Lars Kepler: Lazarus

Kuuntelin uusimman Lars Keplerin BookBeatin äänikirjana. Lukija oli Toni Kamula. Niille, joille Keplerin koko tuotanto on tuttua, tämä antaa ehkä eniten, sillä teoksessa viitataan hyvin paljon Nukkumatissa olleisiin tapahtumiin.

Tässä merkinnässä on yksityiskohtia juonesta!

Itselleni teos oli yllättävää kyllä pettymys. Tuli olo, että tämä on kirjoitettu pelkästään myyntitulojen toivossa. Lisäksi se, että tässä haettiin taas kerran mahdollisimman pahaa pahuutta oli hurjaa.

Aika alussa käy selville, ettei Jurek Walter olekaan välttämättä kuollut silloin kun Saga Bauer ampui hänet vuosia sitten. Tosin kukaan muu, kuin Joona Linna ei usko tähän. Siinä vaiheessa kun muutkin lopulta uskovat, että Joona saattaakin olla oikeassa, on jo auttamatta liian myöhäistä!

Yllättäen teoksessa tuodaan esiin Saga Bauerin sisar, johon ei ole viitattu missään vaiheessa aikaisemmissa teoksissa. Tämä tuntuu todella päälleliimatulta, vaikka asiaa yritetään keventää kertomalla myös Sagan poikakaverista joka on myös poliisi ja harrastelee valokuvausta. Tosin tämä kaveri unohdetaan aika pian ensi esittelyn jälkeen, toisin kun Sagan isä ja sisar joutuvat suureen vaaraan. Lopulta Saga tekeekin jotain aivan kamalaa hiekkakuopan väijytyksessä liittyen hänen isäänsä. Asia, jonka muuten oivalsin aika nopeasti.

Joona puolestaan painuu heti maan alle heti kun tajuaa Jurekin olevan kannoillaan. Hän ottaa mukaansa tyttärensä ja ystävänsä. Lumi (Linna, heh heh) ei tosin kestä isänsä oikkuja ja valittaa niin pitkään, että Joona luovuttaa ja palaa Ruotsiin ottamaan Jurekia kiinni. Tosin sillä välin Saga on onnistunut mokaamaan lahjakkaasti tuhat juttua ja pilaa kaikkien turvallisuuden. Lopussa Saga ajautuukin mielenkiintoisen ratkaisuun, tosin varmuutta ei ole selviääkö hän vai ei.

Mukaan on otettu kaksosten tähtikuvio jonka perusteella löydetään paikkoja jotka ovat Jurekille tärkeitä, sillä hänellä oli kaksoisveli jonka Joona tappoi. Tämäkin on hieman hassua, että asia oivalletaan vasta nyt, mutta jotain uuttahan täytyy aina keksiä. Loppuun jäi kiva koukku Majava-nimisestä tyypistä.

Tämän hetkisten fiilisten mukaan en odota tällä hetkellä kovin paljon seuraavaa Joona Linnaa. Harmi, sillä olen pitänyt näistä kirjoista todella paljon!

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Jonotin tätä Joona Linna -uutuutta kirjastosta, mutta totesin että haluan lukea tämän nopeammin. Eräällä kauppareissulla ostin teoksen itselleni Prismasta ja luin nyt pääsiäisen aikaan. Onneksi kuuntelin Vainoojan pari viimeistä lukua pohjalle, sillä muutoin olisi saattanut kirjoitustyyli lopettaa lukemisen lyhyeen. En ymmärrä miksi teos (teokset) on pitänyt kirjoittaa kielellisesti tällä tavalla , mutta onneksi juoni ja henkilöhamot ovat niin herkullisia että sen kestää.

Joona Linna istuu vankilassa rikoksista, jotka hän teki edellisessä teoksessa. Samaan aikaan Ruotsin ulkoministeri murhataan kotonaan ja mikä kummallisinta, todistaja jätetään henkiin. Murhaajan supisema vihje johdattaa poliisin jäljille, mutta onko kaiken takana sittenkään terrorismi? Joona on päässyt mukaan kuvioihin, mutta vain niin pitkäksi aikaa kun se isoja poikia huvittaa. Lomalta paluun palkkiona on suljettuosasto, vaikka Joona ymmärtääkin äkkiä missä seuraava murha tehdään.

Onneksi Joonan entinen esimies ymmärtää suomalaistaustaisen poliisin arvon tilanteessa, jossa murhaaja on vapaalla ja taustalla soi lastenloru kymmenestä kanista. Joona pääsee mukaan ja ryhtyy jahtaamaan kaniininmetsästäjää ihan kunnolla.

Ten little rabbits, all dressed in white

Tried to go to Heaven on the end of a kite

Kite string got broken, down all fell

Instead of going to Heaven, they went to...

Onneksi suosikkini Saga Bauer on mukana kuvioissa, vaikkakin eri poliisiyksikössä kuin Joona. Se ei silti estä heitä tekemästä yhteistyötä. Uusia hahmoja pyörii mukana kuten tv-kokki Rex poikansa ja managerinsa kanssa. Lisäksi joukko silmäätekeviä näyttäisi olevan yhteyksissä murhiin. Ehtiikö Joona ajoissa?

En tiedä miksi olin hieman pettynyt kun lopetin tämän teoksen. Juoni oli kyllä hyvä, samoin tapahtumat mutta jokin jäi puuttumaan. Jokin lässähti lopussa, ja se harmittaa. Toki viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen koukku, ja luulen että kuulemme Joona Linnasta vielä!

Ehkä eräs syy miksi tästä jäi omituinen olo, oli murhaajan paljastuminen. Tykkään siitä että mahtavan nerokas päähenkilö päättelee murhaajan henkilöllisyyden, mutta ei paljasta sitä lukijalle ennen kuin aivan viime hetkellä. Tässä murhaaja kertoi itse olevansa Kaniininmetsästäjä, joten lukijan tehtäväksi jäi jännittää hoksaavatko muut sen ja kuinka murhaaja toimii ennen kuin jää kiinni (jos jää). Itselleni on tärkeää miettiä ja pohtia teoksen aikana erilaisia mahdollisuuksia, mutta arvostan myös Hercule Poirot -tyyppisiä salapoliiseja jotka päättelevät asioiden laidan omissa aivoissaan mutta kertovat ratkaisunsa ja perustelut tavallisille kuolevaisille tarinan lopussa.

Annika, Mai ja Takkutukka ovat olleet tyytyväisiä teokseen. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa heidän suosituksensa.

Lars Kepler: Vainooja

Hitaasti kuunneltu Elisa Kirjan äänikirjana. Lukija ei ollut ehkä paras mahdollinen, ja osaltaan vaikutti siihen miten suhtauduin tiettyihin kirjan henkilöhahmoihin. Huomasin, että loppua kohden halusin pitkittää kuuntelua ja pidinkin reilun parin viikon tauon ennen kuin tänään kuuntelin tämän viimein loppuun.

Joona Linnan oletetaan kuolleen, hänen työhuoneeseen on muuttanut Margot työkaverinsa kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan usko Joonan kuolleen ja Saga Bauer jatkaakin omia tutkimuksiaan todistaakseen että Jurek Walter on todellakin kuollut. Saga löytää pahoin mädäntyneen ruumiin ja saa todisteet Jurekin kuolemasta. Hän lähtee viemään uutista Nattavaaraan Joonalle ja tämän tyttärelle Lumille. Lumi muuttaa samantien Pariisiin opiskelemaan ja Joona palaa Tukholmaan. Hänen yllättävä "ylösnousemuksensa" saa poliisitalolla vipinää aikaan. Tosin hän ei saa takaisin poliisinvaltuuksiaan automaattisesti.

Margot Silvermann on saanut tutkittavakseen kummallisen videon. Selviää, että omituinen stalkkeri kuvaa naisia, julkaisee videot ja surmaa naiset. Kun murhia on useampi, rikospaikoilta löytyy toisille naisille kuuluneita esineitä. Margot on ymmällään ja saa apua Erik Maria Barkilta (tuttu Hypnotisoija -teoksesta). Erik yhdistää ensimmäisen murhan monta vuotta sitten tapahtuneeseen murhaan ja syylliseen, joka tuomittiin vankilaan pitkälti Erikin psykiatrisen selvityksen perusteella. Nyt Erik epäilee, että syyllisen puheet alibista ja likaisesta saarnaajasta täytyy selvittää uudelleen.

Kun Joona palaa Tukholmaan, hän saa suurta apua Erikiltä. Tämä hoitaa ja majoittaa pahoin loukkaantuneen ex-poliisin. Erik on myös ryhtynyt ottamaan pianotunteja ja rakastuu soitonopettajaansa.

Yllättäen näyttää siltä, että Erik olisikin syyllinen stalkkaukseen. Hän joutuu pakenemaan poliisia samalla kun Joona yrittää selviittää oikean murhaajan henkilöllisyyden. Se selviääkin ja lyö lukijan/kuulijan ällikältä! Ihminen, joka ei todellakaan olisi tullut ensimmäisenä mieleen. Karmivaa.

Seuraa piinaava loppuratkaisu, missä Erik on suljettuna häkkiin, soitonopettaja hapuilee pimeässä pakoon ja stalkkeri on valmis tappamaan kaikki. Kaikki kuitenkin selviää, mutta pahiten kärsii Joona joka joutuu oikeuden eteen ja saa tuomion.

Odotan mielenkiinnolla vieläkö ilmestyy uusi Joona Linna -dekkari vai siirtyykö kirjailijapariskunta muiden teemojen pariin. Luulen, että "joudun" kuuntelemaan tämän teoksen vielä jossain vaiheessa uudellen. Tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja pitkät tauot kuuntelussa veivät hieman nautintoa.

Lars Kepler: Nukkumatti

Hyytävä, jännittävä, karmiva, mahtava! Juuri tällainen on kirja josta minä pidän. Jännitystä alusta loppuun.

Aloitin tämän Elisa Kirjan äänikirjana (olin saanut edullisesti) heti kun lopetin Tulitodistajan. Teos löytyy kyllä omastakin hyllystä, mutta olin pääsiäisen mökillä ja siellä minulla oli vain mukana tuo Tulitodistaja teos pokkarina. Ehdin kuunnella tätä vajaat 70 lukua äänikirjana, mutta kun tulimme kotiin nappasin pokkarin hyllystä ja luin lähes yhdeltä istumalta loppuun. Lukeminen on kuitenkin nopeampaa kuin kuuntelu.

Teos alkaa kun Jurek Walterin eräs oletetuista uhreista, Mikael Kohler-Frost, ilmetyy yllättäen keskelle rautatiesiltaa. Mikael kertoo olleensa Nukkumatin vankina, hän muistaa vain unihiekan, posliiniset sormenpäät jotka kilisevät sekä sen, että hänen sisarensa Felicia oli hänen kanssaan. Poliisin täytyy toimia nopeasti, he päättävät soluttaa Jurek Walterin selliin Saga Bauerin jonka tarkoituksena on lypsää tietoja Felician olinpaikasta.

Kerronta polveilee kirjailija Reidar Frostin (Mikaelin isä), Saga Bauerin, Joona Linnan sekä Anders Rönnin (Jurekin lääkäri) välillä. Tunnelma tiivistyy vähä vähältä kun lukija jännittää paljastuuko Saga, saako hän riittävät tiedot ja kuinka Joona suorittaa omia etsintöjään käyden jopa Venäjällä kuulemassa Jurek Walterin taustoista. Nukkumatti löytyy ja tapahtumat vyöryvät vauhdilla eteenpäin. Lopulta Joona oivaltaa myös, ettei Jurekin ole tarkoitus tuottaa tuskaa sieppaamilleen henkilöille, vaan satuttaa niitä jotka ovat jääneet kaipaamaan ja etsimään. Joona voisi olla yksi heistä, ellei hän olisi lavastanut vaimonsa ja tyttärensä kuolemaa. Joonalla on kuitenkin Disa, ja kun Jurek ovelan suunnitelmansa avulla onnistuu pakenemaan, Joona tietää että hänen on löydettävä Disa ennen Jurekia.

Teoksen lopussa langat sidotaan siististi nippuun. Avoimet kysymykset saavat vastaukset. Teoksen viimeiset lauseet olivat sellaiset, että minun oli pakko aloittaa seuraavan Keplerin kuuntelu äänikirjana heti.

Lars Kepler: Tulitodistaja

Edellinen Kepler (Paganini ja pahoilainen) oli pettymys, mutta äänikirjan kuuntelu puhelimella oli kivaa, joten yritin löytää myös tämän seuraavan edullisesti. No, onni ei suosinut enkä halunnut maksaa äänikirjasta lähes kahtakymppiä, joten jouduin ottamaan pokkarin omasta hyllystä käteeni ja lukemaan sen itse. Eikä oikeastaan harmita yhtään!

Tämä teos alkoi aivan eritavalla kun edellinen. Kuvaus Birgitta-kodin kahdesta murhasta oli jännittävä ja karmiva, joten tätä ei voinut laskea käsistään ihan heti. Loppupuolella yritin tietoisesti hidastella etten ahmisi loppuratkaisua liian nopeasti.

Birgitta-kodissa murhataan siis kaksi henkilöä: teinityttö sekä työntekijä. Murhalla ei tunnu olevan silminnäkijöitä ja yksi tytöistä on kadonnut. Joona Linna on poissa työstään ja yrittää löytää kadonneen vaimonsa ja tyttärensä kun hänet hälyytetään tarkkailijaksi rikospaikalle. Joona huomaa pian tärkeitä asioita omalla tyylillään ja uskoo että kadonnut tyttö Vicky on edelleen elossa, vaikka todisteet viittaavatkin muuhun. Joonalta puuttuu normaalit valtuudet suorittaa tutkintaa, mutta hän ei voi pitää näppejään erossa tapauksesta.

Murhaajan paljastuminen oli todellinen juonenkäänne tarinassa, mutta samalla se selitti paljon. Samalla ratkeaa myös vuosikymmeniä sitten tapahtunut onnettomuus. Murhaajan kohtalo oli hieman harmittava, mutta tärkeintä oli että muut jäivät henkiin.

Teoksen lopussa hypättiin aivan yllättäen uuteen tapaukseen, joka liittyy vahvasti Joonaan ja hänen vaimoonsa Summaan ja tyttäreensä Lumiin. Lukijalle esitellään aivan uusi hahmo: Jurek Walter. Hän tuntuu olevan kaikista ihmisistä kamalin ja pahin ja hän on ollut yli kymmenen vuotta erityisvankilassa. Tämän yllättävän tarinanavauksen jälkeen on pakko tarttua heti Keplerin seuraavaan teokseen!

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Olen aloittanut tämän teoksen lukemisen kaksi kertaa, mutta tarina ei ole edennyt riittävän innostavasti, joten olen jättänyt kesken. Liityttyäni Elisa Kirjaan, tämä oli jossain vaiheessa tarjouksessa äänikirjana. En yleensä halua ostaa "tuplakappaleita" samasta kirjasta, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Osittain myös siksi, etten löytänyt tätä äänikirjana kirjastostakaan. Kuuntelin tätä puhelimella (aivan loistava keksintö!) noin 30-60 min pätkissä kun kävin lenkillä. Toimi hyvin :)

Tarina alkaa, kun Penelope ja hänen miesystävänsä lähtevät veneilemään ja Penelopen sisko Viola lähtee mukaan. Yllättäin Viola kuitenkin murhataan ja tappaja on myös Penelopen ja Björnin kannoilla. He pakenevat pitkin Tukholman saaristoa. Samaan aikaan Joona Linna saa tutkittavakseen Violan kuoleman sekä asenvientipäällikön outo ja yllättävä itsemurha. Tarinan polveilevat vuorotellen, lopulta Penelope pääsee turvaan vaikka "ongelmanratkaisija" on edelleen vapaana.

Lopulta niin Joonalle kuin Penelopellekin selviää, että kaiken takana on suuri ammuslasti, jonka on määrä lähteä Ruotsista Afrikkaan. Ammukset on määrä salakuljettaa sisällissodassa oleviin maihin, vaikka Ruotsi onkin kieltäytynyt asekaupoista näiden tahojen kanssa. Uusi asevientipäällikkö Axel Riesling, superlahjakas ex-viulisti, on myös vaarassa.

Tapansa mukaan Joona selvittää rikoksen yhdessä Säpön Saga Bauerin kanssa. Saga on kiva uusi hahmo, ja toivon että hänestä kuullaan vielä. Syyllistä ei saada täyteen vastuuseen, mutta ammuslastin lähtö onnistutaan estämään.

Kuunneltuna tämä teos oli ihan hyvä, mutta en tiedä olisinko oikeasti jaksanut lukea tätä. Aikamuotojen poukkoilu oli ärsyttävää, ja tapahtumia oli paljon. Siitä huolimatta välillä oli olo, ettei juoni liiku mihinkään suuntaan vaan nököttää paikoillaan. Teoksen pääteema asekauppa on toki tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, mutta ehkä asiasta olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla tai vetävämmin.

Teoksen nimi aukesi vasta loppupuolella, ja selitys oli mielenkiintoinen. Ainoa asia mikä jäi vaivaamaan oli Axel Rieslingin kohtalo. Palasiko hän musiikin pariin? Pystyikö hän jälleen nukkumaan?

Lars Kepler: Hypnotisoija

Jälleen kerran yksi uusi ruotsalainen rikoskirjailija. Tai oikeastaan kaksi kirjailijaa, sillä Lars Kepler -nimen takana ovat Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, kirjailijapariskunta joiden nimet vaikuttavat minusta keksityiltä. Mieleeni tuli, että onkohan tämä kirja, tai kirjat, markkinoitu suomalaiselle lukijakunnalle, sen verran tuntui olevan suunnattu Suomeen viitteitä. Itse en syttynyt tähän teokseen kovin nopeasti, osittain syy saattoi olla siinä että teoksen kieli oli niin omituista. Oliko kyse huonosta suomennoksesta vai alkuperäistekstistä, mutta jokatapuksessa lukeminen oli paikoin aika raskasta. Toisaalta syy saattaa olla myös se, että kirjailijoita on kaksi.

Teoksen päähenkilönä on keskusrikospoliisin Joona Linna. Toisena päähenkilönä on lääkäri ja hypnotisoija Erik Maria Bark perheineen. Tapahtumat sijoittuvat Ruosiin, pääosin Tukholmaan. Tapahtumat käynnistyvät kun eräs perhe löytyy raa'asti surmattuna, vain perheen poika Josef on hengissä. Joona Linna pyytää Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, että poliisi saisi hieman vihjeitä tekijästä. Hypnoosi onnistuu ja selviää, että isosisko Evelyn on myös vaarassa. Pian myös Erikin perhe on vaarassa, etenkin hänen verenvuototautia sairastava poikansa Benjamin.

Erik on lopettanut hypnotisoimisen kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta lukijalle selvitetään vasta reilusti teoksen puolivälin jälkeen syyt tähän päätökseen. Ryhmähypnoosista oli mielenkiintoista lukea, vaikka en tiedäkään voiko sellainen olla oikeasti mahdollista. Toisaalta tämä on taas niitä kirjallisuuden parhaita puolia, mitä tahansa voi tapahtua fiktiossa!

Erikin poika Benjamin katoaa, ja selviää että syy on Erikin paluu tekemään hypnoosia. Samaan aikaan myös sairaalasta karannut Josef uhkaa Erikin perhettä. Kuka on syyllinen Benjaminin katoamiseen? Syy löytyy kymmenen vuoden takaa.

Kirja on hyvin rakennettu. Jännitystä riittää, samoin juonenkäänteitä vaikka loppuratkaisu onkin suoraviivainen. Hieman jäi harmittamaan, ettei kaikkiin kysymyksiin saatu vastauksia. Miksi Josef toimi kuten toimi? Mitkä olivat hypnoosiryhmän kummituslinnat ja pelot? Toki teoksessa oli ihan riittävästi kammottavuuksia, ja etenkin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. (Onkohan tämä lapsi-juttu sellainen, millä nyt mässäillään tällä hetkellä kirjallisuudessa?) Mikä on Erikin lääkkeidenkäytön historia ja kuinka hänen avioliittonsa käy? Mikä oli se omituinen Pokémon jengi ja mitä heille tapahtui? Teokseen jäi yllättävän paljon avoimia kysymyksiä, jotka jäivät vaivaamaan minua. Toki Kepleriltä on tullut tämän lisäksi vielä kolme-neljä teosta, joten voihan olla että vastauksia löytyy niistä. Itse olen kyllä tottunut, että rikoskirjoissa kysymyksiin saadaan vastaukset ja langanpäät solmitaan lopussa yhteen.

Ei tämä ihan ykköseksi päässyt omalla lukulistallani. Syynä on kielen lisäksi myös nuo avoimet kysymykset. Tuntuu, kun tässä olisi yritetty hieman liikaa. Perusidea on hyvä, mutta toteutus ontuu hieman. Saa nähdä kuinka muissa teoksissa on onnistuttu, ne odottavat hyllyssäni, joten eiköhän tässä kesän aikana tule vilkaistua niitäkin kaikkien muiden lukemattominen kirjojen lisäksi.