Dan Brown: Murtumaton linnake

Olen lukenut joskus vuosia sitten ja nyt vereksin muistot tästä teoksesta kirjaston äänikirjan muodossa. Taattua Dan Brown -tavaraahan tämä oli. Jännitystä, uskomattomia juonenkäänteitä ja yllättävä loppuhuipennus.

Tarina liikkuu Yhdysvaltojen tietoturvakeskuksen ja Espanjan välillä. On löydetty uusi, murtumaton koodi ja sitä yritetään murtaa maailman tehokkaimmillaan tietokoneella. Samaan aikaan Espanjassa kuolee koodin luoja ja luovuttaa oletetun avaimen pois. Sivilihenkilö David lähetetään noutamaan koodin avainta ja hän joutuukin seikkailemaan ympäri Sevilliaa löytääkseen sormuksen, lopulta myös hänen oma henkensä on vaarassa. Samaan aikaan tietoturvakeskuksessa Susan, Davidin kihlattu ja pääkryptologi pähkäilee murtumattoman koodin kanssa. Lopulta selviää, että koodin tarkoitus onkin avata turvaportit ja päästää tarkoin varjellut salaisuudet koko kansan tietoisuuteen. Yhtiön apulasjohtaja on tehnyt pahan virkavirheen ja nyt muut joutuvat paikkalemaan hänen mukaansa. Viime hetkellä oikea salausavain keksitään ja tiedot pelastuvat.

Koska tarina on kirjoitettu vuosia sitten, niin se ei oikein vastaa enää nykypäivän teknologiaa. Tätä teosta kuunnellessa huomaa kuinka valtavia harppauksia on otettu eteenpäin. Tänä päivänä meillä jokaisella on jonkilainen älyllisten ja netissä surffailu on jokapäiväistä. Olemme yhteydessä toisiimme erilaisten sosiaalistenmedioiden välityksellä, jaamme elämäämme eri tavoin ja saamme valtavat määrät informaatiota halutessamme. "Vanhentuneesta" tiedosta huolimatta tarina toimii ja tempaa mukaansa.

Anna Jansson: Haudankaivaja

Lainasin kirjastosta äänikirjana. Olen dekkari-fani, mutta tämä ei vain iskenyt. En tiedä missä oli syy, mutta tämän kuuntelu oli varsin tahmeaa. Harvoin käy niin, että meinaan jättää kuuntelun kesken, mutta tämän kohdalla se oli todella lähellä.

Frida on vanha, höperö nainen, jonka mies on kuollut. Mies on jättänyt Fridalle omituisen perinnön, tiedon historiallisesta faktasta, vaikka Frida ei tätä ensin ymmärräkään. Samaan aikaan kuolee useampi nainen, ja Fridankin väitetään kuolleen tulipalossa. Poliisi Maria Wern tutkii tapauksia pienessä Roman kylässä. Juonet punoutuvat yhten lopulta ja ratkaisu löytyy.

Tarina itsessään oli ihan hyvä, mutta jokin kerronnassa ontui. Ehkä tästä puuttui sellainen tietynlainen imu, mikä vetää lukijan/kuulijan mukanaan. Loppu oli hyvä ja yllättävä, mutta jokin tässä häiritsi koko ajan.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Luettu kesällä 2002. Tarina on ollut entuudestaankin jo tuttu niin Muumi-elokuvasta, kuin lapsuudestakin. Näin kirjoitin lukukokemuksesta tuolloin:

Muumipeikko ja Nipsu lähtevät pitkälle matkalle kohti Yksinäisiä vuoria, selvittäääkseen pyörstötähden tulon. Matkalla he kohtaavat uusia tuttavia sekä kokevat hurjia seikkailuja. Muumipeikko rakastuu ja tuo Niiskuneidin kotiin Muumilaaksoon.

Kirja on jatkuvaa seikkailua alusta loppuun. Nipsu löyää salaisen tien ja luolan. Muumi kalastaa helmiä. Piisamirotta saapuu muumitaloon ja puhuu aavistuksista! Muumi ja Nipsu aloittavat matkan kohti Yksinäisiä vuoria ja tapaavat Nuuskamuikkusen. Nipsu pelastuu jättiläisliskolta granaatti-rotkossa. Lautta suistuu maanalaiseen virtaan. Muumi löytää nilkkarenkaan. He vierailevat tähtitornissa. Muumi pelastaa Niiskuneidin Angostura-pensaalta. He käyvät kaupassa ja tansseissa. Taivaltavat kuolleen meren poikki puujaloilla ja Niiskuneiti pelastaa Muumin mustekalalta. Ennen pöystötähden tuloa tulevat jätti-heinäsirkat ja suuri pyörremyrsky. He saapuvat juuti ajoissa Muumilaaksoon ja pelastautuvat luolaan. Viime hetkellä Muumipeikko käy vielä pelastamassa silkkiapinan. Pyrstötähti tulee ja ohittaa maapallon häntä maata viistäen. Aamulla kaikki on hyvin, aurinko paistaa, vesi on palannut mereen ja kaikki ovat onnellisia.

Jännittävä seikkailukertomus! Tosin muumit ovat aina hyviä!!!

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Luettu syksyllä 2001. Ensimmäinen oikea näytelmä, minkä olen koskaan lukenut kokonaan. Nyt, reilut kolmetoista vuotta myöhemmin, muistikuvat ovat erilaiset, kuin mitä silloin kirjoitin lukukokemuksesta.

Nora on laululintu, tyhjäpäinen nainen. Hän ei ymmärrä mitään. Lopussa hän on kuitenkin viisas ja jättää miehensä.
Kirjan teksti on sekavaa, siihen on vaikea tarttua ja ymmärtää.
Opetus? "Tyhmä" nainen on "vaarallinen". Hupsullakin on pohjimmillaan oma tahto.
En tykännyt kirjasta, saattaisi olla mielenkiintoista nähdä teatterissa.
Kirjan nimi avautuu lukijalle vasta viime sivuilla. Nora elää nukkekodissa, tahtomattaan. Nora on isänsä nukke ja miehensä nukkevaimo, lapset ovat Noran nukkeja.

Tämä teos on pyörinyt mielessäni vahvana lukukokemuksena, vaikka en näköjään lukuhetkellä piitannut siitä niin paljon. Nähtävästi tässä on kuitenkin ollut sitä jotain, sillä muistan lämmöllä tätä näytelmää. Koskaan en ole nähnyt tätä teatterissa, ja luulen, että lukukokemuskin olisi hyvin erilainen jos tarttuisin tähän teokseen nyt hieman aikuisempana ja kokeneempana.

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Lainasin kirjastosta äänikirjana ja kuuntelin aika hitaaseen tahtiin. Syy oli oikestaan se, etten voinut kuunnella tätä kovin paljon lasten aikana, sillä vanhempi lapsi olisi saattanut ymmärtää ja kysellä ;) Tekstissä ei varsinaisesti ollut suoraa seksiä, mutta asiasta puhuttiin aika selvin sanakääntein.

Tarina alkaa, kun Lottie on varma, että poikaystävä Richard aikoo kosia häntä. Toisin kuitenkin käy ja pariskunta päätyy eroon. Lottie tekee jälleen kerran "valitettavan valinnan" ja avioituu ensi rakkautensa Benin kanssa, joka sattuu ottamaan yhteyttä juuri sopivasti eron jälkeen. Lottien sisar Fliss näkee katastrofin merkit, ja päättää estää liiton hinnalla millä hyvänsä. Lottie haluaa olla vanhanaikainen, joten seksi saa odottaa hääyötä.

Hauskuutta teoksessa riittää, kun Fliss estää vastanaineita harrastamasta seksiä, teoksen nimi voisikin olla "tuhat tapaa estää hääyö". Fliss käyttää kaiken vaikutusvaltansa ja konstinsa, ettei avioliittoa panna täytäntöön. Samalla Fliss koittaa kasata itseään oman avioeronsa jälkimainingeissa, ja päätyy sänkyyn Benin ystävän kanssa.

Kun nuoripari säntää päätäpahkaa Kreikkaan häämatkalle, Fliss, hänen poikansa, ex-poikaystävä Richard ja Benin ystävä seuraavat perässä. Puhelimet käyvät kuumina suuntaan ja toiseen, ja hääyötä pitkitetään milloin milläkin syyllä. Lukija saa jännittää, millä keinolla seksin harrastaminen estetään, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin alkaa puuduttamaan.

Kun Lottie ja Ben käyvät Majatalossa, missä heidän romanssinsa alkoi viisitoista vuotta aikaisemmin, Lottie alkaa jo epäillä että hän on tehnyt väärän ratkaisun avioliiton suhteen. Benkin tuntuu olevan kiinnostunut toisesta ex-heilastaan, joka yllättäen ilmestyy paikalle.

Loppu on ennalta-arvattava, kuten tällaisissa kirjoissa ylennsäkin. Onhan Benistä tehty koko matkan aikana suhteellisen epämiellyttävä hahmo, ja Lottie on kuitenkin sankarittarena kirjan päähenkilö. Kaikki päättyy lopulta onnellisesti, jokainen saa haluamansa ja kreikkalainen ranta pursuu rakkautta.

En ole mitenkään järjetön chick lit -fani, joten en osaa täysin arvioida tätä teosta omassa genressään. Hauska tämä oli, mutta myös ärsyttävä. Välillä olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään, kun sisarukset olivat niin kaukana toisistaan, ja molemmat tekivät niin ilmiselviä virheitä elämissään, että mietin voivatko nämä henkilöhahmot oikeasti olla näin tyhmiä!?! Mutta kai tämmöinen kuuluu tähän tyyliin?

Kevyttä kesä/lomalukemista, sanoisin.

Torey Hayden: Pöllöpoika

Olen joskus Haydenista juttuja etsiessäni törmännyt tähän Pöllöpoika -teokseen, mutta en ole löytänyt sitä kirjakaupoista. Eikä ihme, sillä kirjastosta etsiessäni, löysin sen lasten- ja nuortenosastolta. Koska pidän Haydenin kirjoista, lainasin tämän ja aikuiselle tämä olikin nopealukuinen.

David on pöllöpoika, joka löytää eräänä päivänä maassa olevan pöllön pesän ja munan. Munan avulla hän saa myös elämänsä ensimmäisen ystäävän, Mab-nimisen tytön, joka on samalla luokalla Davidin kanssa. David ja Mab hautovat munan, ja kun se kuiriutuu David haluaa pöllölle nimeksi Kuningas Arthur.

Pöllön kautta David oppii monta asiaa elämästä ja huomaamattaan hän oppii ottamaan myös vastuuta, hyvässä ja pahassa. David on elämänsä aikana asunut monessa eri perheessä, mutta nyt hän näyttää pikkuhiljaa löytävän kodin "Mummin" luota.

Koska aikaisemmat Haydenin kirjat ovat olleet joko fiktiivisiä tai tosielämään perustuvia, ne ovat kuitenkin suunnattu aikuisille. Tässä nuortenkirjassa silmääni pisti vähän turhan selvä opettaminen. David osasi yllättävän hyvin eritellä tunteitaan, ja jopa puhuikin niistä, mitä tuskin oikeassa elämässä tapahtuisi. Lisäksi oikean ja väärän selvittäminen oli paikoin hieman turhankin rautalankamaista. Toisaalta voi olla, että olen aikuistunut itse liikaa enkä osaa enää ajatella riittävän nuorekkaasti. Toivoisin kuitenkin, että omat lapseni lukisivat tämän teoksen jonain päivänä. Tämmöiset aiheet ovat aina ajankohtaisia.

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

Joulupukin kääreistä paljastui tämmöinen pokkari. Kirjailija oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta rohkeasti tartuin tähän lahjakirjaan. Kaipa tuo nimikin kiinnosti, sekä tietysti lupaava takakannen teksti.

Kirjan päähenkilö on nuori Jan Hauger. Hän on tehnyt useita sijaisuuksia eri päiväkodeissa ja nyt hän on hakemassa paikkaa Sankta Patrician oikeuspsykiatrisen sairaalan päiväkodista. Päiväkodissa on sairaalan potilaiden lapsia, jotka pääsevät tapaamaan vanhempiaan maanalaista käytävää pitkin. Janin tehtävä on muun muassa saattaa lapsia tapaamishuoneeseen ja jossain vaiheessa hän päätyy myös epäviralliseksi posteljooniksi, sillä sairaalan tulevaa ja lähtevää postia valvotaan tarkoin.

Teoksessa vuorottelee nykyhetki, Janin ensimmäinen työpaikka Ilves ja siellä kadonnut pikkupoika sekä Janin varhaisnuoruudessa vietetty aika Nupo:lla (nuorisopsykiatrian poliklinikka), missä hän tutustui Alice Rami nimiseen tyttöön. Juuri Rami on syy, miksi Jan hakeutuu Sankta Psykon läheisyyteen. Rami on sairaalan asukkaana, tai näin lukijalle ainakin uskotellaan. Jan ja Rami ovat ystäviä, joiden yhteydenpito on loppunut Nupo:n aikoihin. Jan yrittää saada yhteyden ystäväänsä.

Luin tarinaa ensin vähän kerrallaan, mutta viimeiset sata sivua luin yöunieni kustannuksella. Jotenkin loppu vain imaisi mukaansa ja pudotti kovaa ja korkealta. Jouduin lukemaan viimeistä lukua uudelleen päivänvalossa muutaman kerran, että sain palaset loksahtamaan kohdalleen. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään ketä tässä höynäytettiin pahiten, Jania vai lukijaa. Tietyllä tavalla paha sai kuitenkin palkkansa vaikka toisaalta Janin ja Ramin kohtalo jäi kutkuttavasti auki.

Leena Lehtolainen: Tuulen puolella

Kirjastosta lainattu Maria Kallio -dekkari-äänikirja. Joskus aikaisemminkin olen tämän lukenut, mutta en muistanut loppuratkaisua.

Maria palaa töihin uuteen virkaansa äitiysloman jälkeen. Pian jaos saa tutkittavakseen Juha Merivaaran kuoleman. Oudoksi jutun tekee tasan vuosi sitten tapahtunut onnettomuus ruumiin löytöpaikalla. Silloin kyseessä oli Marian ex-poikakaveri Harri, joka työskenteli Merivaara yhtiössä.

Maria tasapainoilee äitiyden ja työn välillä. Yllättäen Marian kollega Pertti Ström tekee itsemurhan, joka aiheuttaa Marialle lisää ajatuksia. Merivaaran surmassa epäillään vaimo-Annea, tytär-Riikka, poika-Jiriä, Riikan poikaystävää Tapio Holmaa, Juhan velipuolta Mikkeä, tämän äitiä ja ystävää. Marialla on helliä tunteita Mikkeä kohtaan, mutta varsinaista syrjähyppyä ei kuitenkaan tapahdu.

Lopulta murha selviää kun Harrin kuolemaan liittyy myös outoja piirteitä. Merivaara on tehnyt ympäristörikoksen, ja Harri on sanut tämän selville. Merivaara itse kuolee kun velipuoli pääsee Harrin surman jäljille. Mikke yrittää vielä karkuun veneellään.

Jarkko Sipilä: Luupuisto

Uusin ja tähän mennessä viimeisin ilmestynyt Takamäki. Sarjan 14:sta teos lainattu kirjastosta. Täytyy sanoa, että nämä ovat parantuneet todella paljon. Nyt kun olen lukenut näitä oikein urakalla niin näen niin kirjailijan kun hahmojen kehityksen. Lisäksi tekniikan kehitys näkyy teoksissa hyvin.

Tällä kertaa ollaan raiskaajien kintereillä. Kaikki alkaa kun puistosta löytyy luun pala ja lopputuloksena paljastuu iso juttu. Suhonen painii henkilökohtaisen kriisn parissa ja lukijalle jäi sellainen olo, että tämän teoksen huumejutuista kuullaan vielä.

Jarkko Sipilä: Valepoliisi

Ja sitten taas takaisin Sipilän pariin. Takamäen 13. tapaus, lainattu kirjastosta. Kyllä se vain niin on, että nyt loppua kohden nämä vain paranevat. Tässä tapauksessa Takamäen ryhmä tutkii outoa pahoinpitelyä sekä amerikkalaisen ruumista. Jutun takana pyörii mamu-porukkaa, huumeita ja rahaa. Mamut ovat tässä tapauksessa arabeja.

Mukaan tulee myös FBIn kaveri rapakon takaa, vaikka lukija epäileekin onko tämä oikea poliisi. Näin kuitenkin taitaa olla. Päärikollinen saadaan kiinni, mutta rahat katoavat. Esillä ovat kaikki tutut tutkijat tasapuolisesti, vaikka Suhonen nostaakin taas päätään hyörimällä kentällä ja palloilemalla alasti kadulla ranteet nippusiteissä. Pahoinpidelty mieskin paljastuu Takamäelle syvälle soluttautuneeksi poliisiksi. Törmäyskurssilla on poliisin oma organisaatio, Supo ja krp eivät halua jakaa tietojaan "taviksille", mutta juttu pysyy ihme ja kumma Takamäen hyppysissä.