tiistai 19. maaliskuuta 2019
perjantai 8. helmikuuta 2019
Eppu Nuotio: Anopinhammas
Kuuntelin tammikuussa Eppu Nuotion Myrkkykeison ja ihastuin Ellen Lähteeseen, joten minun oli pakko kuunnella myös tämä toinen osa. Nyt odotan tänä vuonna ilmestyvää kolmatta osaa :)
Tämänkin kuuntelin BookBeatin äänikirjana, lukijana Tuija Kosonen. Vaikka lukija oli eri kun ensimmäisessä kirjassa, niin pidin molemmista.
Tarina alkaa, kun Ellen on Espanjassa, tarkemmin sanottuna Andalusiassa puutarhamatkalla. Siellä hän kohtaa Carlosin, ihanan miehen joka on Ellenin omaa ikää ja loistava rakastaja, mutta Ellen pääsee myös suomalais-espanjalaisiin häihin. Tosin häät saavat ikävän lopun kun tuore anoppi kuolee heti häistä seuraavana aamuna. Kuolemassa ei ole mitään erikoista, mutta kuinka ollakaan tuore aviopari muuttaa Ellenin kotikaupunkiin Turkuun.
Toisena sivuojuonena teoksessa on Ellenin ystävän Siljan uusi suhde. Silja on ollut vuosia Pilke-tyttären yksinhuoltaja ja kaipaa toista aikuista rinnalleen. Onneksi Tinderistä löytyy Pekka, ihana mies joka hurmaa Siljan.
Kun hääpari asettuu Suomeen, espanjalainen Carmen huomaa, ettei sopeutuminen ole helppoa. Mikael-sulhasen isä ja tämän sisar eivät tunnu pitävän Carmenista. Lisäksi Lohenkarin perheessä on toinenkin tragedia, Mikaelin mummo on kadonnut vuosia sitten ja ruumis löytyi vasta monen viikkon kuluttua.
Juoni on rakennettu kivasti, vaikka toki lukija arvaakin tietyt juonikuviot. Mitä Lohenkarin perheeseen tulee, niin siinä kirjailija on saanut pidettyä jännityksen loppuun saakka, toisin kun edellisen teoksen kohdalla. Samuelin ja Sindyn suhteen loppuminen on surullinen asia, samoin kun Siljan kohtalo, mikä on myös arvattavissa alkumetreiltä saakka.
Vaikka nämä teokset ovat aavistuksen verran liian täydellisiä, niin samalla ne ovat olleet kivan helppoa kuunneltavaa. Eppu Nuotio maalailee mukavia, idyllisiä kuvia joihin on mukava solahtaa mukaan hetkeksi. Kätevänä Marttana Ellen siivoaa, tekee loistavaa ruokaa ja on muutoinkin kaikin puolin älykäs ja hurmaava.
Tämänkin kuuntelin BookBeatin äänikirjana, lukijana Tuija Kosonen. Vaikka lukija oli eri kun ensimmäisessä kirjassa, niin pidin molemmista.
Tarina alkaa, kun Ellen on Espanjassa, tarkemmin sanottuna Andalusiassa puutarhamatkalla. Siellä hän kohtaa Carlosin, ihanan miehen joka on Ellenin omaa ikää ja loistava rakastaja, mutta Ellen pääsee myös suomalais-espanjalaisiin häihin. Tosin häät saavat ikävän lopun kun tuore anoppi kuolee heti häistä seuraavana aamuna. Kuolemassa ei ole mitään erikoista, mutta kuinka ollakaan tuore aviopari muuttaa Ellenin kotikaupunkiin Turkuun.
Toisena sivuojuonena teoksessa on Ellenin ystävän Siljan uusi suhde. Silja on ollut vuosia Pilke-tyttären yksinhuoltaja ja kaipaa toista aikuista rinnalleen. Onneksi Tinderistä löytyy Pekka, ihana mies joka hurmaa Siljan.
Kun hääpari asettuu Suomeen, espanjalainen Carmen huomaa, ettei sopeutuminen ole helppoa. Mikael-sulhasen isä ja tämän sisar eivät tunnu pitävän Carmenista. Lisäksi Lohenkarin perheessä on toinenkin tragedia, Mikaelin mummo on kadonnut vuosia sitten ja ruumis löytyi vasta monen viikkon kuluttua.
Juoni on rakennettu kivasti, vaikka toki lukija arvaakin tietyt juonikuviot. Mitä Lohenkarin perheeseen tulee, niin siinä kirjailija on saanut pidettyä jännityksen loppuun saakka, toisin kun edellisen teoksen kohdalla. Samuelin ja Sindyn suhteen loppuminen on surullinen asia, samoin kun Siljan kohtalo, mikä on myös arvattavissa alkumetreiltä saakka.
Vaikka nämä teokset ovat aavistuksen verran liian täydellisiä, niin samalla ne ovat olleet kivan helppoa kuunneltavaa. Eppu Nuotio maalailee mukavia, idyllisiä kuvia joihin on mukava solahtaa mukaan hetkeksi. Kätevänä Marttana Ellen siivoaa, tekee loistavaa ruokaa ja on muutoinkin kaikin puolin älykäs ja hurmaava.
torstai 31. tammikuuta 2019
Lars Kepler: Lazarus
Kuuntelin uusimman Lars Keplerin BookBeatin äänikirjana. Lukija oli Toni Kamula. Niille, joille Keplerin koko tuotanto on tuttua, tämä antaa ehkä eniten, sillä teoksessa viitataan hyvin paljon Nukkumatissa olleisiin tapahtumiin.
Tässä merkinnässä on yksityiskohtia juonesta!
Itselleni teos oli yllättävää kyllä pettymys. Tuli olo, että tämä on kirjoitettu pelkästään myyntitulojen toivossa. Lisäksi se, että tässä haettiin taas kerran mahdollisimman pahaa pahuutta oli hurjaa.
Aika alussa käy selville, ettei Jurek Walter olekaan välttämättä kuollut silloin kun Saga Bauer ampui hänet vuosia sitten. Tosin kukaan muu, kuin Joona Linna ei usko tähän. Siinä vaiheessa kun muutkin lopulta uskovat, että Joona saattaakin olla oikeassa, on jo auttamatta liian myöhäistä!
Yllättäen teoksessa tuodaan esiin Saga Bauerin sisar, johon ei ole viitattu missään vaiheessa aikaisemmissa teoksissa. Tämä tuntuu todella päälleliimatulta, vaikka asiaa yritetään keventää kertomalla myös Sagan poikakaverista joka on myös poliisi ja harrastelee valokuvausta. Tosin tämä kaveri unohdetaan aika pian ensi esittelyn jälkeen, toisin kun Sagan isä ja sisar joutuvat suureen vaaraan. Lopulta Saga tekeekin jotain aivan kamalaa hiekkakuopan väijytyksessä liittyen hänen isäänsä. Asia, jonka muuten oivalsin aika nopeasti.
Joona puolestaan painuu heti maan alle heti kun tajuaa Jurekin olevan kannoillaan. Hän ottaa mukaansa tyttärensä ja ystävänsä. Lumi (Linna, heh heh) ei tosin kestä isänsä oikkuja ja valittaa niin pitkään, että Joona luovuttaa ja palaa Ruotsiin ottamaan Jurekia kiinni. Tosin sillä välin Saga on onnistunut mokaamaan lahjakkaasti tuhat juttua ja pilaa kaikkien turvallisuuden. Lopussa Saga ajautuukin mielenkiintoisen ratkaisuun, tosin varmuutta ei ole selviääkö hän vai ei.
Mukaan on otettu kaksosten tähtikuvio jonka perusteella löydetään paikkoja jotka ovat Jurekille tärkeitä, sillä hänellä oli kaksoisveli jonka Joona tappoi. Tämäkin on hieman hassua, että asia oivalletaan vasta nyt, mutta jotain uuttahan täytyy aina keksiä. Loppuun jäi kiva koukku Majava-nimisestä tyypistä.
Tämän hetkisten fiilisten mukaan en odota tällä hetkellä kovin paljon seuraavaa Joona Linnaa. Harmi, sillä olen pitänyt näistä kirjoista todella paljon!
Tässä merkinnässä on yksityiskohtia juonesta!
Itselleni teos oli yllättävää kyllä pettymys. Tuli olo, että tämä on kirjoitettu pelkästään myyntitulojen toivossa. Lisäksi se, että tässä haettiin taas kerran mahdollisimman pahaa pahuutta oli hurjaa.
Aika alussa käy selville, ettei Jurek Walter olekaan välttämättä kuollut silloin kun Saga Bauer ampui hänet vuosia sitten. Tosin kukaan muu, kuin Joona Linna ei usko tähän. Siinä vaiheessa kun muutkin lopulta uskovat, että Joona saattaakin olla oikeassa, on jo auttamatta liian myöhäistä!
Yllättäen teoksessa tuodaan esiin Saga Bauerin sisar, johon ei ole viitattu missään vaiheessa aikaisemmissa teoksissa. Tämä tuntuu todella päälleliimatulta, vaikka asiaa yritetään keventää kertomalla myös Sagan poikakaverista joka on myös poliisi ja harrastelee valokuvausta. Tosin tämä kaveri unohdetaan aika pian ensi esittelyn jälkeen, toisin kun Sagan isä ja sisar joutuvat suureen vaaraan. Lopulta Saga tekeekin jotain aivan kamalaa hiekkakuopan väijytyksessä liittyen hänen isäänsä. Asia, jonka muuten oivalsin aika nopeasti.
Joona puolestaan painuu heti maan alle heti kun tajuaa Jurekin olevan kannoillaan. Hän ottaa mukaansa tyttärensä ja ystävänsä. Lumi (Linna, heh heh) ei tosin kestä isänsä oikkuja ja valittaa niin pitkään, että Joona luovuttaa ja palaa Ruotsiin ottamaan Jurekia kiinni. Tosin sillä välin Saga on onnistunut mokaamaan lahjakkaasti tuhat juttua ja pilaa kaikkien turvallisuuden. Lopussa Saga ajautuukin mielenkiintoisen ratkaisuun, tosin varmuutta ei ole selviääkö hän vai ei.
Mukaan on otettu kaksosten tähtikuvio jonka perusteella löydetään paikkoja jotka ovat Jurekille tärkeitä, sillä hänellä oli kaksoisveli jonka Joona tappoi. Tämäkin on hieman hassua, että asia oivalletaan vasta nyt, mutta jotain uuttahan täytyy aina keksiä. Loppuun jäi kiva koukku Majava-nimisestä tyypistä.
Tämän hetkisten fiilisten mukaan en odota tällä hetkellä kovin paljon seuraavaa Joona Linnaa. Harmi, sillä olen pitänyt näistä kirjoista todella paljon!
maanantai 14. tammikuuta 2019
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso
[Viime vuoden kirjalistaukset ovat jääneet kirjoittamatta. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että kirjaan ne kirjat tänne alkuvuoden aikana.]
Tämän vuoden aloitin kuuntelemalla Eppu Nuotion Myrkkykeison joka on ensimmäinen osa Ellen Lähteen tutkimuksista. Oli mukavaa katkaista lukemattomuus tämmöisellä 'villasukkadekkarilla' missä hoidetaan puutarhaa ja kokataan hyvää ruokaa.
Kuuntelin tämän BookBeatin kautta, lukijana Leena Rapola jolla oli mukavan rauhallinen ääni teokseen. Pidin siitä kuinka hän eläytyi välillä tarinaan :)
Teoksen alussa tuntui, kun kirjailija marssittaisi joukon hahmoja hengästyttävällä tahdilla esiin vaikka itse teos oli kuunneltuna vain reilun kahdeksan tuntia.
Ellen Lähde on varhaiseläkkeellä oleva aktiivinen Martta joka on kiinnostunut niin puutarhanhoidosta kuin ruoanlaitosta. Hän on myös kiinnostunut läheistensä asioista ja vierailee ahkerasti poikansa ja tämän kumppanin luona Berliinissä. Lisäksi hänellä on nuorempi rakastaja Ami.
Hahmoja teoksessa riittää paljon ja heidän kohtalonsa kiertyvät ja linkittyvät yhteen useaa eri reittiä.
Mirkka Kairikko elää täydellistä elämää, ainakin bloginsa ja instagramtilinsä perusteella. Timo Lappo on Mirkan puoliso, lapanen mieheksi. Mimmi on heidän pieni tyttärensä ja Anneli Mirkan sisar joka kadehtii kaikkea sitä mitä Mirkalla on.
Silja on Ellenin ystävätär ja Pilke-tyttären yksinhuoltaja.
Ellenin naapurissa asuaa konservatorion pianonsoiton opettaja Irina, tämän mies ja heidän poikansa Samuli, joka auttaa Elleniä kaikessa pienessä kuten etsii tietoa netistä.
Petra ja Jouni ovat Inna-tyttären vanhempia. Inna harrastaa telinevoimistelua yhdessä Pilken kanssa.
Tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja Kemiönsaareen. Keskiössä on Mirkka Kairikko joka katoaa yllättäen kesämökiltään. Poliisi, aviomies ja sisar ovat ihmeissään, ei ole Mirkan tapaista häipyä ilmoittamatta. Ellen on hoitamassa pientä Mimmiä ja tutustuu näin tapaukseen lähemmin. Koska Mirkan katoaminen ei jätä Elleniä rauhaan, tämä pyytää naapurin Samulia avustamaan ja etsimään Mirkasta kaiken mahdollisen tiedon netistä.
Juonellisesti tämä on mukavasti rakennettu ja kuulija pääsee pohtimaan milloin kenenkin kohdalla, että mikä olisi tämän hahmon motiivi surmata Mirkka, sillä kuollut tämä on, siihen lopputulokseen tullaan hyvin pian. Onko syyllinen kateellinen sisar vai aviomies, jota ei ole koskaan kiinnostanut vaimon ja tyttären asiat? Entä mikä yhteys mökkinaapureilla Petralla ja Jounilla on Mirkka Karikkoon. Lisäksi Petran omituinen muistinmenetys sattuu sopivasti juuri Mirkan katoamisen aikaan.
Henkilöhahmot kietoutuvat toisiinsa ja alun esittelyiden jälkeen on toisaalta helppoa päästä nauttimaan itse tapahtumista. Teoksen alun perusteella näkee, että kirjailija suunnittelee luovansa tästä sarjan, sen verran perusteellisesti jotkut hahmot käydään läpi. Jään odottamaan tuleeko Samulista Ellenin luottoavustaja vaikka seuraava osa sijoittuukin Espanjaan.
Tämän ovat lukeneet myös ainakin Paula, Tuija ja Mari.
Tämän vuoden aloitin kuuntelemalla Eppu Nuotion Myrkkykeison joka on ensimmäinen osa Ellen Lähteen tutkimuksista. Oli mukavaa katkaista lukemattomuus tämmöisellä 'villasukkadekkarilla' missä hoidetaan puutarhaa ja kokataan hyvää ruokaa.
Kuuntelin tämän BookBeatin kautta, lukijana Leena Rapola jolla oli mukavan rauhallinen ääni teokseen. Pidin siitä kuinka hän eläytyi välillä tarinaan :)
Teoksen alussa tuntui, kun kirjailija marssittaisi joukon hahmoja hengästyttävällä tahdilla esiin vaikka itse teos oli kuunneltuna vain reilun kahdeksan tuntia.
Ellen Lähde on varhaiseläkkeellä oleva aktiivinen Martta joka on kiinnostunut niin puutarhanhoidosta kuin ruoanlaitosta. Hän on myös kiinnostunut läheistensä asioista ja vierailee ahkerasti poikansa ja tämän kumppanin luona Berliinissä. Lisäksi hänellä on nuorempi rakastaja Ami.
Hahmoja teoksessa riittää paljon ja heidän kohtalonsa kiertyvät ja linkittyvät yhteen useaa eri reittiä.
Mirkka Kairikko elää täydellistä elämää, ainakin bloginsa ja instagramtilinsä perusteella. Timo Lappo on Mirkan puoliso, lapanen mieheksi. Mimmi on heidän pieni tyttärensä ja Anneli Mirkan sisar joka kadehtii kaikkea sitä mitä Mirkalla on.
Silja on Ellenin ystävätär ja Pilke-tyttären yksinhuoltaja.
Ellenin naapurissa asuaa konservatorion pianonsoiton opettaja Irina, tämän mies ja heidän poikansa Samuli, joka auttaa Elleniä kaikessa pienessä kuten etsii tietoa netistä.
Petra ja Jouni ovat Inna-tyttären vanhempia. Inna harrastaa telinevoimistelua yhdessä Pilken kanssa.
Tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja Kemiönsaareen. Keskiössä on Mirkka Kairikko joka katoaa yllättäen kesämökiltään. Poliisi, aviomies ja sisar ovat ihmeissään, ei ole Mirkan tapaista häipyä ilmoittamatta. Ellen on hoitamassa pientä Mimmiä ja tutustuu näin tapaukseen lähemmin. Koska Mirkan katoaminen ei jätä Elleniä rauhaan, tämä pyytää naapurin Samulia avustamaan ja etsimään Mirkasta kaiken mahdollisen tiedon netistä.
Juonellisesti tämä on mukavasti rakennettu ja kuulija pääsee pohtimaan milloin kenenkin kohdalla, että mikä olisi tämän hahmon motiivi surmata Mirkka, sillä kuollut tämä on, siihen lopputulokseen tullaan hyvin pian. Onko syyllinen kateellinen sisar vai aviomies, jota ei ole koskaan kiinnostanut vaimon ja tyttären asiat? Entä mikä yhteys mökkinaapureilla Petralla ja Jounilla on Mirkka Karikkoon. Lisäksi Petran omituinen muistinmenetys sattuu sopivasti juuri Mirkan katoamisen aikaan.
Henkilöhahmot kietoutuvat toisiinsa ja alun esittelyiden jälkeen on toisaalta helppoa päästä nauttimaan itse tapahtumista. Teoksen alun perusteella näkee, että kirjailija suunnittelee luovansa tästä sarjan, sen verran perusteellisesti jotkut hahmot käydään läpi. Jään odottamaan tuleeko Samulista Ellenin luottoavustaja vaikka seuraava osa sijoittuukin Espanjaan.
Tämän ovat lukeneet myös ainakin Paula, Tuija ja Mari.
maanantai 31. joulukuuta 2018
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Tämä on hyvä kirja katkaista pitkään jatkunut blogihiljaisuus. En ole lukenut/kuunnellut kaunokirjoja moneen, moneen kuukauteen. Tähän on ollut omat syynsä, mutta nyt tuntuu, että voisin taas sukeltaa kirjojen maailmaan :) En edelleenkää aseta itselleni tavoitteita tämän blogin suhteen, mutta tunnen että olen jälleen avoin kirjallisuudelle.
Tästä kirjasta kiinnostuin kun olin viikonloppuna elokuvissa ja näin kirjan pohjalta tehdyn leffan trailerin ja päätin heti, että haluan nähdä elokuvan. Se, että leffa pohjautuukin kirjaan oli yllätys ja kun sain teoksen kirjastosta vielä heti samantien olin myyty. Ahmin kirjan hetkessä ja muistin taas miksi rakastankaan lukemista.
Simon on lukion toisella luokalla oleva poika (16-vuotias). Hän harrastaa näytelmäkerhoa, hänellä on kaksi siskoa, hän on Harry Potter -fani ja hän on homo. Simonilla on myös salainen nettiystävä Blue, samaa koulua käyvä toinen homopoika jonka henkilöllisyyttä Simon ei tiedä. Koulukaveri kuitenkin lukee sattumalta Simonin ja Bluen välistä sähköposteilua ja ryhtyy kiristämään Simonia.
Nurkkaan ajettu Simon tasapainoilee ystävyyden ja ihastumisen kapealla nuoralla. Toisaalta häntä painostavat parhaat ystävät, toisaalla on salaperäinen Blue, johon Simon on todella, todella ihastunut. Jossain vaiheessa koulun Tumblr-tilille ilmestyy viesti, jossa Simon tulee kaapista ulos. Tosin Simon ei ole kirjoittanut sitä itse. Mitä se tarkoittaa hänen ja Bluen suhteelle?
Teos oli ihana hyvänmielen lukukokemus. Simonin ja Bluen viestittelyä oli suloista lukea ja jännittää Simonin rinnalla kuka mystinen Blue onkaan. Hänen henkilöllisyytensä tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Blue on juuri oikea tyyppi Simonille <3 Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, niin tällaiselle iki-romantikolle kuin minä, genre uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirja oli hauska, hellyttävä, suloinen ja romanttinen. Nyt odotan malttamattomana elokuvaa!
Tästä kirjasta kiinnostuin kun olin viikonloppuna elokuvissa ja näin kirjan pohjalta tehdyn leffan trailerin ja päätin heti, että haluan nähdä elokuvan. Se, että leffa pohjautuukin kirjaan oli yllätys ja kun sain teoksen kirjastosta vielä heti samantien olin myyty. Ahmin kirjan hetkessä ja muistin taas miksi rakastankaan lukemista.
Simon on lukion toisella luokalla oleva poika (16-vuotias). Hän harrastaa näytelmäkerhoa, hänellä on kaksi siskoa, hän on Harry Potter -fani ja hän on homo. Simonilla on myös salainen nettiystävä Blue, samaa koulua käyvä toinen homopoika jonka henkilöllisyyttä Simon ei tiedä. Koulukaveri kuitenkin lukee sattumalta Simonin ja Bluen välistä sähköposteilua ja ryhtyy kiristämään Simonia.
Nurkkaan ajettu Simon tasapainoilee ystävyyden ja ihastumisen kapealla nuoralla. Toisaalta häntä painostavat parhaat ystävät, toisaalla on salaperäinen Blue, johon Simon on todella, todella ihastunut. Jossain vaiheessa koulun Tumblr-tilille ilmestyy viesti, jossa Simon tulee kaapista ulos. Tosin Simon ei ole kirjoittanut sitä itse. Mitä se tarkoittaa hänen ja Bluen suhteelle?
Teos oli ihana hyvänmielen lukukokemus. Simonin ja Bluen viestittelyä oli suloista lukea ja jännittää Simonin rinnalla kuka mystinen Blue onkaan. Hänen henkilöllisyytensä tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Blue on juuri oikea tyyppi Simonille <3 Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, niin tällaiselle iki-romantikolle kuin minä, genre uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirja oli hauska, hellyttävä, suloinen ja romanttinen. Nyt odotan malttamattomana elokuvaa!
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Kirjavuosi 2017
Kaksi vuotta sitten aloitin perinteen, että kirjoitan aina vuoden viimeisenä päivänä kuluneen vuoden kuulumiset. Tänä vuonna tämä postaus meni todella hilkulle, sillä vuoden vaihtumiseen on enää hetki.
Tänä vuonna en ole blogannut yhdestäkään kirjasta loka-joulukuussa. Tähän on syynä se, että aikani on vienyt toiset projektit enkä ole yksinkertaisesti lukenut/kuunnellut mitään tänä aikana. En ole kuitenkaan huolissani asiasta, sillä tiedän etteivät kirjat häviä mihinkään. Joten toivon, että vuonna 2018 pääsen taas takaisin tämän rakkaan harrastukseni pariin.
Vuonna 2017 kirjoitin 57 teoksesta, joista 35 oli äänikirjoja ja 22 fyysisiä kirjoja.
Dekkarit olivat taas ykkössijalla 37 teoksella, joka on huima määrä koko vuoden kirjoista.
Näistä merkittävimpiä ovat Viveca Stenin tuotano, Håkan Nesserin tuotanto sekä Nesbon neljä teosta, joista nostan hänen uusimman Janon. Soininvaaraa kuuntelin kolmen teoksen verran ennen kuin totesin, ettei hän taita olla minua varten. Stefan Ahnheim oli ihana uusi tuttavuus jonka tuotantoon rakastuin. Leena Lehtolaiselta luin uusimman ja Kristina Ohlssonilta kuuntelin Mion bluesin. Keplerin Kaniininmetsästäjän luin samoin kuin Sipilän Syvälle haudatun. Marko Kilveltä tutustuin novelliin ja uuteen avaukseen Undertakeriin. Samuel Björk pääsi yllättämään kahdella teoksellaan, lisää jää odottamaan. Mutta ehdottomaksi ykköseksi vuoden dekkareista nousi Robert Galbraithin (J. K. Rowling) kolme teosta joiden päähenkilöt Cormoran ja Robin luikertelivat sydämeeni.
Romantiikan puolelta kuuntelin Jane Austein Neito vanhassa linnassa sekä Kristiina vuoren kolme teosta (Näkijän tytär, Neidon paula sekä Kaarnatuuli), jotka ovat myös historiallisia tarinoita. Tutustuin myös Nora Robertsin tuotantoon kolmen teoksen verran (puhdasta romantiikkaa!) ja yllätyin että pidin niistä. Suomalaisista kuuntelin Luhtasen Tähtiroolin.
Nuortenkirjoja kuuntelin/luin Anna-sarjan muodossa. Ihania!
Tietokirjoja ei ollut kuin yksi, Christian Rönnbackan Kävikö käry? mikä kyllä huvitti koko rahan edestä!
Muita, ehkä hieman sekalaisempia teoksia olivat Elena Ferranten Loistava ystäväni (äänikirja), Meyesin Kemisti, Vilénin Mangopuun alla (äänikirja) sekä Mia Vänskän Saattaja (äänikirja) sekä Tremaynen Jääkaksoset.
Kirjavuoteni oli ehkä hieman yksitoikkoinen etenkin kun vuoden kolme viimeistä kuukautta jäi täysin vaillle merkintöjä. Toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi olisi taas hieman monipuolisempi :) Tänä vuonna uppuduin taas uusien kirjalijoiden tuotantoon (Viveca Sten, Håkan Nesser, Robert Galbraith, Stefan Ahnheim) ja kuten tapoihini kuuluu, uppoudun heihin täysin.
Äänikirjoja oli enemmän kuin tavallisia kirjoja. Tähän on syynä äänikirjojen helppous, sillä samaan aikaan voi tehdä muita asioita kuten kotitöitä tai lenkkeillä.
En edelleenkään tee lupauksia uudelle vuodelle. Toivon, että saan nauttia paljon uusien ja vanhojen kirjailijoiden tuotannosta!
Tänä vuonna en ole blogannut yhdestäkään kirjasta loka-joulukuussa. Tähän on syynä se, että aikani on vienyt toiset projektit enkä ole yksinkertaisesti lukenut/kuunnellut mitään tänä aikana. En ole kuitenkaan huolissani asiasta, sillä tiedän etteivät kirjat häviä mihinkään. Joten toivon, että vuonna 2018 pääsen taas takaisin tämän rakkaan harrastukseni pariin.
Vuonna 2017 kirjoitin 57 teoksesta, joista 35 oli äänikirjoja ja 22 fyysisiä kirjoja.
Dekkarit olivat taas ykkössijalla 37 teoksella, joka on huima määrä koko vuoden kirjoista.
Näistä merkittävimpiä ovat Viveca Stenin tuotano, Håkan Nesserin tuotanto sekä Nesbon neljä teosta, joista nostan hänen uusimman Janon. Soininvaaraa kuuntelin kolmen teoksen verran ennen kuin totesin, ettei hän taita olla minua varten. Stefan Ahnheim oli ihana uusi tuttavuus jonka tuotantoon rakastuin. Leena Lehtolaiselta luin uusimman ja Kristina Ohlssonilta kuuntelin Mion bluesin. Keplerin Kaniininmetsästäjän luin samoin kuin Sipilän Syvälle haudatun. Marko Kilveltä tutustuin novelliin ja uuteen avaukseen Undertakeriin. Samuel Björk pääsi yllättämään kahdella teoksellaan, lisää jää odottamaan. Mutta ehdottomaksi ykköseksi vuoden dekkareista nousi Robert Galbraithin (J. K. Rowling) kolme teosta joiden päähenkilöt Cormoran ja Robin luikertelivat sydämeeni.
Romantiikan puolelta kuuntelin Jane Austein Neito vanhassa linnassa sekä Kristiina vuoren kolme teosta (Näkijän tytär, Neidon paula sekä Kaarnatuuli), jotka ovat myös historiallisia tarinoita. Tutustuin myös Nora Robertsin tuotantoon kolmen teoksen verran (puhdasta romantiikkaa!) ja yllätyin että pidin niistä. Suomalaisista kuuntelin Luhtasen Tähtiroolin.
Nuortenkirjoja kuuntelin/luin Anna-sarjan muodossa. Ihania!
Tietokirjoja ei ollut kuin yksi, Christian Rönnbackan Kävikö käry? mikä kyllä huvitti koko rahan edestä!
Muita, ehkä hieman sekalaisempia teoksia olivat Elena Ferranten Loistava ystäväni (äänikirja), Meyesin Kemisti, Vilénin Mangopuun alla (äänikirja) sekä Mia Vänskän Saattaja (äänikirja) sekä Tremaynen Jääkaksoset.
Kirjavuoteni oli ehkä hieman yksitoikkoinen etenkin kun vuoden kolme viimeistä kuukautta jäi täysin vaillle merkintöjä. Toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi olisi taas hieman monipuolisempi :) Tänä vuonna uppuduin taas uusien kirjalijoiden tuotantoon (Viveca Sten, Håkan Nesser, Robert Galbraith, Stefan Ahnheim) ja kuten tapoihini kuuluu, uppoudun heihin täysin.
Äänikirjoja oli enemmän kuin tavallisia kirjoja. Tähän on syynä äänikirjojen helppous, sillä samaan aikaan voi tehdä muita asioita kuten kotitöitä tai lenkkeillä.
En edelleenkään tee lupauksia uudelle vuodelle. Toivon, että saan nauttia paljon uusien ja vanhojen kirjailijoiden tuotannosta!
perjantai 29. syyskuuta 2017
Viveca Sten: Ristiaallokossa
Kirastosta löydetty Sandhamn-dekkari äänikirjan muodossa. Tämäkin lukee Jani Karvinen. Mikäli olen oikein laskenut niin tämä olisi sarjan kuudes osa. Olen tutustunut sarjaan nopealla tahdilla, mutta tämän kohdalla halusin tietoisesti hieman hidastella. Teokset ovat olleet nopeita lukea/kuunnella, mutta kun loppu häämöttää niin oma tahtikin hidastuu. Toki sarjaan on seuraavakin osa, ja olen kirjaston jonossa odottamassa sitä.
Sotakirjeenvaihtaja löytyy kuolleena Sandhamnista ja Thomas ryhtyy tutkimaan tapausta. Tämä dekkari poikkeaa aikaisemmista siinä, ettei Sandhamn ole muuta kuin ruumiin löytymispaikka, muutoin tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Myös Noran rooli tapauksen tutkinnassa on minimaalisen pieni. Toki hän on tarinassa mukana, mutta esiin nousee hänen oma työnsä ja siellä meneillään oleva ongelma. Myös Henrik aiheuttaa Noralle päänvaivaa. (Onneksi Henrik on hieman järkiintynyt sarjan ekoista kirjoista!)
Tämä teos oli edellisistä kantaaottavampi ja poliittisempi. Muiden kirjojen teemat ovat olleet hyvin yleisiä ja toisaalta myös yksityisiä perhetapauksia. Kirjailija oli kuitenkin nostanut tässä esille muun muassa maahanmuuttoon liittyviä teemoja. Thomaksen kollegana työskentelee maahanmuuttajataustainen mies sekä murhatun sotakirjeenvaihtajan tutkimukset ovat liipanneet myös maahanmuuttovastaisuutta.
Rakenteellisesti ja kielellisesti kirjailija on kehittynyt paljon näiden teosten aikana. Se mikä on mielestäni hyvää, on ettei hän jumitu tiettyihin kaavoihin. Osassa teoksistaan hän on käyttänyt hienosti takaumia tarinan tukena, tai päiväkirjamerkintöjä. Tässäkin teoksessa lukijaa johdatetaan hieman harhaan, ja oikea syyllinen on yllätys.
Jospa seuraavaksi vuorossa olisi jotain muuta, sillä nyt on ollut aika dekkaripainotteinen kuukausi :)
Sotakirjeenvaihtaja löytyy kuolleena Sandhamnista ja Thomas ryhtyy tutkimaan tapausta. Tämä dekkari poikkeaa aikaisemmista siinä, ettei Sandhamn ole muuta kuin ruumiin löytymispaikka, muutoin tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Myös Noran rooli tapauksen tutkinnassa on minimaalisen pieni. Toki hän on tarinassa mukana, mutta esiin nousee hänen oma työnsä ja siellä meneillään oleva ongelma. Myös Henrik aiheuttaa Noralle päänvaivaa. (Onneksi Henrik on hieman järkiintynyt sarjan ekoista kirjoista!)
Tämä teos oli edellisistä kantaaottavampi ja poliittisempi. Muiden kirjojen teemat ovat olleet hyvin yleisiä ja toisaalta myös yksityisiä perhetapauksia. Kirjailija oli kuitenkin nostanut tässä esille muun muassa maahanmuuttoon liittyviä teemoja. Thomaksen kollegana työskentelee maahanmuuttajataustainen mies sekä murhatun sotakirjeenvaihtajan tutkimukset ovat liipanneet myös maahanmuuttovastaisuutta.
Rakenteellisesti ja kielellisesti kirjailija on kehittynyt paljon näiden teosten aikana. Se mikä on mielestäni hyvää, on ettei hän jumitu tiettyihin kaavoihin. Osassa teoksistaan hän on käyttänyt hienosti takaumia tarinan tukena, tai päiväkirjamerkintöjä. Tässäkin teoksessa lukijaa johdatetaan hieman harhaan, ja oikea syyllinen on yllätys.
Jospa seuraavaksi vuorossa olisi jotain muuta, sillä nyt on ollut aika dekkaripainotteinen kuukausi :)
maanantai 25. syyskuuta 2017
Viveca Sten: Juhannusmurha
Olen nyt ahminut näitä Sandhamn -sarjan teoksia ihan urakalla. Tämän löysin kirjastosta äänikirjana ja lukijana on edellisistä tuttu Jani Karvinen. Nopea kuunnella vaikka tarina ei ollutkaan aivan niin hyvä kun edellinen teos.
Sandhamn täyttyy juhannusta juhlivista, mukana myös iso joukko nuorisoa. Myös Nora on saarella poikiensa ja miesystävänsä Jonaksen kanssa. Mukana on myös Jonaksen tytär joka lähtee juhlimaan ystäviensä kanssa. Yön aikana tapahtuu kauheita kun myös erään seurueen jäsen katoaa.
Nora saa yöllä puhelun entiseltä anopiltaan joka käskee Noraa hakemaan ystäväperheen teinityttäret poliisin huostasta. Samaan aikaan Jonas etsii tytärtään ympäri saarta. Aamun valjetessa rannalta löytyy ruumis. Paljastuu että Viktor on ollut niin alkoholin kun huumeiden vaikutuksen alainen kuollessan.
Kerronta etenee usean eri henkilön kautta. Aihe on rankka, nuoren kuolema ja samaan aikaan huumeiden käyttö. Thomas tutkii juttua yhdessä tiiminsä kanssa ja Nora on taustalla mukana vaikka näyttää siltä, että hänen yksityselämässään kuohuu kun Jonas vetäytyy tyttärensä kanssa. Lopussa vielä Henrik soittaa puhelun...
Lukijaa vedätetään sopivasti, sillä olin alussa aivan varma että tiedän kuka on murhaaja. No, veikkaukseni oli väärä ja oikea syyllinen saatiin onneksi kiinni. Miten pienestä kaikki voikaan olla joskus kiinni!
torstai 21. syyskuuta 2017
Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet
Tämä dekkari on syy siihen miksi olen tutustunut koko Sandhamn-sarjaan. Ostin tämän Elisa kirjan äänikirjana joskus keväällä tai alkukesästä. En muista tarkkaan miksi kiinnostuin tästä, mutta syy saattoi olla kirjan nimessä tai kansikuvassa. Nyt olen kuitenkin iloinen, että olen tutustunut tähän sarjaan ja sen hekilöhahmoihin. Lukijana tässä äänikirjassa oli Jani Karvinen.
Voisin sanoa, että tämä on paras tähän astisista Sandhamn-dekkareista. Huomaa selvästi, että kirjailija on kehittynyt niin tarinankertojana kuin kirjoittajana. Tämän kirjan juoni oli myös mietitympi kun aikaisempien. Tykkäsin!
Tarina liikkuu kahdessa ajassa, 1970-luvulla erään sotilaan päiväkirjan muodossa ja nykyajassa kun rikosta yritetään selvittää. Sama kaava toistui edellisessäkin teoksessa, mutta tässä se toimi mielestäni paremmin. Hieman tietenkin häritsee, että samaa ideaa käytetään kahdessa peräkkäisessä teoksessa.
Kaikki alkaa, kun psykologian opiskelija löytyy asunnostaan kuolleena. Pian seuraa toinen ruumis, rannikkojääkäri-kurssin käynyt liikunnanopettaja ja yhteys uhrien välillä hahmottuu. Paljastuu, että kaiken takana on 1970-luvulla tapahtunut simputus armeijassa ja ruumiita tule lisää. Thomas tutkii tapauksia yhdessä kollegoidensa kanssa, samaan aikaan kuin Nora tutustuu sotilassaari Korsöhön yhdessä vanhan naapurinsa kanssa.
Tarina on julma ja surullinen, ja voisi olla tottakin jos niin haluaisi ajatella. Tapahtumat kuvaavat hyvin ihmisen julmuutta toista kohtaan, vallanhimoa ja myös katkeruutta. Lisäksi hieman erikoinen aihe, sotilaskoulutuksen kuvaus herättää kiinnostusta. Kuinka paljon kuvauksesta on totta voi vain arvailla.
Edelleen luokittelen nämä teokset kevyiksi kesädekkareiksi, vaikka tässä teoksessa olikin jo aihetta enempään. Mielnkiinnolla odotan, että mihin suuntaan sarja kehittyy sillä näitä teoksia on vielä muutama jäljellä.
Voisin sanoa, että tämä on paras tähän astisista Sandhamn-dekkareista. Huomaa selvästi, että kirjailija on kehittynyt niin tarinankertojana kuin kirjoittajana. Tämän kirjan juoni oli myös mietitympi kun aikaisempien. Tykkäsin!
Tarina liikkuu kahdessa ajassa, 1970-luvulla erään sotilaan päiväkirjan muodossa ja nykyajassa kun rikosta yritetään selvittää. Sama kaava toistui edellisessäkin teoksessa, mutta tässä se toimi mielestäni paremmin. Hieman tietenkin häritsee, että samaa ideaa käytetään kahdessa peräkkäisessä teoksessa.
Kaikki alkaa, kun psykologian opiskelija löytyy asunnostaan kuolleena. Pian seuraa toinen ruumis, rannikkojääkäri-kurssin käynyt liikunnanopettaja ja yhteys uhrien välillä hahmottuu. Paljastuu, että kaiken takana on 1970-luvulla tapahtunut simputus armeijassa ja ruumiita tule lisää. Thomas tutkii tapauksia yhdessä kollegoidensa kanssa, samaan aikaan kuin Nora tutustuu sotilassaari Korsöhön yhdessä vanhan naapurinsa kanssa.
Tarina on julma ja surullinen, ja voisi olla tottakin jos niin haluaisi ajatella. Tapahtumat kuvaavat hyvin ihmisen julmuutta toista kohtaan, vallanhimoa ja myös katkeruutta. Lisäksi hieman erikoinen aihe, sotilaskoulutuksen kuvaus herättää kiinnostusta. Kuinka paljon kuvauksesta on totta voi vain arvailla.
Edelleen luokittelen nämä teokset kevyiksi kesädekkareiksi, vaikka tässä teoksessa olikin jo aihetta enempään. Mielnkiinnolla odotan, että mihin suuntaan sarja kehittyy sillä näitä teoksia on vielä muutama jäljellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
