Näytetään tekstit, joissa on tunniste Astrid Lindgren. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Astrid Lindgren. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Moneen kertaan luettu ja kuunneltu iki-ihanuus. Tällä kertaa kuuntelin ensimmäisen kerran lasten kanssa, ja kyllä tämä heihinkin upposi! Omasta hyllystä löytyy kirja, kirjastosta lainasin äänikirjan.

Leijonan veljesten, Kaarlen eli Korpun ja Joonatanin seikkailu kuolemanjälkeiseen maailmaan Nangijalaan. Vastoin odotuksia Joonanan saapuu sinne ensin, mutta Korppu seuraa pian perästä. Nangijalassa on yhä satujen ja leiritulten aika, tosin seikkailut äityivät pahoiksi, kun Ruusulaaksossa valtaapitävä Tengil sotilaineen uhkaa myös Kirsikkalaaksoa. Tengilillä on hallussaan Katla, ikiaikainen lohikäärme. Veljekset kohtaavat monia vaaroja ja seikkailuja, kunnes heidän matkansa jatkuu Nangiliman Omenalaaksoon.

Kuolema on teoksessa vahvasti läsnä lähes joka hetki. Mutta se on osattu selittää ja kertoa niin, ettei se pelota. Pelko tulee pahasta Tengilistä ja Katlasta sekä Karmasta. Itselleni tämä on kaunis satu ja mahdollisuus siitä, mitä kuoleman jälkeen voisi olla.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Sinä yönä jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioiden yllä...

Osaan tämän kirjan luultavasti niin etuperin kuin takaperinkin. Olen kuunnellut tämän varmaan kymmenen kertaa äänikirjana viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Sekä lisäksi tietenkin lukenut pari kertaa. Aivan ehdoton suosikkini, jonka otin taas pitkästä aikaa kirjastosta lainaan ja kuuntelin. (Aivan kuin minulla ei olisi muuta luettavaa tai kuunneltavaa!!)

Ronjan tarina on varmasti kaikille tuttu. Seikkailut Matiaksen metsässä, Brikiin tutustuminen, ryövärielämän hyvät ja huonot puolet, vapaus, ilo ja rakkaus ovat kirjan keskeisiä asioita. En osaa sanoa mikä tässä vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen, mutta jokin taika kirjassa on. Pidän toki muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta tämä on suosikkini :)

Nyt katsoin myös pitkästä aikaa elokuvankin kuuntelun päälle. Ärsyttävää oli, etteivät ajattarat olleet ajattaroita vaan harpyjoja ja männiäiset harmajaisia. Muutoin elokuva ansaitsee kiitosta, sillä se on uskollinen aluperäiselle tekstille ja toteutus on hieno.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...