L. M. Montgomery: Anna ystävämme

Kuunneltuani ensimmäisen Anna-kirjan päätin heti tarttua tähän kakkososaan, niin hurmaava on Annan maailma. Tämänkin latasin Elisa kirjan äänikirjana ilmaiseksi. Tässäkin on lukijana Eija Peltonen.

Tämän teoksen aikana seurataan Annan elämää hänen ollessaan 16-18 vuotias. Anna aloittaa työnsä kylän koulussa ja menestyy tehtävässään oikein hyvin. Lisäksi Marillan ja Annan luo muuttavat Dora ja Davey, kuusivuotiaat kaksoset. Näin taataan että vilskettä ja tapahtumia riittää, vaikka Dora onkin hyvin tunnollinen ja kiltti tyttö, Daveyn ollessa puolestaan poika jolle sattuu ja tapahtuu. Tietenkin Annalle itselleen sattuu myös kommelluksia aina lehmän myynnistä tarjoiluvadin metsästykseen.

Romantiikkaa teoksessa tarjoaa neiti Lavender, joka asustaa yksinään Kaikurannassa. Neiti on menettänyt nuoruudenrakastettunsa eikä ole mennyt naimisiin. Anna eksyy vahingossa Kaikurantaan ja ystävystyy Lavenderin kanssa ja ryhtyy vierailemaan siellä ahkerasti. Anna ottaa mukaansa myös Paul Irvingin, pojan joka on Lavenderin nuoruudenrakastetun poika. Näin myös pojan isä saa kuulla Lavenderista ja palaa tämän luokse.

Täytyy sanoa, että nämä ovat olleet ihastuttavia kirjoja. Suloisia ja hellyyttäviä, ja täytyy tunnustaa että kaipaan tietää kuinka Annan käy elämässään. Joten täytyy etsiä kirjastosta lisää näitä.

Jo Nesbo: Verta lumella I

Hyvin erilainen Jo Nesbo kuin Harry Holet, mutta olen todella iloinen että luin tämän. Huomasin tämän pari viikoa sitten kirjastossa ja nappasin mukaani. Lukeminen viivästyi monesta syystä, mutta lopulta luin tämän todella nopeasti.

Olav ei ole kovin kummoinen rosvo, mutta hän on löytänyt paikkansa oslolaisessa rikoshierarkiassa. Olav hoitelee pois päiviltä pomonsa Hoffmannin käskystä "kappaleita". Eräällä keikalla Olav kuitenkin poikkeaa suunnitelmasta ja jättää henkiin erään kappaleen ja tappaa toisen, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.

Tarina etenee Olavin kerronnan kautta. Välillä käydään hänen lapsuudessaan, kuullaan hänen ajatuksiaan elämästä ja kirjoista, kunnes palataan taas nykyhetkeen eli vuoteen 1977. Lukijalle valoitetaan Olavin sisintä, miksi hän toimii tietyllä tavalla, vaikka lopulta jääkin miettimään että mikä oikeastaan olikaan totta ja mikä sanasokeuden aiheuttamaa lumoa.

Pidin tästä teoksesta valtavasti. Vaikka tämä oli ohut, niin se herätti kuitenkin tunnetta, ja sitä on nykyisin vaikea löytää kirjoista. Suru, ilo ja sääli ovat ehkä päällimmäisimmät tunteet joita koin. Olen iloinen, että kirjalija joka on luonut Harry Holen kaltaisen hahmon osoittaa, että hän ei ole kuuluisia ja pidetty vain tuon yhden hahmon vuoksi, vain siksi että hän osaa kertoa tarinoita!

Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Kaisa, Reeta, Syringa ja Mai.

Samuel Björk: Yölintu

Luin helmikuussa Björkin esikoisteoksen Minä matkustan yksin ja tykästyin kovasti norjalaisen tyyliin. Olinkin iloinen, kun huomasin että seuraava osa Mia Krügerin ja Holger Munchin tarinaa ilmetyi heti tänä keväänä. Jonotin tätä kakkososaa kirjastosta, ja sain reilu viikko sitten käsiini. Lukeminen oli suht hidasta ja nautiskelevaa.

En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä teoksesta. Se oli hyvä, sitä ei käy kiistäminen mutta toisaalta taas olin pettynyt.

Juoni oli mielenkiintoinen ja toimi hyvin. Lukijaa johdatettiin useiden eri kertojien näkökulmien kautta kohti ratkaisua, joka myöskin oli onnistunut ja toimiva. Nuori nainen löydetään metsästä alasti keskellä höyhenten peittämää pentagrammia. Munch ryhtyy tutkimaan tapausta ja myös syrjäytetty Mia pyydetään uudelleen töihin. Edellisestä teoksesta tutut hahmot ovat mukana ja tarina toimii. Paljastuu, että ennen tytön kuolemaa häntä on kuvattu ja video löytyy netin pimeistä syövereistä. Miksi nainen tapettiin, kuka hänet tappoi, miten höyhenet liittyvät kertomukseen ja minkälainen tarina kaiken takana oikeastaan onkaan? Näihin kysymyksiin saadaan onneksi vastaukset ennen teoksen loppumista.

Miksi sitten olin pettynyt? Ehkä Mian henkilöhahmo aiheutti suurimman harmistuksen. Miaa kehutaan fiksuksi, tutkijaksi joka päättelee asioita pelkästään rikospaikkakuvia katsomalla. Mutta niin ensimmäisen teoksen kuin tämän jatko-osankin aikana Mia on menettänyt ihmeellisen kykynsä. Kaksoissisar kutsuu Miaa tuonpuoleiseen, ja Mia haluaisi vastata kutsuun. Mutta koska työ poliisina on tärkeää Mia lykkää ja lykkää päätöstään, ja siinä sivussa turruttaa aivojaan lääkkeillä ja alkoholilla. Hieman tympäisevää toimintaa kun ympärillä tapahtuu hirveitä. Lisäksi mietin olisiko juttu ratkennut nopeammin, jos Mia oli pysynyt kuivilla?

Vaikka tarina piti sisällään hirveyksiä siinä oli kuitenkin ripaus toivoa. Lisäksi muutama pieni viittaus antaa ymmärtää, että Mian ja Holgerin tarina tulee vielä jatkumaan. Uskon, että tulen lukemaan myös kaikki tulevat jatko-osat, sillä näen kirjailijassa potentiaalia.

Tämän ovat lukeneet myös Annika ja Ulla.

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Dekkareiden jälkeen hieman erilaista kirjallisuutta. Olen ladannut tämän nuortenkirjan Elisan kirjan äänikirjana jo aikoja sitten, mutta kuuntelu on jäänyt. Elisa kirja tarjoaa tämän ilmaiseksi, mikä onkin mukavaa. Lukijana on Eija Peltonen, ja hänen äänensä on sopiva tällaiseen vanhaan tarinaan. Teos löytyy kyllä omastakin kirjahyllystäni (äitini vanha) ja olen pyöritellyt kirjaa monesti käsissäni lapsena. Tämä on ehdottomasti eräs nuortenkirjallisuuden klassikkoja.

11-vuotias Anna Shirley on orpo tyttö, joka päätyy Prinssi Edwardin saarelle Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatettavaksi. Cuthbertit tosin olisivat halunneet nuoren pojan avuksi peltotöihin, mutta Annaan tutustuttuaan he päättävät kuitenkin pitää tytön Vihervaarassa.

Anna on iloinen ja vilkas nuori jolle sattuu ja tapahtuu. Anna haaveilee ja kuvittelee jatkuvasti ja se aiheuttaa hänelle paljon hankaluuksia. Annan luonne valloittaa niin kirjan henkilöt kuin kuulijankin, hänestä ei voi olla pitämättä. Leiskuvan punainen tukka aiheuttaa Annalle harmia monta kertaa ja aiheuttaa jopa pitkän vihanpidon hänen ja erään pojan välille.

Kirjassa seurataan Annan elämää aina koulun loppuun saakka, jolloin Anna on noin 16-17 vuotias. Teoksen alkupuoli oli parempi kuin loppu, missä oli hieman kiirehtimisen makua. Selvitin, että kirjalija oli suunnitellut teoksen ensin yksiosaiseksi, mutta kustantajan pyynnöstä kirjoitti kokonaisen tyttöromaanisarjan, joka on ihastuttanut lukijoita vuosikymmenien ajan.

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Jonotin tätä Joona Linna -uutuutta kirjastosta, mutta totesin että haluan lukea tämän nopeammin. Eräällä kauppareissulla ostin teoksen itselleni Prismasta ja luin nyt pääsiäisen aikaan. Onneksi kuuntelin Vainoojan pari viimeistä lukua pohjalle, sillä muutoin olisi saattanut kirjoitustyyli lopettaa lukemisen lyhyeen. En ymmärrä miksi teos (teokset) on pitänyt kirjoittaa kielellisesti tällä tavalla , mutta onneksi juoni ja henkilöhamot ovat niin herkullisia että sen kestää.

Joona Linna istuu vankilassa rikoksista, jotka hän teki edellisessä teoksessa. Samaan aikaan Ruotsin ulkoministeri murhataan kotonaan ja mikä kummallisinta, todistaja jätetään henkiin. Murhaajan supisema vihje johdattaa poliisin jäljille, mutta onko kaiken takana sittenkään terrorismi? Joona on päässyt mukaan kuvioihin, mutta vain niin pitkäksi aikaa kun se isoja poikia huvittaa. Lomalta paluun palkkiona on suljettuosasto, vaikka Joona ymmärtääkin äkkiä missä seuraava murha tehdään.

Onneksi Joonan entinen esimies ymmärtää suomalaistaustaisen poliisin arvon tilanteessa, jossa murhaaja on vapaalla ja taustalla soi lastenloru kymmenestä kanista. Joona pääsee mukaan ja ryhtyy jahtaamaan kaniininmetsästäjää ihan kunnolla.

Ten little rabbits, all dressed in white

Tried to go to Heaven on the end of a kite

Kite string got broken, down all fell

Instead of going to Heaven, they went to...

Onneksi suosikkini Saga Bauer on mukana kuvioissa, vaikkakin eri poliisiyksikössä kuin Joona. Se ei silti estä heitä tekemästä yhteistyötä. Uusia hahmoja pyörii mukana kuten tv-kokki Rex poikansa ja managerinsa kanssa. Lisäksi joukko silmäätekeviä näyttäisi olevan yhteyksissä murhiin. Ehtiikö Joona ajoissa?

En tiedä miksi olin hieman pettynyt kun lopetin tämän teoksen. Juoni oli kyllä hyvä, samoin tapahtumat mutta jokin jäi puuttumaan. Jokin lässähti lopussa, ja se harmittaa. Toki viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen koukku, ja luulen että kuulemme Joona Linnasta vielä!

Ehkä eräs syy miksi tästä jäi omituinen olo, oli murhaajan paljastuminen. Tykkään siitä että mahtavan nerokas päähenkilö päättelee murhaajan henkilöllisyyden, mutta ei paljasta sitä lukijalle ennen kuin aivan viime hetkellä. Tässä murhaaja kertoi itse olevansa Kaniininmetsästäjä, joten lukijan tehtäväksi jäi jännittää hoksaavatko muut sen ja kuinka murhaaja toimii ennen kuin jää kiinni (jos jää). Itselleni on tärkeää miettiä ja pohtia teoksen aikana erilaisia mahdollisuuksia, mutta arvostan myös Hercule Poirot -tyyppisiä salapoliiseja jotka päättelevät asioiden laidan omissa aivoissaan mutta kertovat ratkaisunsa ja perustelut tavallisille kuolevaisille tarinan lopussa.

Annika, Mai ja Takkutukka ovat olleet tyytyväisiä teokseen. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa heidän suosituksensa.

Jo Nesbo: Jano

Näin on päässyt käymään, että minusta on todellakin tullut Harry Hole -fani. Tämä on ensimmäinen Nesbon teos jonka olen oikeasti lukenut, kaikki aikaisemmat Harry Holet olen kuunnellut äänikirjana. Eikä niitä kovin montaa ole, sillä en ole tutustunut sarjaan alusta asti. Ostin tämän omaan kirjahyllyyni ja täytyy sanoa, että lukukokemus oli vertaansa vailla! Ahimin kirjaa, välillä annoin sen levätä sylissä ja kävin kiivasta keskustelua pääni sisällä murhaajasta, sitten palasin taas teksin pariin ja jatkoin ahmintaa. Luin tämän jo reilu viikko sitten, mutta pääsiäisen vuoksi en päässyt kirjoittamaan aikaisemmin.

Harryn elämä on hyvällä mallilla, avioliitto Rakelin kanssa toimii, Oleg opiskelee poliisikoulussa ja Harry luennoi tuleville poliiseille. Samaan aikaan Oslossa liikkuu kuitenkin sarjamurhaaja, joka bongaa uhrejaan Tinderin kautta. Toisaalta tämä Tinder-juttu painuu aika pian taka-alalle, mutta antaa toki mehukkaan pohjan teoksen tapahtumiin. Lisäksi murhaajalla on omituinen tapa, hän juo uhrinsa verta kuin vampyyri.

Harryn kollega Katrine Bratt (omia suosikkejani) ryhtyy selvittämään rikoksia, mutta hyvin pian kaikki ymmärtävät että Harrya tarvitaan! Kun vielä Mikael Bellmanilla on mahdollisuus yletä urallaan mikäli juttu ratkaistaan nopeasti, Harry pakotetaan ottamaan työ vastaan. Katrine ei ole tässä aivan niin ihana kun aikaisemmissa teoksissa, johtuuko se esimiesaseman tuomasta paineesta vai henkilökohtaisen elämän ongelmista, en tiedä.

Jossain vaiheessa käy ilmi, että murjaaha on Harrylle tuttu menneisyydestä. Mutta onko hän todella kaiken takana vai saako hän ohjeensa jostain muualta? Itse kävin sisäistä keskustelua kuka kolmesta vaihtoehdosta on kaiken takana. No, en paljasta ratkaisua, mutta yllättävä se oli! Tarinaa johdatettiin ovelasti niin, että hetken olin jo varma tietäväni ratkaisun ennen kuin kaikki käännettiinkin taas päälaelleen.

Tarina lipui eteenpäin jouhevasti. Harry ehti matkan varrella ostaa itselleen baarin ja Rakel joutui yllättäen sairaalaan. Oleg kipuili edelleen isä-poika suhteen kanssa ja inhokkipoliisi Truls Berntsen ärsytti lukijaa suunnattomasti. Toimittaja Daa tekee kaikkensa loistaakseen ja nuori poliisi Wyller ihannoi Harrya.

En tiedä kuinka paljon minun pitäisi paljastaa teoksen lopusta. Ehkä sen verran uskallan sanoa, että olin helpottunut, ehkä Harryn tarina saa kuin saakin vielä jatkoa. Toki loppuun jäi koukku, mahdollisuus, josta tarinaa voi taas jatkaa. Mietin vain, että nyt kahden viimeisen teoksen aikana Harry on houkuteltu opettajan hommista selvittämään murhaa, niin eikö olisi oikeus ja kohtuus että hän palaisi virkaansa Oslon poliisiin? Toisaalta taas kaikki on mennyt yllättävän hyvin, joten missä vaiheessa rysähtää, ja haluanko edes lukea siitä? Aika näyttää mihin tämä norjalaisdekkaristi kuljettaa kuuluisan Harry Holen.

Tämän ovat ehtineet lukea myös Annika, Reetta, Mai, Takkutukka sekä Tuijalta. Kaikki ovat kovin tyytyväisiä kirjailijaan, kirjaan ja sen tapahtumiin. Aivan kuten minäkin.

Jo Nesbo: Aave

En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin tämän teoksen Elisa kirjan äänikirjana vielä kun kuuntelin Panssarisydäntä. Myönnän, että ajatuksissa oli tätä hankkiessa Jano eli juuri äsken ilmestynyt, uusi Harry Hole -tarina. Halusin saada kuvaa kokonaisemmaksi ja ehyemmäksi, sillä aikomuksenani on tutustua myös tähän uutuuteen. Ensimmäinen Harry Hole -kokemukseni oli Poliisi ja nyt kun olen tutustunut tarinaan useamman teoksen ajan, ymmärrän minkä virheen olen tehnyt! Toisaalta taas Poliisin tapahtumat (onnellinen loppu, avioliitto Harryn ja Rakelin välillä yms) ehkä kannustivat minua tutustumaan paremmin tähän norjalaispoliisiin.

Elisa kirja tarjosi näitä aikaisempia Harry Holeja hyvään hintaan, joten panostus äänikirjaan ei ollut iso. Lukijana oli aikaisemmista tarinoista tuttu Jukka Pitkänen, ja kuten todettu jo muutamaan otteeseen, hänen äänensä sopii tarinaan hyvin.

Tämä tuntui aikaisempia teoksia henkilökohtaisemmalta päähenkilö Harry Holelle. Tarina alkaa, kun kuolemaa tekevä narkkari ja diileri Gusto ryhtyy kertomaan tarinaansa isälleen. Guston kertomukseen liittyy Oleg-niminen nuorukainen, joka sattuu olemaan Harryn rakkaan Rakelin poika. Olegin kohtalo onkin osittain Harryn syytä, sillä hän on hylännyt äidin ja pojan.

Harry kuitenkin palaa takaisin Osloon, sillä Oleg on todettu syylliseksi Guston murhaan. Harryn tarkoituksena on todistaa pojan syyttömyys, vaikka hän ei olekaan varma siitä. Mukana on vahvasti huumekauppa ja erityisesti "viulu", uusi huume joka on vallannut Oslon markkinat. Samaan aikaan kulisseissa politikoidaan, kadut puhdistetaan muista huumeista ja vain viulu ja salaperäinen Dubai jäävät jäljelle.

Tarina polveilee vuoroin Guston kertomana, vuoroin Harryn taistellessa totuutta selville. Kaikki selviää tietenkin, vaikka mukana on monta mutkaa ja käännettä. Ihmettelen vain, että miten Harry voikin selvitä jokaisesta pahasta paikasta hengissä? Aikamoinen kissa, kun on niin monta elämää!

Tarina sinällään jää kyllä kutkuttavaan kohtaan, sillä lukijalle ei paljasteta selviääkö Harry vai ei. Mutta Polisin lukeneena tiedän tietenkin, että tarina jatkuu. Aaveita tarinassa on useampi, mutta keskeisimpänä ovat huumekauppias Dubai sekä Harryn hotellissa oleskeleva Gato, jota jossain vaiheessa epäilin jopa Harryn mielikuvituksen tuotteeksi, sen verran äänettömästi vanhus liikkui.

En voi todeta muuta, kuin nämä tarinat ovat todella imaisseet minut mukaani. Ymmärrän nyt todella hyvin niitä, jotka ovat jo vuosia vouhottaneet Harry Holesta. Minkäin olen paikannut nyt tämän aukon sivistyksestäni, ja uskon että liityn näihin hehkuttajiin (ellen ole jo liittynyt!), sillä yöpöydällä odottaa Jano, minkä aion aivan varmasti lukea seuraavaksi.

Aave on luettu muun muassa näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Hemulin kirjahylly, Sivu sivulta, Iltaluvut, Tarukirja, Les! Lue! sekä Lukuneuvos.

Jo Nesbo: Panssarisydän

Minusta taitaa sittenkin olla tulossa pieni Harry Hole fani, vaikka en olisi uskonut sitä kuunneltuani Poliisin, mutta Lumiukko jäi kummittelemaan mieleeni joten ajattelin kokeilla vielä vähän lisää. Lisäksi kun Nesbon uusin kirja Jano ilmestyy tänä keväänä (tai on jo ilmestynyt), ja tarinassa seikkailee Harry Hole, niin ajattelin tutustua varhaisempaan tuotantoon hieman enemmän sillä aion kuunnella myös tuon uutuuden.

Tämän äänikirjan hankin Elisa kirjasta, sillä siellä on nyt hyvät tarjoukset uutuuden ilmestyessä. Lukijana on Jukka Pitkänen ja pidän hänen äänestään, se sopii tähän rosoiseen tarinaan hyvin sillä ääni on riittävän tasainen.

Kaksi naista murhataan Norjassa omituisella tavalla ja poliisi on ihmeissään. Harry Hole on Hongongissa ooppiumhuuruissa, mutta suostuu tulemaan takaisin kotiin. Syy ei ole sarjamurhaaja vaan Harryn sairas isä. Tutkinta kuitenkin kiinnostaa Harrya ja pian hän on mukana selvittämässä asiaa kun ruumiita tulee lisää.

Tässäkin teoksessa oli hieman ennalta-arvattavuutta, mutta ei aivan niin paljon kun Lumiukossa. Etenkin murhaajan henkilöllisyyden suhteen lukijaa/kuulijaa vedätettiin pitkään. Potentiaalisia henkilöitä oli kaksi, joista oikeastaan molemmat olivat lopulta syyllisiä. Kajan suunnitelmat huomasi aika pian ja erään uhrin henkilöllisyyden ymmärsi myös nopeasti.

Tapahtumapaikkoina on Oslon lisäksi Norjan vuoristo sekä Kongo ja tietenkin teoksen alussa Hongong. Keskiössä on sarjamurhaajan lisäksi isä-poika suhteet, poliisin sisäiset jännitteet murhatutkimusten organisoinnissa, selviytyiminen luonnossa, mustasukkaisuus sekä omituinen Leopoldin omena. Harry on hahmona mielenkiintoinen, vahva mutta myös heikko. Harry tuntuu olevan koko ajan hukassa henkilökohtaisessa elämässään. Rikostutkijana hän on omaa luokkaansa, ja ehkä tämä ristiriitaisuus on syy miksi hahmo on niin suosittu. Toki toinen syy on Nesbon luoma maailma, tapa kirjoittaa ja pitää lukijaa jännityksessä, sekä hieno loppuratkaisu missä langat solmitaan.

Teoksessa on paljon henkilöhahmoja, osa tuttuja aikaisemmista teoksista joita olen kuunnellut, mutta mukana on toki pari uuttakin tyyppiä. Mukavaa oli, että Lumiukosta tuttu Katrine oli mukana, samoin Beate jolla on ilmiömäinen kasvomuisti, Harryn rakas Rakel pilkahti sillä täällä vaikka Harrylla olikin sutinaa kollegansa Kajan kanssa. Mikael Bellman huseerasi KRP:n puolella yrittäen hankaloittaa Harryn tutkimuksia, kunnes hän oli pakko taipua ja pyytää Harrylta apua. Mukana on myös kivaa murretta puhuva rikospaikkatutkija Björn Holm, vaikka miesten välit ovatkin katkolla teoksen aikana.

Sanoisin, että tämä oli hyvä, sellainen kun odotinkin. En edelleenkään tiedä jaksainko itse lukea näitä, mutta äänikirjana kuunneltuna ovat olleet sopivia minulle. Täytyy tunnustaa, että kuuntelin tätä aina kun pystyin sillä juoni oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan, vaikka pituutta olikin huimat 25 tuntia 38 minuuttia! Seuraavaksi Aaveen kimppuun, äänikirjana tietenkin!

Panssarisydän on luettu myös näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Iltaluvut, Herrasmiehistelyä, Nulla dies sine legendo, Annelin lukuvinkit sekä Savannilla.

Taavi Soininvaara: Vihan enkeli

Olin ajatellut lukevani/kuuntelevani Taavi Soininvaaran tuotannon (lähes) kokonaan, joten lainasin kirjastosta ihan urakalla näitä äänikirjoja. Koston komissio ei ollut aivan sitä mitä olin ajatellut, joten oli lähellä että olisin palauttanut tämän Vihan enkelin kirjastoon kuuntelematta sitä ollenkaan. Sattui kuitenkin sopiva hetki, eikä minulla ollut muuta kirjaa työnalla, joten ajattelin kokeilla. Äänikirjan kuunteleminen on siinä mielessä hyvä, että samalla voi tehdä jotain muuta.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti tästä teoksesta. Toisaalta ei siihen kovin paljon tarvittu, sillä edellinen kuuntelemani teos oli pohjanoteraus. Lukijana tässä äänikirjassa oli Jarmo Mäkinen, hän oli huomattavasti parempi kun aikaisemman teoksen lukija, vaikka olen toki parempiakin kuunnellut.

Se mikä tässä teoksessa oli hyvää, oli juoni. Sitä oli kehitelty ja hiottu paremmaksi kuin Soininvaaran aikaisemmissa teoksissa. Jossain vaiheessa kuuntelua mieleeni nousi muisto, että olen kuunnellut tämän joskus vuosia sitten, jotkut tapahtumat muistin vaikka muutoin juoni olikin unohtunut. Ei siis mikään tajunnan räjäyttävä mestariteos tämäkään kirja, mutta sopiva hetken viihteeksi.

Tässäkin tarinassa seikkailee Arto Ratamo ja Jussi Ketonen, Supon tyypit siis. Vihan enkeliksi itseään kutsuva hullu murhaa fyysikoita pitkin Eurooppaa, mutta taustalla on isompi salaliitto. Ekoterroristit ovat pistäneet oman lusikkansa soppaan ja näin ollen sotkeutuvat myös fyysikkomurhiin. Salaliitto on paljastuu tietenkin lopulta, kunhan riittävän moni on ensin kuollut.

Kuten sanoin, juonellisesti tämä oli hyvä. Mutta henkilöhahmojen puolella rupesi kyllästyttämään. Etenkin Arto "Supon mestarietsivä" Ratamon käytös oli sarjassa hohhoijaa. Milloin miestä ei ottanut päähän niin sitten hän kitisi ja kiukkusi jostain muusta syystä. Negatiivisuutta oli todella paljon näiden hyvisten leirissä ja ihmettelen mistä se johtui. Kiukku leimahti hetkessä ja jatkuvasti jotakuta tuntui vituttavan. Ei kovin kiva kuunnella tämmöistä pidemmän päälle. Joten näillä näkymin tämä jää toisestaiksi viimeiseksi Soininvaaraksi, ainakin hetkeksi.

Tämän ovat kuunnelleet myös Minna ja Tessa, molemmat suht positiivisin mielin.

Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema

Käynti kirjaston lasten- ja nuortenosastolla voi olla joskus palkitsevaa. Bongasin tämän Meyerin Twilight kymmenvuotisjuhlakirjan joka sisältää teokset Houkutus sekä "uuden" teoksen Elämä ja kuolema Houkutus toisin päin. Kiinnostuin tietenkin heti ja nappasin lainaan.

Kyseessä on siis todellakin uusi versio Houkutuksesta, tällä kertaa sukupuolet on heitetty toisin päin ja Bellan ja Edwardin sijaan tarinassa seikkailevat ihmispoika Beau ja vampyyrityttö Edythe. Tämän lisäksi kaikkien muidenkin sukupuolet on vaihdettu, paitsi Bella/Beaun äidin ja isän sekä muutaman sivuhenkilön. Lisäksi kirjailija on tehnyt jotain hienosäätöä itse tekstiin, joka muutoin on sama kuin alkuperäisessä Houkutuksessa. Toki eroakin on, sillä teoksen loppu on aivan erilainen kuin Bellan versiossa. Meyer kirjoittaakin loppusanoissaan, että halusi kokeilla vaihtoehtoista lopetusta ja täytyy sanoa että minusta se toimi hyvin.

Koska tarina sinällään on tuttu, suuria yllätyksiä tai pettymyksiä ei ollut. Toisaalta oli mukavaa lukea taas hyvin kirjoitettua Meyeriä, sillä Kemisti jätti hieman valjun olon. Sitä pörröistä söpöstelyä, suuria tunteita ja palavaa rakkautta riitti, aivan kuten halusinkin. Toki mietin teoksen aikana muutaman kerran, että jos tälle teokselle tulisi jatkoa niin kuinka kirjailija aikoisi ratkaista Aamunkoin tapahtumat, etenkin Rennesmen syntymän. Mutta loppuratkaisu oli erittäin tyydyttävä tämän asian osalta, vaikka olisin tietenkin toivonut että asioista olisi kirjoitettu hieman pidemmin ja lukijalle olisi kuvailtu tarkemmin Beaun tunteita. Mutta tämä oli hyvä näin. Mukavaa, että kirjailija on nähnyt vaivaa ja palkinnut lukijansa tällaisella uus-vanhalla tarinalla.

Tämä on luettu myös blogeissa Kirjoja ja kikatuksia sekä Lukunurkka.