Luettu syksyllä 2001. Ensimmäinen oikea näytelmä, minkä olen koskaan lukenut kokonaan. Nyt, reilut kolmetoista vuotta myöhemmin, muistikuvat ovat erilaiset, kuin mitä silloin kirjoitin lukukokemuksesta.
Nora on laululintu, tyhjäpäinen nainen. Hän ei ymmärrä mitään. Lopussa hän on kuitenkin viisas ja jättää miehensä.
Kirjan teksti on sekavaa, siihen on vaikea tarttua ja ymmärtää.
Opetus? "Tyhmä" nainen on "vaarallinen". Hupsullakin on pohjimmillaan oma tahto.
En tykännyt kirjasta, saattaisi olla mielenkiintoista nähdä teatterissa.
Kirjan nimi avautuu lukijalle vasta viime sivuilla. Nora elää nukkekodissa, tahtomattaan. Nora on isänsä nukke ja miehensä nukkevaimo, lapset ovat Noran nukkeja.
Tämä teos on pyörinyt mielessäni vahvana lukukokemuksena, vaikka en näköjään lukuhetkellä piitannut siitä niin paljon. Nähtävästi tässä on kuitenkin ollut sitä jotain, sillä muistan lämmöllä tätä näytelmää. Koskaan en ole nähnyt tätä teatterissa, ja luulen, että lukukokemuskin olisi hyvin erilainen jos tarttuisin tähän teokseen nyt hieman aikuisempana ja kokeneempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti