Lars Kepler: Lazarus

Kuuntelin uusimman Lars Keplerin BookBeatin äänikirjana. Lukija oli Toni Kamula. Niille, joille Keplerin koko tuotanto on tuttua, tämä antaa ehkä eniten, sillä teoksessa viitataan hyvin paljon Nukkumatissa olleisiin tapahtumiin.

Tässä merkinnässä on yksityiskohtia juonesta!

Itselleni teos oli yllättävää kyllä pettymys. Tuli olo, että tämä on kirjoitettu pelkästään myyntitulojen toivossa. Lisäksi se, että tässä haettiin taas kerran mahdollisimman pahaa pahuutta oli hurjaa.

Aika alussa käy selville, ettei Jurek Walter olekaan välttämättä kuollut silloin kun Saga Bauer ampui hänet vuosia sitten. Tosin kukaan muu, kuin Joona Linna ei usko tähän. Siinä vaiheessa kun muutkin lopulta uskovat, että Joona saattaakin olla oikeassa, on jo auttamatta liian myöhäistä!

Yllättäen teoksessa tuodaan esiin Saga Bauerin sisar, johon ei ole viitattu missään vaiheessa aikaisemmissa teoksissa. Tämä tuntuu todella päälleliimatulta, vaikka asiaa yritetään keventää kertomalla myös Sagan poikakaverista joka on myös poliisi ja harrastelee valokuvausta. Tosin tämä kaveri unohdetaan aika pian ensi esittelyn jälkeen, toisin kun Sagan isä ja sisar joutuvat suureen vaaraan. Lopulta Saga tekeekin jotain aivan kamalaa hiekkakuopan väijytyksessä liittyen hänen isäänsä. Asia, jonka muuten oivalsin aika nopeasti.

Joona puolestaan painuu heti maan alle heti kun tajuaa Jurekin olevan kannoillaan. Hän ottaa mukaansa tyttärensä ja ystävänsä. Lumi (Linna, heh heh) ei tosin kestä isänsä oikkuja ja valittaa niin pitkään, että Joona luovuttaa ja palaa Ruotsiin ottamaan Jurekia kiinni. Tosin sillä välin Saga on onnistunut mokaamaan lahjakkaasti tuhat juttua ja pilaa kaikkien turvallisuuden. Lopussa Saga ajautuukin mielenkiintoisen ratkaisuun, tosin varmuutta ei ole selviääkö hän vai ei.

Mukaan on otettu kaksosten tähtikuvio jonka perusteella löydetään paikkoja jotka ovat Jurekille tärkeitä, sillä hänellä oli kaksoisveli jonka Joona tappoi. Tämäkin on hieman hassua, että asia oivalletaan vasta nyt, mutta jotain uuttahan täytyy aina keksiä. Loppuun jäi kiva koukku Majava-nimisestä tyypistä.

Tämän hetkisten fiilisten mukaan en odota tällä hetkellä kovin paljon seuraavaa Joona Linnaa. Harmi, sillä olen pitänyt näistä kirjoista todella paljon!

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

[Viime vuoden kirjalistaukset ovat jääneet kirjoittamatta. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että kirjaan ne kirjat tänne alkuvuoden aikana.]

Tämän vuoden aloitin kuuntelemalla Eppu Nuotion Myrkkykeison joka on ensimmäinen osa Ellen Lähteen tutkimuksista. Oli mukavaa katkaista lukemattomuus tämmöisellä 'villasukkadekkarilla' missä hoidetaan puutarhaa ja kokataan hyvää ruokaa.

Kuuntelin tämän BookBeatin kautta, lukijana Leena Rapola jolla oli mukavan rauhallinen ääni teokseen. Pidin siitä kuinka hän eläytyi välillä tarinaan :)

Teoksen alussa tuntui, kun kirjailija marssittaisi joukon hahmoja hengästyttävällä tahdilla esiin vaikka itse teos oli kuunneltuna vain reilun kahdeksan tuntia.

Ellen Lähde on varhaiseläkkeellä oleva aktiivinen Martta joka on kiinnostunut niin puutarhanhoidosta kuin ruoanlaitosta. Hän on myös kiinnostunut läheistensä asioista ja vierailee ahkerasti poikansa ja tämän kumppanin luona Berliinissä. Lisäksi hänellä on nuorempi rakastaja Ami.

Hahmoja teoksessa riittää paljon ja heidän kohtalonsa kiertyvät ja linkittyvät yhteen useaa eri reittiä.
Mirkka Kairikko elää täydellistä elämää, ainakin bloginsa ja instagramtilinsä perusteella. Timo Lappo on Mirkan puoliso, lapanen mieheksi. Mimmi on heidän pieni tyttärensä ja Anneli Mirkan sisar joka kadehtii kaikkea sitä mitä Mirkalla on.
Silja on Ellenin ystävätär ja Pilke-tyttären yksinhuoltaja.
Ellenin naapurissa asuaa konservatorion pianonsoiton opettaja Irina, tämän mies ja heidän poikansa Samuli, joka auttaa Elleniä kaikessa pienessä kuten etsii tietoa netistä.
Petra ja Jouni ovat Inna-tyttären vanhempia. Inna harrastaa telinevoimistelua yhdessä Pilken kanssa.

Tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja Kemiönsaareen. Keskiössä on Mirkka Kairikko joka katoaa yllättäen kesämökiltään. Poliisi, aviomies ja sisar ovat ihmeissään, ei ole Mirkan tapaista häipyä ilmoittamatta. Ellen on hoitamassa pientä Mimmiä ja tutustuu näin tapaukseen lähemmin. Koska Mirkan katoaminen ei jätä Elleniä rauhaan, tämä pyytää naapurin Samulia avustamaan ja etsimään Mirkasta kaiken mahdollisen tiedon netistä.

Juonellisesti tämä on mukavasti rakennettu ja kuulija pääsee pohtimaan milloin kenenkin kohdalla, että mikä olisi tämän hahmon motiivi surmata Mirkka, sillä kuollut tämä on, siihen lopputulokseen tullaan hyvin pian. Onko syyllinen kateellinen sisar vai aviomies, jota ei ole koskaan kiinnostanut vaimon ja tyttären asiat? Entä mikä yhteys mökkinaapureilla Petralla ja Jounilla on Mirkka Karikkoon. Lisäksi Petran omituinen muistinmenetys sattuu sopivasti juuri Mirkan katoamisen aikaan.

Henkilöhahmot kietoutuvat toisiinsa ja alun esittelyiden jälkeen on toisaalta helppoa päästä nauttimaan itse tapahtumista. Teoksen alun perusteella näkee, että kirjailija suunnittelee luovansa tästä sarjan, sen verran perusteellisesti jotkut hahmot käydään läpi. Jään odottamaan tuleeko Samulista Ellenin luottoavustaja vaikka seuraava osa sijoittuukin Espanjaan.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin Paula, Tuija ja Mari.

Kirjavuosi 2018

Tulossa!

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Tämä on hyvä kirja katkaista pitkään jatkunut blogihiljaisuus. En ole lukenut/kuunnellut kaunokirjoja moneen, moneen kuukauteen. Tähän on ollut omat syynsä, mutta nyt tuntuu, että voisin taas sukeltaa kirjojen maailmaan :) En edelleenkää aseta itselleni tavoitteita tämän blogin suhteen, mutta tunnen että olen jälleen avoin kirjallisuudelle.

Tästä kirjasta kiinnostuin kun olin viikonloppuna elokuvissa ja näin kirjan pohjalta tehdyn leffan trailerin ja päätin heti, että haluan nähdä elokuvan. Se, että leffa pohjautuukin kirjaan oli yllätys ja kun sain teoksen kirjastosta vielä heti samantien olin myyty. Ahmin kirjan hetkessä ja muistin taas miksi rakastankaan lukemista.

Simon on lukion toisella luokalla oleva poika (16-vuotias). Hän harrastaa näytelmäkerhoa, hänellä on kaksi siskoa, hän on Harry Potter -fani ja hän on homo. Simonilla on myös salainen nettiystävä Blue, samaa koulua käyvä toinen homopoika jonka henkilöllisyyttä Simon ei tiedä. Koulukaveri kuitenkin lukee sattumalta Simonin ja Bluen välistä sähköposteilua ja ryhtyy kiristämään Simonia.

Nurkkaan ajettu Simon tasapainoilee ystävyyden ja ihastumisen kapealla nuoralla. Toisaalta häntä painostavat parhaat ystävät, toisaalla on salaperäinen Blue, johon Simon on todella, todella ihastunut. Jossain vaiheessa koulun Tumblr-tilille ilmestyy viesti, jossa Simon tulee kaapista ulos. Tosin Simon ei ole kirjoittanut sitä itse. Mitä se tarkoittaa hänen ja Bluen suhteelle?

Teos oli ihana hyvänmielen lukukokemus. Simonin ja Bluen viestittelyä oli suloista lukea ja jännittää Simonin rinnalla kuka mystinen Blue onkaan. Hänen henkilöllisyytensä tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Blue on juuri oikea tyyppi Simonille <3 Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, niin tällaiselle iki-romantikolle kuin minä, genre uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirja oli hauska, hellyttävä, suloinen ja romanttinen. Nyt odotan malttamattomana elokuvaa!

Kirjavuosi 2017

Kaksi vuotta sitten aloitin perinteen, että kirjoitan aina vuoden viimeisenä päivänä kuluneen vuoden kuulumiset. Tänä vuonna tämä postaus meni todella hilkulle, sillä vuoden vaihtumiseen on enää hetki.

Tänä vuonna en ole blogannut yhdestäkään kirjasta loka-joulukuussa. Tähän on syynä se, että aikani on vienyt toiset projektit enkä ole yksinkertaisesti lukenut/kuunnellut mitään tänä aikana. En ole kuitenkaan huolissani asiasta, sillä tiedän etteivät kirjat häviä mihinkään. Joten toivon, että vuonna 2018 pääsen taas takaisin tämän rakkaan harrastukseni pariin.

Vuonna 2017 kirjoitin 57 teoksesta, joista 35 oli äänikirjoja ja 22 fyysisiä kirjoja.

Dekkarit olivat taas ykkössijalla 37 teoksella, joka on huima määrä koko vuoden kirjoista.
Näistä merkittävimpiä ovat Viveca Stenin tuotano, Håkan Nesserin tuotanto sekä Nesbon neljä teosta, joista nostan hänen uusimman Janon. Soininvaaraa kuuntelin kolmen teoksen verran ennen kuin totesin, ettei hän taita olla minua varten. Stefan Ahnheim oli ihana uusi tuttavuus jonka tuotantoon rakastuin. Leena Lehtolaiselta luin uusimman ja Kristina Ohlssonilta kuuntelin Mion bluesin. Keplerin Kaniininmetsästäjän luin samoin kuin Sipilän Syvälle haudatun. Marko Kilveltä tutustuin novelliin ja uuteen avaukseen Undertakeriin. Samuel Björk pääsi yllättämään kahdella teoksellaan, lisää jää odottamaan. Mutta ehdottomaksi ykköseksi vuoden dekkareista nousi Robert Galbraithin (J. K. Rowling) kolme teosta joiden päähenkilöt Cormoran ja Robin luikertelivat sydämeeni.

Romantiikan puolelta kuuntelin Jane Austein Neito vanhassa linnassa sekä Kristiina vuoren kolme teosta (Näkijän tytär, Neidon paula sekä Kaarnatuuli), jotka ovat myös historiallisia tarinoita. Tutustuin myös Nora Robertsin tuotantoon kolmen teoksen verran (puhdasta romantiikkaa!) ja yllätyin että pidin niistä. Suomalaisista kuuntelin Luhtasen Tähtiroolin.

Nuortenkirjoja kuuntelin/luin Anna-sarjan muodossa. Ihania!

Tietokirjoja ei ollut kuin yksi, Christian Rönnbackan Kävikö käry? mikä kyllä huvitti koko rahan edestä!

Muita, ehkä hieman sekalaisempia teoksia olivat Elena Ferranten Loistava ystäväni (äänikirja), Meyesin Kemisti, Vilénin Mangopuun alla (äänikirja) sekä Mia Vänskän Saattaja (äänikirja) sekä Tremaynen Jääkaksoset.

Kirjavuoteni oli ehkä hieman yksitoikkoinen etenkin kun vuoden kolme viimeistä kuukautta jäi täysin vaillle merkintöjä. Toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi olisi taas hieman monipuolisempi :) Tänä vuonna uppuduin taas uusien kirjalijoiden tuotantoon (Viveca Sten, Håkan Nesser, Robert Galbraith, Stefan Ahnheim) ja kuten tapoihini kuuluu, uppoudun heihin täysin.

Äänikirjoja oli enemmän kuin tavallisia kirjoja. Tähän on syynä äänikirjojen helppous, sillä samaan aikaan voi tehdä muita asioita kuten kotitöitä tai lenkkeillä.

En edelleenkään tee lupauksia uudelle vuodelle. Toivon, että saan nauttia paljon uusien ja vanhojen kirjailijoiden tuotannosta!

Viveca Sten: Ristiaallokossa

Kirastosta löydetty Sandhamn-dekkari äänikirjan muodossa. Tämäkin lukee Jani Karvinen. Mikäli olen oikein laskenut niin tämä olisi sarjan kuudes osa. Olen tutustunut sarjaan nopealla tahdilla, mutta tämän kohdalla halusin tietoisesti hieman hidastella. Teokset ovat olleet nopeita lukea/kuunnella, mutta kun loppu häämöttää niin oma tahtikin hidastuu. Toki sarjaan on seuraavakin osa, ja olen kirjaston jonossa odottamassa sitä.

Sotakirjeenvaihtaja löytyy kuolleena Sandhamnista ja Thomas ryhtyy tutkimaan tapausta. Tämä dekkari poikkeaa aikaisemmista siinä, ettei Sandhamn ole muuta kuin ruumiin löytymispaikka, muutoin tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Myös Noran rooli tapauksen tutkinnassa on minimaalisen pieni. Toki hän on tarinassa mukana, mutta esiin nousee hänen oma työnsä ja siellä meneillään oleva ongelma. Myös Henrik aiheuttaa Noralle päänvaivaa. (Onneksi Henrik on hieman järkiintynyt sarjan ekoista kirjoista!)

Tämä teos oli edellisistä kantaaottavampi ja poliittisempi. Muiden kirjojen teemat ovat olleet hyvin yleisiä ja toisaalta myös yksityisiä perhetapauksia. Kirjailija oli kuitenkin nostanut tässä esille muun muassa maahanmuuttoon liittyviä teemoja. Thomaksen kollegana työskentelee maahanmuuttajataustainen mies sekä murhatun sotakirjeenvaihtajan tutkimukset ovat liipanneet myös maahanmuuttovastaisuutta.

Rakenteellisesti ja kielellisesti kirjailija on kehittynyt paljon näiden teosten aikana. Se mikä on mielestäni hyvää, on ettei hän jumitu tiettyihin kaavoihin. Osassa teoksistaan hän on käyttänyt hienosti takaumia tarinan tukena, tai päiväkirjamerkintöjä. Tässäkin teoksessa lukijaa johdatetaan hieman harhaan, ja oikea syyllinen on yllätys.

Jospa seuraavaksi vuorossa olisi jotain muuta, sillä nyt on ollut aika dekkaripainotteinen kuukausi :)

Viveca Sten: Juhannusmurha

Olen nyt ahminut näitä Sandhamn -sarjan teoksia ihan urakalla. Tämän löysin kirjastosta äänikirjana ja lukijana on edellisistä tuttu Jani Karvinen. Nopea kuunnella vaikka tarina ei ollutkaan aivan niin hyvä kun edellinen teos.

Sandhamn täyttyy juhannusta juhlivista, mukana myös iso joukko nuorisoa. Myös Nora on saarella poikiensa ja miesystävänsä Jonaksen kanssa. Mukana on myös Jonaksen tytär joka lähtee juhlimaan ystäviensä kanssa. Yön aikana tapahtuu kauheita kun myös erään seurueen jäsen katoaa.

Nora saa yöllä puhelun entiseltä anopiltaan joka käskee Noraa hakemaan ystäväperheen teinityttäret poliisin huostasta. Samaan aikaan Jonas etsii tytärtään ympäri saarta. Aamun valjetessa rannalta löytyy ruumis. Paljastuu että Viktor on ollut niin alkoholin kun huumeiden vaikutuksen alainen kuollessan.

Kerronta etenee usean eri henkilön kautta. Aihe on rankka, nuoren kuolema ja samaan aikaan huumeiden käyttö. Thomas tutkii juttua yhdessä tiiminsä kanssa ja Nora on taustalla mukana vaikka näyttää siltä, että hänen yksityselämässään kuohuu kun Jonas vetäytyy tyttärensä kanssa. Lopussa vielä Henrik soittaa puhelun...

Lukijaa vedätetään sopivasti, sillä olin alussa aivan varma että tiedän kuka on murhaaja. No, veikkaukseni oli väärä ja oikea syyllinen saatiin onneksi kiinni. Miten pienestä kaikki voikaan olla joskus kiinni!

Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet

Tämä dekkari on syy siihen miksi olen tutustunut koko Sandhamn-sarjaan. Ostin tämän Elisa kirjan äänikirjana joskus keväällä tai alkukesästä. En muista tarkkaan miksi kiinnostuin tästä, mutta syy saattoi olla kirjan nimessä tai kansikuvassa. Nyt olen kuitenkin iloinen, että olen tutustunut tähän sarjaan ja sen hekilöhahmoihin. Lukijana tässä äänikirjassa oli Jani Karvinen.

Voisin sanoa, että tämä on paras tähän astisista Sandhamn-dekkareista. Huomaa selvästi, että kirjailija on kehittynyt niin tarinankertojana kuin kirjoittajana. Tämän kirjan juoni oli myös mietitympi kun aikaisempien. Tykkäsin!

Tarina liikkuu kahdessa ajassa, 1970-luvulla erään sotilaan päiväkirjan muodossa ja nykyajassa kun rikosta yritetään selvittää. Sama kaava toistui edellisessäkin teoksessa, mutta tässä se toimi mielestäni paremmin. Hieman tietenkin häritsee, että samaa ideaa käytetään kahdessa peräkkäisessä teoksessa.

Kaikki alkaa, kun psykologian opiskelija löytyy asunnostaan kuolleena. Pian seuraa toinen ruumis, rannikkojääkäri-kurssin käynyt liikunnanopettaja ja yhteys uhrien välillä hahmottuu. Paljastuu, että kaiken takana on 1970-luvulla tapahtunut simputus armeijassa ja ruumiita tule lisää. Thomas tutkii tapauksia yhdessä kollegoidensa kanssa, samaan aikaan kuin Nora tutustuu sotilassaari Korsöhön yhdessä vanhan naapurinsa kanssa.

Tarina on julma ja surullinen, ja voisi olla tottakin jos niin haluaisi ajatella. Tapahtumat kuvaavat hyvin ihmisen julmuutta toista kohtaan, vallanhimoa ja myös katkeruutta. Lisäksi hieman erikoinen aihe, sotilaskoulutuksen kuvaus herättää kiinnostusta. Kuinka paljon kuvauksesta on totta voi vain arvailla.

Edelleen luokittelen nämä teokset kevyiksi kesädekkareiksi, vaikka tässä teoksessa olikin jo aihetta enempään. Mielnkiinnolla odotan, että mihin suuntaan sarja kehittyy sillä näitä teoksia on vielä muutama jäljellä.

Viveca Sten: Pinnan alla

Tämä kolmas osa Sandhamn-sarjassa oli yllättävän nopealukuinen. Ehkä se kertoo juuri siitä, että nämä tekoset ovat suht kevyitä dekkareita ja toisaalta myös mielenkiintoisesti kirjoitettuja niin että lukijan kiinnostus pysyy yllä. Lainasin tämän kirjan kirjastosta ja luin päivässä (juuri sopivaa syysflunssalukemista).

Nuori tyttö katoaa marrakuussa Sandhamnin saarella kun hän on palaamassa ystävänsä luota kotiin. Poliisi etsii, mutta ei löydä tyttöä. Helmikuussa Noran lapset löytävät metsästä käsivarren joka kuuluu kadonnelle tytölle. Thomas saapuu jälleen saarelle tutkimaan murhaa.

Tarina kulkee kahdessa ajassa. Nykyajassa Thomas selvittää tytön murhaa, 1900-luvun alussa kuvataan erään perheen elämää Sandhamnin saarella. Selviää, että tarinoilla on yhteys ja lukijalle selviää kuinka julmaa ja raakaa sukuviha voi olla. Todella surullista.

Noralle selviää, että Henrik on uskoton hänelle ja Nora päättää (vihdoin) jättää miehen. Henrik ja hänen äitinsä eivät ole päätöksestä mielissään, mutta Nora pitää päänsä. Arvelin jo ensimmäisen osan aikana, että näin tulee tapahtumaan, joten hyvä, että Nora tuli viimein järkiinsä. Thomas puolestaan tapaa ex-vaimonsa ja huomaa, että hänellä on ollut ikävä Pernillaa. Lopussa annetaan ymmärtää, että nämä kaksi voisivat löytää toisensa uudelleen.

Seuraavaksi neljännen osan pariin :)

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Pitkästä aikaa ihan oikea, fyysinen kirja! Edellisestä on aikaa ja välissä on ollut todella monta äänikirjaa. Tämä on toinen osa Sandhamn -sarjaa, josta ensimmäisen kuuntelin äänikirjana elokuussa. Kävi siis niin, että hankin teoksen keskeltä tätä sarjaa ja nyt "joudun" (tai oikeastaan haluan) tutustumaan alkupään teoksiin. Tätä en löytänyt äänikirjana, joten lainasin kirjan kirjastosta.

Sandhamnissa on juuri alkamassa Gotland Runt -purjehduskilpailu, lähtölaukaus kajahtaa ja samassa erään kilpaveneen kapteeni lysähtää kuolleena ruoriinsa. Oscar Juliander on herkullinen hahmo, menestyvä naistenmies, rikas ja Kuninkaallisen pursiseuran KSSS:n tuleva puheenjohtaja. Vaimo ummistaa silmänsä syrjähypyiltä ja tyytyy kotirouvan osaansa. Rakastajatar itkee ja suree aidosti miestä jonka oli hänen elämänsä rakkaus. Sihteeri vihoittelee miehelle jonka elämästä hän on tiennyt enemmän kuin mies itse. Mutta kuka lopulta murhasikaan Oscarin? Lisäksi toinen KSSS:n hallituksen jäsen murhataan ja poliisilla alkaa olla kiire saada syyllinen kiinni.

Thomas ja Nora, lapsuuden ystävät selvittävät juttua kumpikin omalla tahollaan. Thomas poliisina on jutun ns. päätutkija, mutta Noran löydöt luovat tapaukseen syvyyttä. Samaan aikaan kumpikin kipuilee yksityiselämässään. Thomas yrittää löytää keinon kuinka päästä eroon liian nuoresta tyttöystävästä. Nora puolestaan kipuilee perinnöksi saamansa talon myynnin kanssa, eikä avioliitto Henrikin kanssa näytä kovin ruusuiselta.

Kirjoitin muuten viimeksikin tuosta Henrikistä, että kuinka joku fiktiivinen hahmo voikaan saada karvat pystyyn fiktiivisellä käytöksellään. Hän on todellakin epämiellyttävä ja itsekeskeinen tyyppi! Lisäksi se, mitä hän kirjassa sanoi ja teki Noralle oli anteeksiantamatonta.

Tarinassa on sivujuonteena takaumia erään henkilön menneisyydestä. Hahmon henkilöllisyys paljastuu vasta viime metreillä, siinä vaiheessa kun lukija jo tietää kuka on murjaaha ja ymmärtää myös miksi. Takaumat saavat mielen surulliseksi, sillä kuinka paljon suku asettaakaan paineita ja vaatimuksia nuorilleen. Rikkaus ei aina ole rikkautta.

Totean saman kun ensimmäisen osan kohdalla. Tämä oli viihdyttävä, suht kevyt "kesä"dekkari. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut eikä ihmeempiä ahaa-elämyksiäkään. Teos on kirjoitettu ihan kivasti ja sen lukee joutuisasti. Olen jo aloittanut kolmannen osan lukemisen, ja sen jälkeen luvassa onkin pari Sandhamn-äänikirjaa.