Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

Kuudes osa Matkantekijä-sarjassa, luettu ensimmäisen kerran syksyllä 2007. Silloin kirjoitin: Tämä oli parempi kuin kaksi aikaisempaa. Tosin tuntui, että tämä loppui vähän kesken. Luulen, että tulee vielä yksi kirja, siinä mahdollisesti Breen perhe palaa takaisin 1700-luvulle. Paljon oli taas saatu tapahtumia yksiin kansiin.

Olen edelleen samaa mieltä, kuin seitsemän vuotta sitten. Toisaalta myös ajattelen, että tämä oli tietyllä tavalla sekavampi kuin aikaisemmat, sillä nyt kun olen kerrannut tätä sarjaa lyhyessä ajassa alusta tähän saakka, niin tästä kirjasta puuttuu "se jokin". Tässä teoksessa on hurjan paljon tapahtumia, pieniä ja isoja, mutta ei oikeastaan yhtä isoa kokonaisuutta, vaan asioita vain tapahtuu koko ajan.

Teoksen tärkeimpiä, tai merkittävimpiä, tapahtumia on Clairen sieppaus ja raiskaus, Marsalin ja Fergusin kääpiöpojan syntyminen, nukutusaineen käyttö ja Malvan apu, Clairen sairastuminen aivokalvontulehdukseen, Rogerin halu ryhtyä papiksi, Wendigo-aikamatkaajan tapaaminen, Phaedren katoaminen, Lizzien yllätysraskaus ja rakastuminen kaksospoikiin, Fergusin riittämättömyys yksikätisenä ja siitä seuraavat ongelmat ja niiden ratkaisut, Malvan raskaus ja syytökset että Jamie olisi isä, Clairen löytyminen Malvan kuolleen ruumiin viereltä ja siitä seuraava oikeudenkäynnin odottaminen, Clairen kirjurin pesti kuvernöörin luona, Tom Christien yllättävä apu Clairen pelastamiseksi, Briannan sieppaus ja löytäminen Bonnetin luota, samalla löytyy myös Phaedre, Bonnetin tappaminen/kuoleminen, Jocastan ja Odysseus-palvelijan suhteen paljastuminen, Amandan (Mandyn) syntyminen ja tieto, että hänellä on sydänvika, Bree tapaa Willien ennen kuin perhe palaa nykyaikaan, Ison talon palo ja Bugin pariskunnan paljastuminen kulta-aarteen varkaiksi. Lisäksi Jamie pitää tiivistä yhteyttä John Greyn kanssa, toimii intiaaniasiamiehenä ja tekee valintansa kummalla puolella hän aikoo taistella Yhdysvaltojen vapauden puolesta. Teos päättyy Lallybrochiin, missä Bree ja Roger ryhtyvät kunnostamaan taloa ja saavat käsiinsä rasian, jonka sisältä paljastuu Jamien ja Clairen kirjeitä heille.

Kuten huomaa, niin näitä merkittäviä asioita on todella paljon. Toisaalta sivujakin on 1411, joten jotainhan näillä sivuilla täyttyy olla! Tosin jälleen loppukiihdytys oli aivan omassa luokassaan, sinne oli saatu mahtumaan niin paljon asioita että harmitti. Tarkoitan, että mihinkään näistä isoista jutuista ei panostettu kunnolla, vaan ne pudotettiin yksitellen lukijan eteen, eikä mihinkään tartuttu kunnolla. Tämä on harmillista, sillä jos tarkkaan ajattelee niin teoksen olisi hyvin voinut jakaa kahteen erilliseen kirjaan, jolloin kaikki asiat olisi voitu käsitellä kunnolla. Nyt kaiksta tärkeimmät, kuten Mandyn syntymä, sydänviat ja perheen paluu oli ohi muutamassa sivussa.

Kerronta eteni samaan tuttuun tapaan. Tosin Clairen minä-kertoja rooli oli entistäkin pienempi, Rogerin näkökulmaa oli enemmän ja uutena oli Ianin näkökulma, mikä toi hyvää vaihtelua. Henkilöhahmoja tuli taas jälleen lisää, vaikkakin perustarina pyörii tuttujen tyyppien ympärillä. Tässä tarinassa on päähenkilöt, pää-sivuhenkilöt, sivuhenkilöt ja satunnaiset henkilöhahmot, jotka piipahtavat kerran tai kahdesti tarinassa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta henkilöhahmoa tässä kokonaisuudessa esiintyy. Veikkaan, että niitä on satoja!