja irralliselta teokselta kahteen aikaisempaan verrattuna. Johtuiko se siitä, että kaikki tapahtui Serbiassa? Hieman pettynyt maku tästä jäi suuhun.

Kati Hiekkapelto: Suojattomat

Toinen Anna Fekete dekkari. Tämän lainasin kirjastosta, kun ajattelin etten kuitenkaan voi ihan kaikkia kirjoja ostaa itselleni, vaikka haluaisinkin. Dekkarit ovat periaatteessa aika kertakäyttöisiä, kun sellaisen on kerran lukenut ja murhaaja on selvinnyt, niin miksi niitä lukisi uudestaan? Joitain poikkeuksiakin toki on.

Tämä oli aika perusdekkari. Tosin alussa vähän ihmettelin, että miksi lukijalle annettiin valmis ratkaisu jo ensimmäisissä luvuissa. No, juttu ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen ja juoni mutkistui loppua kohden. Tarina alkoi vanhan miehen kuolemasta, pian tutkintaan tuli myös vanhan naisen katoaminen. Vanhukset asuivat samassa talossa, ja lisäksi vielä yksi naapuri, huumediileri Make, löytyi kuolleena. Toisena juonena kulki pakistanilaisen Sammyn tarina, hylätty oleskelulupa, kuolemanpelko kotimaassa ja huumeet. Sammy löytyi Maken luota ratsian yhteydessä, ja myöhemmin Sammy väitti tappaneensa vanhan miehen ja Maken.

Anna tutki kaikkia tapauksia ristiin ja yhdessä kollegoidensa kanssa. Töissä Annalla menee hyvin, mutta vapaa-aika on yksinäistä, vaikka hän tapaakin juttuja ratkoessaan unkarilaisen Gabriellan, joka on au pairina suomalaisessa perheessä. Jokin Gabissa vaivaa Annaa, mutta mikä, se ei tunnu oikein selviävän. Oliko tarkoitus johtaa lukijaa harhaan vai vaivasiko Annaa Gabin ytimeen osuvat analyysit hänestä itsestään? Annan kollega Esko on murtumispisteessä, hän on saanut ison jutun KRP:ltä, mikä liittyy lähes kaikkiin tutkittavana olevin rikoksiin. Eskollakaan ei mene hyvin siviilissä, pumpusta ottaa, olut maistuu ja nortti palaa. Lisäksi mies potee jonkinlaista kaukokaipuuta, mutta minne, sitä hän ei tiedä itsekään.

Kerronta on paikoin kevyttä, vuoropuhelut johdattavat tarinaa, mutta mukana on myös paljon analyyttista pohdintaa. Luonto, sää ja yhteiskunnan ilmiöt puskevat esiin, mutteivät häiritsevästi, mutta normidekkaria enemmän joka tapauksessa. Kieli on kaunista, muttei liian runollista.

Luulen, ettei tämä ollut viimeinen Anna Feketen tapaus. Kirjailija jätti sopivan jatkomahdollisuuden Annan raskauden muodossa. Itse toivoisin, ettei Anna tekisi aborttia, vaan etsisi käsiinsä yhdenyön jutun, mistä raskaus sai alkunsa. Kyllä dekkarissa voisi romantiikkaakin olla.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Uusi suomalainen naisdekkaristi. Huomasin tämän esikoisteoksen jo keväällä, mutta odotin että ilmestyisi pokkarina. Lopulta ostin kuitenkin Miki-kirjana, kun halusin päästä tutustumaan uuteen hahmoon.

Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut Jugoslavian unkarilainen. Hän on kouluttautunut poliisiksi ja saanut nyt ensimmäisen vakipaikkansa rikostutkinnasta. Vastassa on tietenkin perus-persu työpari, joka laukoo mielipiteensä päin Annan naamaa. Lisäksi Anna saa heti vastaansa omituisen murhan. Lenkkeilijä on tapettu kesken lenkin kylmäverisesti ja taskusta löytyy omituinen koru. Murhia tapahtuu vielä kaksi ennen kuin rikollinen saadaan kiinni.

Toinen taustalla pyörivä juttu koskee Suomessa asuvaa kurdiperhettä. Anna on varma, että perheen teini-ikäinen tytär pakkonaitetaan, mutta todisteita ei ole riittävästi. Anna päättää pitää itse perhettä silmällä.

Pidin teoksen tyylistä. Myös loppu saa kiitosta, se yllätti lukijan mutta ei ollut mitenkään yliampuvan ärsyttävä. Hommat saatiin vedettyä kivasti pakettiin, mutta hieman jäi nälkä lukea lisää. Onneksi Hiekkapelto on julkaissut jo toisenkin Anna Fekete-dekkarin, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa eksy kirjahyllyyni.