Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Lasten kanssa kuunneltu Muumi-seikkailu. Löytyy kirjana omasta hyllystä, mutta äänikirjan lainasin kirjastosta. Itselle tuttu tarina omasta lapsuudesta. Eräs suosikkitarinoitani.

Tultasyöksevä vuori aiheuttaa Muumilaaksoon tulvan ja sinne ajelehtii kummallinen talo, johon muumiperhe asettuu asumaan. Talo paljastuu teatteriksi. Muumipeikko ja Niiskuneiti joutuvat eroon muista ja seikkailevat juhannuksen yössä joutuen jopa vankilaan. Samaan aikaan Muumipappa kirjoittaa näytelmää. Nuuskamuikkunen tekee tilinsä selväksi puistonvartijan kanssa ja saa liudan lapsia vastuulleen. Kaikki tapaavat toisensa taas teatterissa, kunnes on aika lähteä takaisin Muumilaaksoon.

Ihana ja tasapainoinen seikkailu! Jännitystä ja vaaroja riittää, samoin uusia hahmoja kuten Emma, Miska ja Homssu. Kuten hyvässä tarinassa aina, paha saa palkkansa ja hyvät pääsevät onnellisesti takaisin kotiin.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Moneen kertaan luettu ja kuunneltu iki-ihanuus. Tällä kertaa kuuntelin ensimmäisen kerran lasten kanssa, ja kyllä tämä heihinkin upposi! Omasta hyllystä löytyy kirja, kirjastosta lainasin äänikirjan.

Leijonan veljesten, Kaarlen eli Korpun ja Joonatanin seikkailu kuolemanjälkeiseen maailmaan Nangijalaan. Vastoin odotuksia Joonanan saapuu sinne ensin, mutta Korppu seuraa pian perästä. Nangijalassa on yhä satujen ja leiritulten aika, tosin seikkailut äityivät pahoiksi, kun Ruusulaaksossa valtaapitävä Tengil sotilaineen uhkaa myös Kirsikkalaaksoa. Tengilillä on hallussaan Katla, ikiaikainen lohikäärme. Veljekset kohtaavat monia vaaroja ja seikkailuja, kunnes heidän matkansa jatkuu Nangiliman Omenalaaksoon.

Kuolema on teoksessa vahvasti läsnä lähes joka hetki. Mutta se on osattu selittää ja kertoa niin, ettei se pelota. Pelko tulee pahasta Tengilistä ja Katlasta sekä Karmasta. Itselleni tämä on kaunis satu ja mahdollisuus siitä, mitä kuoleman jälkeen voisi olla.

Kristina Ohlsson: Daavidintähdet

Ohlssonin juuri ilmestynyt uutuus. Yllätyin kuinka nopeasti sain tämän kirjastosta, vaikka varausjono olikin pitkä. Tosin tämän luki alta aikayksikön, mutta niinhän se aina on, kun on kyse hyvästä kirjailijasta, joka kuljettaa tarinaa määrätietoisesti eteenpäin.

Tässä tarinassa seikkailivat tutut Fredrika, Alex, Eden ja jopa Peder. Kaksi ensimmäistä muodostivat tiimin, joka tutkii epäselviä rikoksia. Tällä kertaa heidän pöydälleen päätyy kahden pojan murhat. Molemmat ovat löytyneet paperipussit päästään. Eden työskentelee edelleen suojelupoliisin puolella, mutta hänen henkilökohtainen elämänsä linkittyy teoksen tapahtumiin. Peder puolestaan on saanut turvallisuuspäällikön pestin juutalaisesta seurakunnasta, samasta johon kuolleet pojatkin kuuluivat.

Kaikki alkaa tarinalla Paperipojasta. Vanha israelilainen kansantaru Paperipojasta, joka ryöstää öisin lapsia ja murhaa heidät on pelottava. Nyt tämä Paperipoika on saapunut Tukholmaan ja saa käytöksellään poliisin ymmälleen. Onko hän mies vai nainen? Mikä on hänen motiivinsa surmata lastenhoitaja ja pojat? Miksi myös tyttö katoaa?

Tarina kulkee kahdessa ajassa. Lukijalle kerrotaan pieniä pätkiä lopusta, kamalasta, hirveästä lopusta. Suuremman osan ajasta tarina kuitenkin kulkee kronologisesti eteenpäin. Mielenkiintoista on, että lukijalle tapahtumat selvitetään syineen ja motiiveineen, mutta Fredrika ja Alex jäävät väärän uskomuksen valtaan. Tämä on ehkä hieman hämmentävää, mutta toisaalta ymmärrettävää, ovathan kaikki asianosaiset kuolleet, kukaan ei ole kertomassa totuutta Paperipojasta. Onneksi kuitenkin Eden pääsee tahollaan ehkä lähimmäs totuutta, onhan hänellä sellaista tietoa jota muilla ei ole. Silti lukija on ainoa jolle koko totuus motiiveineen kerrotaan.

Kyllä se vain on niin, että hyvää kannattaa odottaa. Kuten tätäkin teosta. Toivon hartaasti, ettei tämä jää Ohlssonin viimeiseksi, sillä hänellä on todellakin tarinankertojantaito hyppysissään!

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmannen Harry Potterin lukeminen kesti hieman odotettua pidempään. Syy ei ollut se, että kirja olisi ollut jotenkin pitkäveteinen, päinvastoin. Arki kuitenkin vei hieman enemmän aikaa, kuten myös kesäloman alkaminen. Mutta jännittävä tämäkin teos oli niin lapsen kuin äidinkin mielestä.

Harryn kolmas Tylypahkavuosi käynnistyy erikoisissa merkeissä. Vernon-sedän sisar tulee kylään Likusteritielle ja muutaman ilkeän huomautuksen jälkeen, jotka täti tekee Harryn vanhemmista hän paisuu kuin pullataikina. Harry ottaa ja lähtee arkkuineen päätyen Poimittaislinjan kyytiin, joka vie hänet Vuotavaan Noidankattilaan. Harry on jo varma, että hänet erotetaan koulusta, mutta taikaministeri Toffee onkin iloinen että hän on hengissä. Syy selviää pian, vaarallinen vanki Sirius Musta on karannut velhovankila Azkabanista ja oletettavasti jahtaa Harrya.

Tylypahkassa Harry ja kumppanit saavat kaikkien aikojen parhaan pimeydenvoimilta suojautumisen opettajan, Remus Lupinin. Tosin lopulta käy ilmi, että Lupin onkin ihmissusi. Sen lisäksi Lupin oli myös Harryn isän Jamesin parhaita ystäviä, aivan kuten Sirius Musta ja Peter Piskuilan.

Väitetään, että Sirius tappoi Peterin ja kavalsi Potterin perheen Voldemortille. Totuus oli kuitenkin toinen. Peter oli Pottereiden salaisuudenhalitija, kertoi heidän olinpaikkansa Voldemortille, lavasti oman kuolemansa ja asettui Weasleyn perheeseen asumaan Kutka-rottana. James, Sirius ja Peter olivat animaageja jo Tylypahka-aikanaan.

Tässä teoksessa Harry ei taistele suoraan Voldemortia vastaan, kuten kahdessa aiemmassa. Tosin tapahtumia ja informaatiota tulee kyllä senkin edestä. Sirius on Harryn kummisetä, mutta koska Peter pääsee livahtamaan karkuun, Siriuksenkin on jatkettava piileskelemistä. Harry joutuu siis palaamaan Dursleyn perheeseen.

Minulle tämä kolmas teos on paras kaikista. Tässä ovat mukana kaikki parhaat tyypit ja kaikki on vielä tavallaan hyvin. Tämän jälkeen tarina olisi voinut lähteä hyvin moneen eri suuntaan, mutta vain kirjailija itse on vastuussa seuraavien teosten tapahtumista. Kokonaisuudessaan sarja on hieno, mutta näen että tämä kolmas Harry Potter on eräänlainen käännekohta koko sarjan kannalta. Johtuuko se eräänlaisesta lapsellisuudesta, joka teoksessa on vielä tallella? Harryn nuoresta iästä? Vai siitä, ettei kukaan merkittävä hahmo ole vielä kuollut?

Olen pohtinut, että kuinka pitkälle voin luea sarjaa ääneen lapselleni? Koska tapahtumat ovat minulle ennestään tuttuja, tiedän mitä kaikkea pahaa (ja hyvääkin) on vielä tulossa. Kuinka paljon lapsi pystyy käsittelemään vai pitäisikö minun jättää lukemisen ilo ja riemu hänelle itselleen? Toisaalta, kun luen ääneen, olen lähellä ja tukena vaikeissa kohdissa. Ehkä me kesän aikana kuitenkin kurkistamme seuraavaan teokseen :)

Lars Kepler: Hypnotisoija

Jälleen kerran yksi uusi ruotsalainen rikoskirjailija. Tai oikeastaan kaksi kirjailijaa, sillä Lars Kepler -nimen takana ovat Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, kirjailijapariskunta joiden nimet vaikuttavat minusta keksityiltä. Mieleeni tuli, että onkohan tämä kirja, tai kirjat, markkinoitu suomalaiselle lukijakunnalle, sen verran tuntui olevan suunnattu Suomeen viitteitä. Itse en syttynyt tähän teokseen kovin nopeasti, osittain syy saattoi olla siinä että teoksen kieli oli niin omituista. Oliko kyse huonosta suomennoksesta vai alkuperäistekstistä, mutta jokatapuksessa lukeminen oli paikoin aika raskasta. Toisaalta syy saattaa olla myös se, että kirjailijoita on kaksi.

Teoksen päähenkilönä on keskusrikospoliisin Joona Linna. Toisena päähenkilönä on lääkäri ja hypnotisoija Erik Maria Bark perheineen. Tapahtumat sijoittuvat Ruosiin, pääosin Tukholmaan. Tapahtumat käynnistyvät kun eräs perhe löytyy raa'asti surmattuna, vain perheen poika Josef on hengissä. Joona Linna pyytää Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, että poliisi saisi hieman vihjeitä tekijästä. Hypnoosi onnistuu ja selviää, että isosisko Evelyn on myös vaarassa. Pian myös Erikin perhe on vaarassa, etenkin hänen verenvuototautia sairastava poikansa Benjamin.

Erik on lopettanut hypnotisoimisen kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta lukijalle selvitetään vasta reilusti teoksen puolivälin jälkeen syyt tähän päätökseen. Ryhmähypnoosista oli mielenkiintoista lukea, vaikka en tiedäkään voiko sellainen olla oikeasti mahdollista. Toisaalta tämä on taas niitä kirjallisuuden parhaita puolia, mitä tahansa voi tapahtua fiktiossa!

Erikin poika Benjamin katoaa, ja selviää että syy on Erikin paluu tekemään hypnoosia. Samaan aikaan myös sairaalasta karannut Josef uhkaa Erikin perhettä. Kuka on syyllinen Benjaminin katoamiseen? Syy löytyy kymmenen vuoden takaa.

Kirja on hyvin rakennettu. Jännitystä riittää, samoin juonenkäänteitä vaikka loppuratkaisu onkin suoraviivainen. Hieman jäi harmittamaan, ettei kaikkiin kysymyksiin saatu vastauksia. Miksi Josef toimi kuten toimi? Mitkä olivat hypnoosiryhmän kummituslinnat ja pelot? Toki teoksessa oli ihan riittävästi kammottavuuksia, ja etenkin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. (Onkohan tämä lapsi-juttu sellainen, millä nyt mässäillään tällä hetkellä kirjallisuudessa?) Mikä on Erikin lääkkeidenkäytön historia ja kuinka hänen avioliittonsa käy? Mikä oli se omituinen Pokémon jengi ja mitä heille tapahtui? Teokseen jäi yllättävän paljon avoimia kysymyksiä, jotka jäivät vaivaamaan minua. Toki Kepleriltä on tullut tämän lisäksi vielä kolme-neljä teosta, joten voihan olla että vastauksia löytyy niistä. Itse olen kyllä tottunut, että rikoskirjoissa kysymyksiin saadaan vastaukset ja langanpäät solmitaan lopussa yhteen.

Ei tämä ihan ykköseksi päässyt omalla lukulistallani. Syynä on kielen lisäksi myös nuo avoimet kysymykset. Tuntuu, kun tässä olisi yritetty hieman liikaa. Perusidea on hyvä, mutta toteutus ontuu hieman. Saa nähdä kuinka muissa teoksissa on onnistuttu, ne odottavat hyllyssäni, joten eiköhän tässä kesän aikana tule vilkaistua niitäkin kaikkien muiden lukemattominen kirjojen lisäksi.

Stephenie Meyer: Aamunkoi

Viimeinen osa Twilight-sarjassa, ja minusta näistä ehdottomasti paras. Tietenkin sarjan ensimmäinen, Houkutus, on myös erittäin hyvä ja koukuttava. Mutta tässä on vain sitä jotain, kaikki saadaan päätökseen, ei jää huonoja fiiliksiä oikeastaan mistään. Taidan ehkä olla vähän yli-romantikko kun tykkään tällaisista siirappisen imelistä loppuratkaisuista.

Tässä teoksessa Bella ja Edward saavat viimein toisensa, kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kauniit häät, ihana häämatka ja vihdoinkin fyysinen yhteys. Mutta sitten tapahtuu jotain, mitä kukaan ei ollut osannut ajatella: Bella tulee raskaaksi!

Tässä vaiheessa siirrytään Jacobin näkökulmaan kerronnassa. Kuinka Jacob näkee Edwardin kärsivän, kuinka Jacob lähtee ihmissusien laumasta perustaen oman lauman suojellakseen Bellaa, kuinka Jacob on valmis tuhoamaan olion, joka satuttaa Bellaa. Ja sitten tapahtuu taas odottamattomin: Jacob leimautuu Bellan ja Edwardin tyttäreen.

Bella muutetaan vampyyriksi, ja on mielenkiintoista lukea hänen kokemuksistaan sekä erityisesti itsehillinnästä, mikä menee jopa niin pitkälle että Bella uskaltaa tavata isänsä. Ettei kaikki menisi kuitenkaan liian helpoksi, niin Alice saa näyn että Italian vanhat vampyyrit tulevat pian. He ovat kiinnostuneita onko Bella pitänyt lupauksensa ja lisäksi heitä kiinnostaisi tehdä myös erinäisiä "hankintoja". Kun eräs vamyypi kantelee heille Bellan ja Edwardin tyttärestä, he saavat loistavan syyn vierailulleen.

Cullenit haluavat välttää taistelun, mutta eivät ole kuitenkaan valmiita antamaan periksi. He pyytävät ystäviään todistajiksi paikalle. Kun italialaiset viimein saapuvat Bellan rinnalla seisoo useita vampyyrejä sekä tietenkin ihmissusilauma. Kuten arvata saattaa, kaikki päättyy hyvin ja Bellalla ja Edwardilla on ikuisuus aikaa olla yhdessä onnellisina.

Vaikka tämä on mielestäni sarjan paras kirja, ei tämäkään ole täydellinen. Loppupuolella Bellan oli vähän liiankin helppo olla ilman verta. Ikään kuin kirjailija olisi unohtanut, että hän on muuttanut Bellan vampyyriksi. Lisäksi en voinut olla miettimättä, eikö tätä teosta olisi voinut kuitenkin jakaa kahteen erilliseen kirjaan? Tapahtumia oli niin paljon, että osa mielenkiintoisista asioista jäi väkisinkin vaille riittävää huomiota. Olisi ollut mukavaa lukea enemmänkin muista vampyyriestä ja heidän taustoistaan. Lisäksi ihmissusi-suhteet olisi voinut selkeyttää etenkin loppupuolella. Miten Samin ja Jacobin välien käy? Onko alueella jatkossa kaksi laumaa?

Ainahan sitä lukee mielellään onnesta ja autuudesta, vaikka tajuaakin että omankin mielikuvituksenkin varaan voi jättää asioita. Tässä tapauksessa minua ehkä kiinnostaisi tietää hieman enemmän Bellan arjesta vampyyrinä. En pistäisi pahakseni, jos tarinaan tulisi jonain päivänä jatkoa, välttämätöntä se ei ole, mutta lukisin sen kyllä mielelläni.

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Saimme juuri lapsen kanssa päätökseen tämän toisen Harry Potterin. Tuntuu hyvältä lukea näitä ääneen, vaikka tarina onkin minulle ennestään tuttu. Ehkä juuri se, kun tietää mitä tulee tapahtumaan, helpottaa ääneen lukemista.

Harryn toinen vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Kaikki tuntuu menevän heti alusta asti pieleen, Harry ei ole kuullut ystävistään Ronista ja Hermionesta mitään koko kesän aikana. Sitten kun on viimein aika lähteä pikajunalla kouluun, Harry ja Ron eivät pääsekään laiturille 9 ja 3/4. He ottavat vastoin kaikkia sääntöjä "lainaan" Ronin isän lentävän auton ja pääsevät Tylupahkaan, jossa saavat hirveät haukut opettajilta sekä tietenkin Ronin vanhemmilta. Pikkuhiljaa Harrylle selviää, että kaiken takana on salaperäinen kotitonttu Dobby, joka ei suostu paljastamaan kenen perheen palveluksessa on, mutta vakuuttaa että hän yrittää vain suojella Harrya.

Ehkä pahinta Harryn kouluvuonna on uusi pimeyden voimien suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, lipevä ja omahyväinen komistus. Lopulta Lockhartinkin ulkokuori repeytyy, kun olisi aika käydä tosi toimiin. Onneksi Ronin rikkinäinen taikasauva tekee temput ja Lockhart menettää muistinsa.

Tylypahkassa tapahtuu kuitenkin kummia, salaisuuksien kammio on avattu ja useat koulun oppilaat ovat kangistuneet. Huhutaan, että kammiossa asuu hirviö ja Harry kuulee kummallisia ääniä seinien sisästä. Ääniä, joita kukaan muu ei kuule. Lopulta Harry, Ron ja Hermionekin (kangistuneisuudesta huolimatta) onnistuvat selvittämään salaisuuksien kammion salaisuuden, taistelemaan sitä, ja samalla taas kerran myös lordi Voldemortia vastaan.

Jos ajattelen teosta puhtaasti teknisestä näkökulmasta, niin parannusta ensimmäiseen on tapahtunut huimasti. Kieli ja kerronta on selkiytynyt ja juonikin parantunut hieman. Todella jännittäviähän nämä teokset ovat, siitä ei pääse mihinkään. Tässäkin on ehkä omalla tavallaan tietynlaista lapsellisuutta ilmassa, etenkin kun tietää mitä tulevissa kirjoissa tulee tapahtumaan.

Saa nähdä, saako tämä lukija aloittaa seuraavan kirjan ääneenlukemisen lapselleen. Toivon kovasti, että saisin.

Stephenie Meyer: Epäilys

Kolmas osa Twilight-sarjaa. Napsin tämän menemään suht nopeasti, kun olen lukenut tämän kerran tai pari aikaisemminkin.

Tällä kertaa Bella on vaikean valinnan edessä. Hän rakastaa sekä Edward-vampyyriä että Jacob-ihmissutta. Hänen on kuitenkin valittava vain toinen heistä ja henkistä kamppailua käydään koko teoksen ajan. Lopulta Bella valitsee (tietenkin) Edwardin.

Samaan aikaan väännetään kättä milloin Bella muutetaan vampyyriksi, Edwardilla on omat ehtonsa: avioliitto sekä muutama pienempi pyyntö. Bella puolestaan keksii, että hän haluaa vastineeksi kokea oikean hääyön. Lopulta muodostuu kompromissi.

Bellan tunteiden lisäksi häntä uhkaa ulkopuolinen vaara. Victoria janoaa kostoa ensimmäisessä kirjassa tapetun poikaystävänsä Jamesin puolesta. Niinpä Cullenin perhe liittoutuu Jacobin ihmissusilauman kanssa, ja he pääsevät taistelemaan vastasyntyneiden vampyyrien laumaa vastaan.

Teoksen aikana kuullaan niin Rosalien, Jasperin kuin ihmissusienkin tarinoita. Nämä ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja tuovat lisää syvyyttä näihin taruolentoihin. Samalla teoksessa eksytään vähän syrjään itse asiasta, eli rakkaustarinasta. Mutta toisaalta tämä ei lukijaa haittaa, kestääpähän lukunautinto hieman pidempään.

Huomenna on pakko ottaa käsittelyyn sarjan viimeinen osa, joka on mielestäni näistä paras.

Stephenie Meyer: Uusikuu

Twilight-sarjan toinen osa. Luin tämänkin enismmäisen kerran reilut kuusi vuotta sitten. Nyt hieman harppomalla selailin, sillä omissa muistoissani oli, että tämä oli tylsä kirja. Näin ei ollutkaan ja huomasin tuon tuosta jääneeni lukemaan tarinaa sivukaupalla.

Bellan ja Edwardin rakkaustarina saa ikävän käänteen, kun Edward päättää jättää Bellan. Syynä on pieleen mennyt syntymäpäivä Cullenien luona kun Bellan avatessa lahjojaan hän saa haavan sormeensa kuuden verenhimoisen vampyyrin tuijottaessa häntä. Ero Edwardista vetää Bellan tummaan syvyyteen. Lopulta hän nousee pinnalle huomattuaan, että adrenaliinipiikit tuovat Edwardin äänen hänen luokseen.

Bella tutustuu intiaanipoika Jacobiin, ja viihtyy hyvin reservaatissa. Vaikka Bellalle valkeneekin, että Jacob haluaisi olla muutakin kuin pelkkä ystävä, hän itse ei ole valmis luopumaan Edwardin muistosta. Eräänä päivänä Bella kohtaa metsässä vampyyrin, mutta kuin ihmeen kaupalla hän pelastuu verenimiältä kun viisi suurta sutta ilmetyy ja Laurent-vampyyri pakenee.

Bellalle selviää, että Jacob on yksi ihmissusista ja näiden pahin vihollinen on vampyyri. Yllättäen Edwardin sisar Alice ilmetyy Bellan kotiin ja kertoo Edwardin yrittävän itsemurhaa. Tämä luulee Bellan kuolleen. Alice ja Bella ryntäävät Italiaan estämään Edwardin aikeet.

Lopulta kaikki päättyy hyvin. Cullenien perhe palaa takaisin, Edward lupaa olla hylkäämättä Bellaa ja Bella odottaa malttamattomana milloin hänestä tehdään vampyyri. Esteenä on vain sopimus ihmissusien kanssa sekä Edwardin vaatimus, että heidän täytyy mennä ensin naimisiin.

Teos on varsinaista tunteiden vuoristorataa. Välillä silmät kostuivat surusta, välillä ilosta. Kerronta on todella hyvää. Bellan ja Edwardin fyysinen kanssakäyminen on edelleen suukkojen asteella, mutta se riittää hyvin. Itse rakkaus on kuitenkin voimakkaami kuin mikään muu.

Sarjan kolmas ja neljäs osa odottavat hyllyssäni, ja minä odotan malttamattomana että saan ahmia tarinaan jatkoa.

Stephenie Meyer: Houkutus

Muistan kuinka työkaverini suositteli tätä kirjaa vuonna 2009. Pienen harkinnan jälkeen otin tämän silloin luettavaksi, enkä jälkeen päin ihmetellyt yhtään hänen suositustaan. Vaikka tämä varmaan luokitellankin nuortenkirjallisuudeksi, niin kyllä tämä toimii vanhemmillekin lukijoille. Nyt luin tämän pikaisesti uudestaan, enkä katunut. Tarina oli edelleen niin kiehtova kun muistinkin.

Itse juoni on tuttu monista romanttisista tarinoista: tavistyttö ihastuu uskomattoman komeaan mieheen. Siihen kun lisätään, että mies onkin vampyyri, sekä hieno ja sujuva kerronta, niin mestariteos on valmis. Tämän teoksen yksi parhaista anneista on konservatiivisuus, seksistä vihjataan mutta siitä ei puhuta. Rakkaus kerrotaan muilla keinoilla. Ja ei sitä varsinaista seksiä edes olekaan, eikä tarvitse olla.

Bella muuttaa isänsä luo sumuiseen ja utuiseen pikkukaupunkiin. Hän varautuu olevansa kaikkien silmätikkuna, mutta siihen hän ei ole varautunut että hänen biologiantuntien parinsa Edward suorastaan inhoaa häntä. Bella kuitenkin tuntuu vetävän Edwardia puoleensa ja vähitellen he ystävystyvät ja rakastuvat, Edwardin vastustuksesta huolimatta. Bellalle selviää, että tämä kuvankaunis poika onkin oikeasti sata vuotta vanha vampyyri. Bellalle selviää myös monta pientä yksityiskohtaa vampyyrien elämästä ja tavoista. Nämä ovatkin kivan tuoreita ja uusia Draculan aikoihin verrattuna. Bellalla ja Edwardilla ei tosin näytä olevan yhteistä tulevaisuutta niin kauan kun Bella on kuolevainen. Kirja kuitenkin päättyy ennen kuin Bellasta tehdään vampyyri.

Teokselle on jatko-osia jotka on tietenkin pakko lukea. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa niin olen tyytyväinen että tällaista kirjoitetaan. Ehkä joku nuori löytää näiden teosten myötä lukemisen riemun ja ilon, eikä mikään voisi olla parempaa kuin upota hyvän tarinan pariin.