Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kirjaston äänikirjahyllystä bongattu mielenkiintoisuus. Olen kuunnellut aikaisemmin yhden Jääskeläisen kirjan josta pidin, joten ajattelin kokeilla toista, enkä pettynyt.

Olli Suominen asuu vaimonsa ja poikansa kanssa Jyväskylässä. Hän on kustantaja joka hukkaa jatkuvasti sateenvarjonsa, lisäksi hän kuuluu elokuvakerhoon. Olli on myös liittynyt Facebookiin, mikä onkin keskeinen osa koko tarinaa.

Kerronta soljuu Ollin nykyhetken ja lapsuuden ja nuoruuden muistojen välissä. Olli on viettänyt lapsuutensa kesät Tourulassa ja kuulunut tiiviiseen Tourulan viisikkoon yhdessä Karri Kultasen ja Blomroosin sisarusten Annen, Leon ja Rikun kanssa. Yhdessä he seikkailivat eväskori ja Tim-koira mukanaan ja tutustuivat myös Harjukaupungin salakäytäviin, jotka vain Karri pystyi löytämään. Nykyhetkessä Olli lukee kirjailija Kerttu Karan kirjoittamaa menestysteosta Elokuvallinen elämänopas, ja pian Olli saakin Kertun seuraavan kirjan kustannetavakseen.

Kerttu on Ollin oma päärynämekkoinen tyttö, nuoruuden rakastettu ja syy miksi Tourulan viisikko hajosi. Vaikka aikuisena kaikki alkaakin viattomana työskentelynä yhdessä, Olli huomaa pian olevansa tilanteessa että hänen on pakko rakastua Kerttuun.

Lukijalle (kuulijalle) avataan vähitellen salakäytävien arvoitusta. Suurena yllätyksenä ei tule se, että eräänä päivänä Karri vie Ollin salakäytävään ja muuttuu siellä Kertuksi. Pikkuhiljaa paljastetaan kaikki mysteerit.

Teoksen erikoisuus on kaksi erilaista loppuratkaisua. Luvusta 52 alkaen tarinalla on kaksi erilaista lopetusta. Kuuntelemassani äänikirjassa oli Blanc lopetus, ja tietenkin minun oli myös käytävä Atena kustannuksen sivulla lukemassa Rouge loppu. Kummasta pidin enemmän? En tiedä, ehkä ensimmäisestä joka minulle tarjottiin, vaikka Rouge lopetus olikin ehkä elokuvallisempi.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Äänikirjan kansi houkutteli kirjastossa tarttumaan tähän. Lopulta jouduin lainaamaan itse kirjankin, sillä levyt olivat niin huonossa kunnossa etten saanut kaikesta selvää. Viimeiset luvut luin kirjasta, kun äänikirjan kuunteleminen ei muista syistä ollut mahdollista ja halusin saada tämän äkkiä päätökseen. Voi olla, että olisi ollut parempi kuunnella koko teos eikä ryhtyä kesken kaiken lukemaan sitä. Jotenkin tuntui, että loppu tuli joko liian äkkiä tai lässähti omituisesti, kun luin sen itse.

Teos kuuluu "maagisen realismin" piiriin ja ensin ajattelin, ettei minulla juurikaan ole kokemusta tästä kirjallisuuden lajista. Mutta asiaa hetken pohdittuani, löysinkin useamman teoksen joka täyttää maagisen realismin tunnuspiirteet. Ehkä tunnetuimpia lajin edustajia on Sadan vuoden yksinäisyys ja suomalaisista kirjailijoista Johanna Sinisalo on ehkä tuttu useimmille.

Tässä teoksessa keskiössä on kuvitteellinen kaupunki Suomessa, Jäniksenselkä ja sen kuuluisa lastenkirjailija Laura Lumikko sekä hänen perustamansa kirjallisuuden seura. Seuran jäseniä ovat yhdeksän lasta, joista kirjailija Lumikko on tehnyt yhdeksän menestyvää suomalaista kirjailijaa sekä uusi, kymmenes jäsen Ella Milana, jonka Laura Lumikko on juuri valinnut joukkoon ja pian sen jälkeen kirjailijatar katoaa omituisesti. Tosin jotain perin omituista ja salaperäistä tässä seurassa on, sen saa nuori kirjallisuuden tutkija Ella Milana huomata. Seuralla on aivan omat sääntönsä sekä Peli, jota he pelaavat keskenään. Pian Ellalle myös selviää, ettei hän olekaan ensimmäinen kymmenes jäsen seurassa, vaan joku on ollut ennen häntä. Ella ryhtyy Pelin avulla selvittämään mysteeriä ja paljastaa lopulta valtavan salaisuuden, mikä koskee kaikkia seuran jäseniä.