Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti tästä teoksesta. Toisaalta ei siihen kovin paljon tarvittu, sillä edellinen kuuntelemani teos oli pohjanoteraus. Lukijana tässä äänikirjassa oli Jarmo Mäkinen, hän oli huomattavasti parempi kun aikaisemman teoksen lukija, vaikka olen toki parempiakin kuunnellut.
Se mikä tässä teoksessa oli hyvää, oli juoni. Sitä oli kehitelty ja hiottu paremmaksi kuin Soininvaaran aikaisemmissa teoksissa. Jossain vaiheessa kuuntelua mieleeni nousi muisto, että olen kuunnellut tämän joskus vuosia sitten, jotkut tapahtumat muistin vaikka muutoin juoni olikin unohtunut. Ei siis mikään tajunnan räjäyttävä mestariteos tämäkään kirja, mutta sopiva hetken viihteeksi.
Tässäkin tarinassa seikkailee Arto Ratamo ja Jussi Ketonen, Supon tyypit siis. Vihan enkeliksi itseään kutsuva hullu murhaa fyysikoita pitkin Eurooppaa, mutta taustalla on isompi salaliitto. Ekoterroristit ovat pistäneet oman lusikkansa soppaan ja näin ollen sotkeutuvat myös fyysikkomurhiin. Salaliitto on paljastuu tietenkin lopulta, kunhan riittävän moni on ensin kuollut.
Kuten sanoin, juonellisesti tämä oli hyvä. Mutta henkilöhahmojen puolella rupesi kyllästyttämään. Etenkin Arto "Supon mestarietsivä" Ratamon käytös oli sarjassa hohhoijaa. Milloin miestä ei ottanut päähän niin sitten hän kitisi ja kiukkusi jostain muusta syystä. Negatiivisuutta oli todella paljon näiden hyvisten leirissä ja ihmettelen mistä se johtui. Kiukku leimahti hetkessä ja jatkuvasti jotakuta tuntui vituttavan. Ei kovin kiva kuunnella tämmöistä pidemmän päälle. Joten näillä näkymin tämä jää toisestaiksi viimeiseksi Soininvaaraksi, ainakin hetkeksi.
Tämän ovat kuunnelleet myös Minna ja Tessa, molemmat suht positiivisin mielin.
