Jatkoa Peter Franzénin ensimmäiselle teokselle Tumman veden päällä. Tämänkin kuuntelin äänikirjana, kuten tuon ensimmäisenkin. Ja sattuipa sellainen moka, että yksi levy jäi vahingossa välistä. Tätä en huomannut ennen kuin olin kuunnellut kirjan loppuun, joten kertoo ehkä myös siitä, minkälainen teos oli kyseessä.
Tässä Pete on jo teini-ikäinen. Tytöt, juominen, tupakka ja nyrkkeily kiinnostavat. Teos on rakennettu hieman eritavalla kun edellinen, sillä kerronta vaihtelee Peten, äidin ja isän välillä. Kaikkien tarinat nivoutuvat lopulta yhteen ja lukijalle (kuulijalle) maalataan ruusuinen kuva onnellisesta elämästä.
Itse olen sitä mieltä, että Franzénin olisi kannattunut jättää omaelämäkerrallinen kirjoittaminen vain tuohon yhteen teokseen. Tumman veden päällä toimi vielä hyvin, mutta tämä Samoilla silmillä oli ehkä hieman turha. Tietenkin todellisille Franzén-faneille varmasti mukava lukukokemus.
tiistai 19. elokuuta 2014
Lisa R. Jones: Inside out -trilogia
Lupaan itselleni, että tämä on viimeinen "tämmöinen" trilogia minkä ostan tai luen. Olisi pitänyt uskoa vaistoa, etteivät nämä ainakaan parane. Kovasti hehkutetaan, mutta perus-Harlequin-tavaraa nämä kaikki taitavat olla, valitettavasti.
No, Inside out -trilogia pitää sisällään kirjat Ihosi alla, Sisälläni ja Paljastus. Kuten arvata saattaa, päähenkilönä on nuori nainen sekä komea ja salaperäinen mies. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat taide-maailmaan. Sara rakastaa taidetta ja pääsee kuin sattumalta suureen taidegalleriaan töihin. Ensin on hieman epäselvää kumpi kirjan komistuksista on Saran unelmien mies: taidegalleristi Mark vai taiteilija Chris. No, Chris vetää pidemmän korren.
Saran ja Chrisin tarinan rinnalla seurataan myös salaperäisen Rebeccan tarinaa päiväkirjan kautta. Sara on muuten perinyt juuri Rebeccan työn galleriassa, ja tietenkin myös Mark on jollain tavalla juonessa mukana alusta loppuun. Chrisillä on tietenkin omat ongelmansa ja Sara lupaa eheyttää hänet.
Sarjan viimeinen osa, jossa luvataan SE suuri paljastus, on aikamoinen lässäys. Paljastus ei ole (minusta) mitenkään päätähuimaava tai erikoinen. Ja sitä seksiäkin on, mutta... Jospa nyt muistaisin pysyä näistä tämän tyyppisistä kirjoista erossa.
No, Inside out -trilogia pitää sisällään kirjat Ihosi alla, Sisälläni ja Paljastus. Kuten arvata saattaa, päähenkilönä on nuori nainen sekä komea ja salaperäinen mies. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat taide-maailmaan. Sara rakastaa taidetta ja pääsee kuin sattumalta suureen taidegalleriaan töihin. Ensin on hieman epäselvää kumpi kirjan komistuksista on Saran unelmien mies: taidegalleristi Mark vai taiteilija Chris. No, Chris vetää pidemmän korren.
Saran ja Chrisin tarinan rinnalla seurataan myös salaperäisen Rebeccan tarinaa päiväkirjan kautta. Sara on muuten perinyt juuri Rebeccan työn galleriassa, ja tietenkin myös Mark on jollain tavalla juonessa mukana alusta loppuun. Chrisillä on tietenkin omat ongelmansa ja Sara lupaa eheyttää hänet.
Sarjan viimeinen osa, jossa luvataan SE suuri paljastus, on aikamoinen lässäys. Paljastus ei ole (minusta) mitenkään päätähuimaava tai erikoinen. Ja sitä seksiäkin on, mutta... Jospa nyt muistaisin pysyä näistä tämän tyyppisistä kirjoista erossa.
maanantai 18. elokuuta 2014
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Tätä teosta on kehuttu paljon, joten päätiin hankkia sen omaan kirjahyllyyni. No, nyt se on siellä, vaikka en pitänytkään kirjasta.
Amy katoaa hänen ja Nickin viisivuotishääpäivänä. Katseet kohdistuvat tietenkin aviomieheen, ja Nickin onkin löydettävä vaimossa mahdollisimman pian, joko elossa tai kuolleena. Tarina etenee ensin Nickin ja Amyn päiväkirjamerkintöjen muodossa. Myöhemmin tulee myös lisää näkökulmia. Amyn kohtalo selviää ja tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen.
Itse en kokenut missään vaiheessa mitään erikoita "ahaa"-yllätystä. Henkilöhahmot olivat ärsyttäviä, mutta niin niiden varmaan pitikin olla. Kieli ei ollut oikein mukaansatempaavaa, vaan kirjaa piti todellakin lukea. No, miksi sitten luin tämän edes loppuun? Koska en vain osaa jättää aloitettua kirjaa kesken, ja toisaalta olin myös kiinnostunut loppuratkaisusta. Tämä taisi kuitenkin jäädä ko. kirjailijan ainoaaksi lukulistallani.
Amy katoaa hänen ja Nickin viisivuotishääpäivänä. Katseet kohdistuvat tietenkin aviomieheen, ja Nickin onkin löydettävä vaimossa mahdollisimman pian, joko elossa tai kuolleena. Tarina etenee ensin Nickin ja Amyn päiväkirjamerkintöjen muodossa. Myöhemmin tulee myös lisää näkökulmia. Amyn kohtalo selviää ja tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen.
Itse en kokenut missään vaiheessa mitään erikoita "ahaa"-yllätystä. Henkilöhahmot olivat ärsyttäviä, mutta niin niiden varmaan pitikin olla. Kieli ei ollut oikein mukaansatempaavaa, vaan kirjaa piti todellakin lukea. No, miksi sitten luin tämän edes loppuun? Koska en vain osaa jättää aloitettua kirjaa kesken, ja toisaalta olin myös kiinnostunut loppuratkaisusta. Tämä taisi kuitenkin jäädä ko. kirjailijan ainoaaksi lukulistallani.
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Vannoutuneena Kaari Utrio-fanina olen kiinnostunut keskiaikaisista teoksista. Niinpä bongatessani Milja Kauniston Synnintekijä-pokkarin alesta, päätin kurkistaa toisenlaiseen keskiaikaan.
Synnintekijä kertoo Olavi Maununpojan, tai Olaus Magnuksen, nuoruudesta Pariisin yliopistossa. Nuori pappi ystävystyy pian älykkään Miracle-nuorukaisen kanssa, joka pyytääkin Olauksen kesäksi etelä-Ranskaan perintölinnaansa. Täällä Olaukselle avautuu aivan uusi maailma ja hän joutuu pohtimaan mitä hän elämältään oikein haluaa.
Teos ratsastaa seksillä, ehkä vähän liiankin kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä tässä on vihdoinkin keskiaikainen homo-teos, mutta... Jokainen voi itse lukea kuinka Olauksen käy viettelyksen tiellä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että vaikka seksi onkin nykypäivää, niin tämän tyyppisessä kirjassa sitä oli ehkä turhankin paljon. Itse historia jäi sivurooliin, ja päällimmäinen ajatus olikin, että tässä on kirja, mihin on otettu historiallinen henkilö, historiallinen miljöö ja paljon mielikuvitusta ja tuota seksiä.
Tosin saattaa olla, että jossain vaiheessa "sorrun" lukemaan jatko-osan, Kalmantanssin. Ja käsittääkseni sarjaan olisi tulossa vielä kolmaskin osa.
Synnintekijä kertoo Olavi Maununpojan, tai Olaus Magnuksen, nuoruudesta Pariisin yliopistossa. Nuori pappi ystävystyy pian älykkään Miracle-nuorukaisen kanssa, joka pyytääkin Olauksen kesäksi etelä-Ranskaan perintölinnaansa. Täällä Olaukselle avautuu aivan uusi maailma ja hän joutuu pohtimaan mitä hän elämältään oikein haluaa.
Teos ratsastaa seksillä, ehkä vähän liiankin kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä tässä on vihdoinkin keskiaikainen homo-teos, mutta... Jokainen voi itse lukea kuinka Olauksen käy viettelyksen tiellä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että vaikka seksi onkin nykypäivää, niin tämän tyyppisessä kirjassa sitä oli ehkä turhankin paljon. Itse historia jäi sivurooliin, ja päällimmäinen ajatus olikin, että tässä on kirja, mihin on otettu historiallinen henkilö, historiallinen miljöö ja paljon mielikuvitusta ja tuota seksiä.
Tosin saattaa olla, että jossain vaiheessa "sorrun" lukemaan jatko-osan, Kalmantanssin. Ja käsittääkseni sarjaan olisi tulossa vielä kolmaskin osa.
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Näköjään tämän blogin postaukset eivät etene samassa järjestyksessä missä olen teokset lukenut. Mutta haittaakohan se ;) Tästä kirjasta on kuitenkin pakko kirjoittaa heti tuoreeltaan (ja kun vihdoinkin olen taas päässyt koneen ääreen).
Ystäväni suositteli Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teosta ja lainasi myös kirjan minulle. (Tosin ostan tämän varmaan jossain vaiheessa omaankin kirjahyllyyni.) Ja tämä oli todellakin teos, mikä teki mieli ahmia. Hieman aluksi arkailin kirjan paksuutta, mutta kuten arvata saattaa niin lopussa olisin toivonut että sivuja olisi ollut vielä muutama sata lisää. No, en ehkä oikeasti, sillä teos oli juuri sopiva paketti.
Teoksessa päähenkilönä esiintyy nuori kirjailija, Marcus Goldman, joka on kirjoittanut erittäin onnistuneen esikoisteoksen ja noussut näin koko Amerikan suosikiksi. Toinen teos ei ota syntyäkseen, että "valkoisen paperin kammo" on iskenyt kirjailijaan. Hän päättää pyytää apuun ystävänsä ja entisen yliopisto-opettajansa Harry Quebertin. Vierailu New Hampshiren Auroraan verestää vanhoja muistoja, mutta kirjoittaminen ei siltikään luonnistu. Muutamaa kuukautta myöhemmin Harryn puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis, tytön joka on kadonnut vuonna 1975. Harry pidätetään ja käy esille, että Harryllä ja tytöllä, Nolalla, on ollut suhde kesällä 1975 juuri ennen Nolan katoamista. Marcus palaa Auroraan ystävänsä tueksi ja ryhtyy selvittämään 33 vuotta vanhaa rikosta.
Teos on yhtäaikaa murhamysteeri, rakkaustarina, kirja kirjoittamisesta, kuuluisuudesta ja ystävyydestä. Todella harvoin saa lukea näin onnistunutta tekstiä esikoiskirjailijalta (joka on muuten ranskalainen ja 28-vuotias!). Tietenkin suuri merkitys on myös suomentajalla, ja mielestäni Anna-Maija Viitanen on onnistunut erinomaisesti työssään.
Juonen edetessä lukijan eteen heitetään yhä uusia todistusaineiston osia. Paljastuu yhtä ja toista niin Nolasta, Harrystä kuin muistakin teoksen hahmoista. Marcuskin löytää jälleen kirjoittaminen riemun. Kuten hyvään kirjaan kuuluu, murhamysteeri ratkeaa ja kaikki langanpäät solmitaan lopussa hyvään pakettiin. Lukijaa ei kuitenkaan aliarvioida missään vaiheessa, eikä loppuratkaisusta tule sellainen rautalangasta-väännetty-olo.
Kirja mitä voin todellakin suositella!
Ps. Teoksen ehkä kaikista parhain anti on se, ettei tässä mässäillä seksillä. Ei sitten lainkaan! Ja samalla teos todistaa sen, ettei seksi ole todellakaan "se syy" miksi kirjoja luetaan.
// Omassa kirjahyllyssäni 3.2.2016 alkaen!
Ystäväni suositteli Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teosta ja lainasi myös kirjan minulle. (Tosin ostan tämän varmaan jossain vaiheessa omaankin kirjahyllyyni.) Ja tämä oli todellakin teos, mikä teki mieli ahmia. Hieman aluksi arkailin kirjan paksuutta, mutta kuten arvata saattaa niin lopussa olisin toivonut että sivuja olisi ollut vielä muutama sata lisää. No, en ehkä oikeasti, sillä teos oli juuri sopiva paketti.
Teoksessa päähenkilönä esiintyy nuori kirjailija, Marcus Goldman, joka on kirjoittanut erittäin onnistuneen esikoisteoksen ja noussut näin koko Amerikan suosikiksi. Toinen teos ei ota syntyäkseen, että "valkoisen paperin kammo" on iskenyt kirjailijaan. Hän päättää pyytää apuun ystävänsä ja entisen yliopisto-opettajansa Harry Quebertin. Vierailu New Hampshiren Auroraan verestää vanhoja muistoja, mutta kirjoittaminen ei siltikään luonnistu. Muutamaa kuukautta myöhemmin Harryn puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis, tytön joka on kadonnut vuonna 1975. Harry pidätetään ja käy esille, että Harryllä ja tytöllä, Nolalla, on ollut suhde kesällä 1975 juuri ennen Nolan katoamista. Marcus palaa Auroraan ystävänsä tueksi ja ryhtyy selvittämään 33 vuotta vanhaa rikosta.
Teos on yhtäaikaa murhamysteeri, rakkaustarina, kirja kirjoittamisesta, kuuluisuudesta ja ystävyydestä. Todella harvoin saa lukea näin onnistunutta tekstiä esikoiskirjailijalta (joka on muuten ranskalainen ja 28-vuotias!). Tietenkin suuri merkitys on myös suomentajalla, ja mielestäni Anna-Maija Viitanen on onnistunut erinomaisesti työssään.
Juonen edetessä lukijan eteen heitetään yhä uusia todistusaineiston osia. Paljastuu yhtä ja toista niin Nolasta, Harrystä kuin muistakin teoksen hahmoista. Marcuskin löytää jälleen kirjoittaminen riemun. Kuten hyvään kirjaan kuuluu, murhamysteeri ratkeaa ja kaikki langanpäät solmitaan lopussa hyvään pakettiin. Lukijaa ei kuitenkaan aliarvioida missään vaiheessa, eikä loppuratkaisusta tule sellainen rautalangasta-väännetty-olo.
Kirja mitä voin todellakin suositella!
Ps. Teoksen ehkä kaikista parhain anti on se, ettei tässä mässäillä seksillä. Ei sitten lainkaan! Ja samalla teos todistaa sen, ettei seksi ole todellakaan "se syy" miksi kirjoja luetaan.
// Omassa kirjahyllyssäni 3.2.2016 alkaen!
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet
"Taas" yksi Pohjois-Korea kirja, taisi olla ensimmäinen ajatukseni, kun tuttu kirjamyyjä suositteli tätä. Koska Pohjois-Korea kuitenkin kiinnostaa, niin päätin ostaa pokkarin keväällä ja silloin myös luin tämän.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Liza Marklund: Vastalauseita
Vastalauseita on Liza Marklundin kolumneista koottu teos. Monissa teksteissään hän ottaa kantaa Ruotsin oikeusjärjestelmään, käsittelee erilaisia rikoksia, mutta kiihkeiden nasiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Ostin tämän kun halvalla sain ;) No joo, olin ystäväni kanssa kiertelemässä kauppoja ja tämä oli todellakin vain 4,95€, joten ostopäätös oli helppo. Muutoin tuskin olisin ostanut, saatikka lukenut tätä. En yleensä ole tällaistan kolumnien ystävä, mutta Marklundin aiheet ovat mielenkiintoisia ja huomion arvoisia. Onneksi hän jaksaa taistella väsymättömästi vääryyttä vastaan!
Ostin tämän kun halvalla sain ;) No joo, olin ystäväni kanssa kiertelemässä kauppoja ja tämä oli todellakin vain 4,95€, joten ostopäätös oli helppo. Muutoin tuskin olisin ostanut, saatikka lukenut tätä. En yleensä ole tällaistan kolumnien ystävä, mutta Marklundin aiheet ovat mielenkiintoisia ja huomion arvoisia. Onneksi hän jaksaa taistella väsymättömästi vääryyttä vastaan!
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Uusi suomalainen naisdekkaristi. Huomasin tämän esikoisteoksen jo keväällä, mutta odotin että ilmestyisi pokkarina. Lopulta ostin kuitenkin Miki-kirjana, kun halusin päästä tutustumaan uuteen hahmoon.
Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut Jugoslavian unkarilainen. Hän on kouluttautunut poliisiksi ja saanut nyt ensimmäisen vakipaikkansa rikostutkinnasta. Vastassa on tietenkin perus-persu työpari, joka laukoo mielipiteensä päin Annan naamaa. Lisäksi Anna saa heti vastaansa omituisen murhan. Lenkkeilijä on tapettu kesken lenkin kylmäverisesti ja taskusta löytyy omituinen koru. Murhia tapahtuu vielä kaksi ennen kuin rikollinen saadaan kiinni.
Toinen taustalla pyörivä juttu koskee Suomessa asuvaa kurdiperhettä. Anna on varma, että perheen teini-ikäinen tytär pakkonaitetaan, mutta todisteita ei ole riittävästi. Anna päättää pitää itse perhettä silmällä.
Pidin teoksen tyylistä. Myös loppu saa kiitosta, se yllätti lukijan mutta ei ollut mitenkään yliampuvan ärsyttävä. Hommat saatiin vedettyä kivasti pakettiin, mutta hieman jäi nälkä lukea lisää. Onneksi Hiekkapelto on julkaissut jo toisenkin Anna Fekete-dekkarin, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa eksy kirjahyllyyni.
Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut Jugoslavian unkarilainen. Hän on kouluttautunut poliisiksi ja saanut nyt ensimmäisen vakipaikkansa rikostutkinnasta. Vastassa on tietenkin perus-persu työpari, joka laukoo mielipiteensä päin Annan naamaa. Lisäksi Anna saa heti vastaansa omituisen murhan. Lenkkeilijä on tapettu kesken lenkin kylmäverisesti ja taskusta löytyy omituinen koru. Murhia tapahtuu vielä kaksi ennen kuin rikollinen saadaan kiinni.
Toinen taustalla pyörivä juttu koskee Suomessa asuvaa kurdiperhettä. Anna on varma, että perheen teini-ikäinen tytär pakkonaitetaan, mutta todisteita ei ole riittävästi. Anna päättää pitää itse perhettä silmällä.
Pidin teoksen tyylistä. Myös loppu saa kiitosta, se yllätti lukijan mutta ei ollut mitenkään yliampuvan ärsyttävä. Hommat saatiin vedettyä kivasti pakettiin, mutta hieman jäi nälkä lukea lisää. Onneksi Hiekkapelto on julkaissut jo toisenkin Anna Fekete-dekkarin, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa eksy kirjahyllyyni.
Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Sinä yönä jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioiden yllä...
Osaan tämän kirjan luultavasti niin etuperin kuin takaperinkin. Olen kuunnellut tämän varmaan kymmenen kertaa äänikirjana viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Sekä lisäksi tietenkin lukenut pari kertaa. Aivan ehdoton suosikkini, jonka otin taas pitkästä aikaa kirjastosta lainaan ja kuuntelin. (Aivan kuin minulla ei olisi muuta luettavaa tai kuunneltavaa!!)
Ronjan tarina on varmasti kaikille tuttu. Seikkailut Matiaksen metsässä, Brikiin tutustuminen, ryövärielämän hyvät ja huonot puolet, vapaus, ilo ja rakkaus ovat kirjan keskeisiä asioita. En osaa sanoa mikä tässä vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen, mutta jokin taika kirjassa on. Pidän toki muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta tämä on suosikkini :)
Nyt katsoin myös pitkästä aikaa elokuvankin kuuntelun päälle. Ärsyttävää oli, etteivät ajattarat olleet ajattaroita vaan harpyjoja ja männiäiset harmajaisia. Muutoin elokuva ansaitsee kiitosta, sillä se on uskollinen aluperäiselle tekstille ja toteutus on hieno.
Osaan tämän kirjan luultavasti niin etuperin kuin takaperinkin. Olen kuunnellut tämän varmaan kymmenen kertaa äänikirjana viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Sekä lisäksi tietenkin lukenut pari kertaa. Aivan ehdoton suosikkini, jonka otin taas pitkästä aikaa kirjastosta lainaan ja kuuntelin. (Aivan kuin minulla ei olisi muuta luettavaa tai kuunneltavaa!!)
Ronjan tarina on varmasti kaikille tuttu. Seikkailut Matiaksen metsässä, Brikiin tutustuminen, ryövärielämän hyvät ja huonot puolet, vapaus, ilo ja rakkaus ovat kirjan keskeisiä asioita. En osaa sanoa mikä tässä vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen, mutta jokin taika kirjassa on. Pidän toki muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta tämä on suosikkini :)
Nyt katsoin myös pitkästä aikaa elokuvankin kuuntelun päälle. Ärsyttävää oli, etteivät ajattarat olleet ajattaroita vaan harpyjoja ja männiäiset harmajaisia. Muutoin elokuva ansaitsee kiitosta, sillä se on uskollinen aluperäiselle tekstille ja toteutus on hieno.
Peter Franzén: Tumman veden päällä
En ole koskaan ollut mikään erityinen Franzén-fani, mutta yllätyin positiivisesti tästä esikoisteoksesta. Löysin tämän kirjastosta äänikirjana ja ajattelin testata, enkä pettynyt. Itse asiassa minun täytyi varata jatko-osa Samoilla silmillä, joka on nyt kuuntelun alla :)
Kirja kertoo 6-vuotiaan Peten tarinan. Lapsen näkökulma on yllättävän onnistunut ja aikuinen lukija pystyy silti huomaamaan perheen sisäiset riidat sekä tulkitsemaan niitä asioita, joita ei ääneen sanota. Pikkuhiljaa Petellekin selviää, ettei isä olekaan aina mukava kaveri.
Teos on omaelämäkerrallinen, mikä häiritsi minua hieman. Toisaalta, onhan se helpompaa kirjoittaa omasta menneisyydestään kuin keksiä uutta ;) Positiininen asia äänikirjassa oli se, että Franzén itse luki sen. Huomaa, että hän osaa homman. Ja ehkä omaa tekstiä on helpompaa lukea kun tietää mitä missäkin kohden on tarkoittanut.
Päälle päätteeksi katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Minkä oli tietenkin ohjannut Franzén itse, ja hän oli tietenkin valkokankaalla myös Kaken roolissa. Elokuva ei tietenkään vetänyt vertoja itse kirjalle, mutta toisaalta täydensi tarinaa ja valotti muutamia ehkä hämäriksi jääneitä seikkoja.
Kirja kertoo 6-vuotiaan Peten tarinan. Lapsen näkökulma on yllättävän onnistunut ja aikuinen lukija pystyy silti huomaamaan perheen sisäiset riidat sekä tulkitsemaan niitä asioita, joita ei ääneen sanota. Pikkuhiljaa Petellekin selviää, ettei isä olekaan aina mukava kaveri.
Teos on omaelämäkerrallinen, mikä häiritsi minua hieman. Toisaalta, onhan se helpompaa kirjoittaa omasta menneisyydestään kuin keksiä uutta ;) Positiininen asia äänikirjassa oli se, että Franzén itse luki sen. Huomaa, että hän osaa homman. Ja ehkä omaa tekstiä on helpompaa lukea kun tietää mitä missäkin kohden on tarkoittanut.
Päälle päätteeksi katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Minkä oli tietenkin ohjannut Franzén itse, ja hän oli tietenkin valkokankaalla myös Kaken roolissa. Elokuva ei tietenkään vetänyt vertoja itse kirjalle, mutta toisaalta täydensi tarinaa ja valotti muutamia ehkä hämäriksi jääneitä seikkoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
