Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani

Ensimmäinen Maria Kallio -dekkari.

Kuva: Maria Kallio sivut

Maria pääsee selvittämään ensimmäistä murhajuttuaan. Uhri on itäsuomalaisen osakunnan kuoron basso ja epäiltyinä on joukko hänen kuorotovereitaan. Maria tuntee osan epäillyistä, mikä asettaa hänet hieman hankalaan asemaan. Eräänä epäilyksen alaisena on myös Marian tuleva mies Antti. Murhaa selvitellessä paljastuu myös muita kuvioita, joihin uhri on sotkeutunut.

Teoksesta huomaa, että kyseessä on esikoinen. Lukujen alussa olevat säkeet ovat rytmittäneet kai kirjoittajan työtä ja silti sopivat itse teoksen runkoon. Kieli on paikoin hapuilevaa, paikoin osuvaa ja sattuvaa. Huumoria löytyy, mutta myös vakavuutta.

Paikoin tuli sellainen olo, että Lehtolainen todistaa osaamistaan ja pätevyyttään kirjailijana siinä missä Maria vakuuttelee pärjäävänsä miehisellä alalla heittäen rajua huulta rankoista asioista. Teos on kuitenkin hieno avaus Marian pitkälle uralle!

Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali

Luettu marraskuussa 2008. Maria Kallio -dekkari.

Kuva: Maria Kallio kotisivut

Seitsemännellä kuulla oleva Maria joutuu tutkimaan lupaavan taitoluistelijan murhaa. Tyttö on surmattu hänen omilla luistimillaan raa'asti. Juttuun liittyy kuntosalibisnestä, karaokekuningas ja surmatun epävakaa äiti. Lisäksi muita taitoluistelijoita ja taustavaikuttajia. Maria lukee ahkerasti Nooran päiväkirjoja joista lopulta paljastuu totuus.

Yllätyin siitä kuka lopulta oli murhaaja. Tosin olisin odottanut, että sama ihminen olisi ollut myös Pertsan tutkiman jutun päätekijä. Näin ei kuitenkaan ollut, ja ehkä parempi niin.

Sellainen taattu ja luotettava dekkari. Erityisesti pidin lopusta, viimeisestä luvusta, mikä oli niin erilainen kuin missään muussa dekkarissa :)

Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä

Maria Kallio -dekkari. Ei löydy omasta hyllystäni, vaan lainasin kirjastosta. Luettu ensimmäisen kerran joskus 2000-luvun loppupuolella, nyt kuunneltu äänikirjana.

Kuva: LeenaLehtolainen.net

Espoon kaupunginvaltuutettu Petri Ilveskivi surmataan kun hän on matkalla kokoukseen. Maria Kallio ryhtyy selvittelemään murhaa joka osoittautuu hankalasti. Löydetään toinen ruumis, ja kaiken taustalla häärii vaikutusvaltainen taho.

Teoksen parasta antia on kieroilu, Mariaa käsketään jättämään murhan tutkimukset ja tarkemmat selvittelyt. Sitten Marian kotipihalla räjähtää ja hän saa uutta puhtia selvittää totuus. Maria liukuu hivenen harmaalla alueella saadakseen tunnustuksen eräältä kiinniotetulta, mutta riski kannattaa. Ylin poliisijohtokin joutuu ottamaan vakavasti selvät todisteet ja juttuvyyhti purkautuu.

Tässä tarinassa on kaikki peruspalikat paikoillaan.

Kaari Utrio: Tuulihaukka

Itsenäinen jatko-osa Kaari Utrion Vaskilinnulle. Ostettu jo vuonna 2007 kirjahyllyyni, mutta vasta nyt aika oli kypsä tämän lukemiseen. Yksi Utrion kolmesta pääteoksesta.

Kuva: Kirjasampo

Olaf Tuulihaukka on Vaskilinnusta tuttujen Terhenin ja Eirikin poika. Vaskilinnussa hänet tunnettiin Juvalos Harmaasilmänä ja hän oli sivuhenkilön osassa. Nyt Tuulihaukka kertoo Juvaloksesta Olafiksi nimensä muuttaneen soturin tarinaa. Jälleen lukija matkaa pohjoisesta Välimeren rannoille ja kauas itään sotaretkillä. Historiaa, seikkailua, intohimoa, uskollisuutta, rakkautta ja paljon muuta!

Aure Nukuttaja on suomalaista ylimyssukua, joka matkaa veljensä Lyyn kanssa Konstanttinopoliin. Olafin ja Auren tiet risteävät monta monituista kertaa, mutta kaiken yllä leijuu paha muisto mutta myös intohimo ja kiihko. Verikosto sitoo sisarukset Olafiin, mutta on siinä muutakin.

Vaskilinnun lukeneelle teos tarjoaa vastaukset muun muassa Terhenin ja Eirikin kohtaloon, sekä pikku yllätysbonuksena erään pienen ja mitättömän Vaskilinnun sivuhenkilön kohtalon. Itselleni tämä oli mieluista yllätys, ja olisi ehkä voinut mennä ohi ellen olisi lukenut teoksia niin peräkkäin.

Toki oli hieman puuduttavaa lukea taisteluista ja kohtauksista, missä päähenkilöparilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Toisaalta taas oli mukavaa lukea tälläistä "vakavampaa" tekstiä Utriolta, kun viime vuodet ovat olleet täynnä kevyitä epookkiromaaneja.

Hieno ja upeasti rakennettu kokonaisuus. Ehdottoman täynnä historiaa ja mielenkiintoisia pikku yksityiskohtia. Romantiikkaakin löytyy ja sopivassa määrin juonittelua. Aseiden kalsetta, kavioiden kopsetta, ylhäisiä naisia, naurua ja kyyneleitä.

Kaari Utrio: Vaskilintu

Todellinen historiallinen romaani!

Kuva: Tammi

Terhen, suomalaisen tietäjän opettama pikkutyttö ja pakana, matkaa halki Euroopan. Konstantinopoliin saavuttaessa hänestä on tullut Theodora, kuninkaan tytär. Kaunis ja ylhäinen Terhen/Theodora on prinsessa jonka elämä on helppoa ja mukavaa, kunnesa uusi mullistus ajaa hänet jälleen tien päälle.

Eirik Väkevä, pöhkö poika, kristitty ja voimakas soturi, suojaa Terhenin alkutaivalta. Heidän tiensä erkanevat useampaan kertaan, vaikka välillä he kohtaavatkin myrskyissä ja kiihekissä merkeissä. Eirik rakastaa ja suojelee Terheniä, vaikka nainen taisteleenkin jättiläisen suojelua vastaan.

Tätä teosta voi todellakin sanoa historialliseksi romaaniksi. Utrio on itse todennut tämän olevan yksi hänen kolemsta pääteoksestaan. Kaksi muuta ovat Tuulihaukka ja Yksisarvinen. Teos kuvaa 1000-luvun alkua jolloin kristinusko hivuttautui pakanamaille ja vanhat uskomukset ja uhraukset olivat vielä voimissaan pohjolassa. Konstanttinopolissa puolestaan on kultaa ja loistetta sekä uskontoa. Teos on täynnä kuninkaita, hallitsijoita, tapoja, pukeutumista, kirkkoja sekä arkipäivän elämää palatseissa ja niiden ulkopuolella.

Hahmona Terhen/Theodora on hieman ärsyttävä, sillä hän vain ajelehtii läpi elämänsä. Kaikki tuntuu helpolta ja mutkattomalta. Muistelen joskus lukeneeni, ettei Utriokaan oikein välitä tästä henkilöhahmostaan ja hänen olisikin tehnyt mieli jättää Terhen kuolemaan Norjaan. No, sitä hän ei tehnyt vaan rakastavaiset saivat lopulta toisensa, vaikka sankaritar oikkuilikin aivan riittävästi.

Mukavana hahmona oli Juvalos Harmaasilmä, jonka seikkailuista kerrotaan enemmän Tuulihaukassa.

Blaine Harden: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

Järkytyin, surin, ihmettelin, itkin. Siinä fiilikset teoksen lukemisen jälkeen. Tällä viikolla huomasin tämän teoksen Suomalaisen kirjakaupan alessa ja koska olin kesällä lukenut Demickin Suljettu maa teoksen oli minun pakko lukea tämäkin.

Kuva: Gummerus

Päällimäisenä on kysymys miksi kukaan ei tee mitään? Miksi ylipäänsä voi olla olemassa sellainen valtio kuin Pohjois-Korea?

Teos kertoo Shinin tarinan. Hän syntyy leirillä 14 ja viettää siellä lapsuutensa ja nuoruutensa kunnes pakenee päällimäisenä ajatuksenaan ruoka. Suljetulla leirillä kasvanut Shin ei tiedä mitään ulkomaailmasta, ei siitä mitä on Pohjois-Korean rajojen ulkopuolella tai niiden sisäpuolella. Suuret ja rakastetut johtajatkin ovat hänelle outoja, leirillä ei harjoiteta aivopesua kuten Pohjois-Korean kouluissa ja päiväkodeissa.

Shin tekee itsekkäitä tekoja ja kavaltaa läheisiään vain saadakseen vähän enemmän ruokaa. Hän ei ymmärrä oikeaa ja väärä, hän ei tunne sympatiaa tai empatiaa. Hän tuntee vihaa mutta ei katumusta. Vasta usean vuoden jälkeen paostaan hän oppii ymmärtämään tunteita ja se ajaakin hänet syvään katumukseen niiden tekojen vuoksi joita hän teki vankileirillä sekä sen jälkeen pakomatkallaan Kiinaan.

Shinin vankileiriltä pakenemiseen vaikutti kaksi miestä. Toisen Shin tapasi ollessaan 13-vuotias ja suljettuna maanalaiseen vankilaan äitinsä ja veljensä pakoyrityksen jälkeen. Mies kertoi Shinille ruoasta ja elämästä vankileirin ja Pohjois-Korean rajojen ulkopuolella. Parkin Shin tapasi vaatetehtaalla ja alunperin Shinin tehtävä oli vasikoida Parkin kertomuksen vartijoille, mutta koska Park kertoi paljon ruoasta Shin pitikin tiedot itsellään. Yhdessä he ryhtyivät suunnittelemaan pakoa, mutta lopulta vain Shin onnistui pääsemään sähköaidan toiselle puolelle. Kirjan mukaan Shin on tiettävästi ainoa vankileirillä syntynyt ja sieltä paennut pohjoiskorealainen.

Toivon todella hartaasti, että Pohjois-Korean diktatuuri hajoaa, maa vapautuu ja siellä elävät ihmiset saavat ihmisarvonsa takaisin. Tälläinen suljettu, ydinaseella varustettu valtio on sairas ja läpeensä paha eikä sillä ole sijaa tässä maailmassa.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Klassikko! Luettu muutaman kerran sillä juoni on yksinkertaisesti nero!

Kuva: WSOY

Hercule Poiroit matkustaa Euroopan halki idän pikajunassa. Vuodenaikaan nähden junassa on yllättävän paljon tunkua ja Poirot onkin vähällä jäädä koko junasta makuuvauinupaikkojen puutteessa. Toisena yönä juna juuttuu kiinni lumikinoksiin ja samaan aikaan tapahtuu murha. Kuka matkustajista on murhaaja?

Epämiellyttävä herra Ratchett pyytää Poirotin apua, sillä hän uskoo henkensä olevan vaarassa. Poirot kieltäytyy ja seuraavana aamuna Ratchett löytyy kuolleena sängystään. Hänet on surmattu kahdellatoista tikariniskulla. Poirot tarttuu arvoitukseen ja ryhtyy selvittämään rikosta.

Kaikkia matkustajia kuulustellaan, matkatavarat tutkitaan ja Poirot listaa tosiasiat. Lopulta salapoliisi istuu, ummistaa silmänsä ja ajattelee, antaen pienien harmaiden aivosolujen tehdä työnsä. Rikos ratkeaa erittäin yllättävällä tavalla ja se selitetään niin lukijalle kuin matkustajillekin kuvaavasti.

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa

Luettu kesäkuussa 2005.

Kuva: Kirjasampo

Taattua Utrion rakkausromaani laatua. Juoni on tosin hieman pelkistetympi ja suoraviivaisempi kun joissain muissa Utrion teoksissa. Ihanan imelä rakkauskohtaus toukokuissa yössä keskellä Helsinkiä palkitsee lukijan.

Saippuaprinsessaksi tituleerattu Ulrika Rutenfelt palvelee vanhoja armoja Kiiholman kartanossa kunnes hänet haetaan Helsingin seurapiireihin. Tarkoituksena on naittaa Ulrika draagisen kauniille Herman von Sperlingille. Herman ei ole kovin innokas kosimaan vaan häntä kiinnostaa enemmän venäläisen ruhtinattaren salaperäinen peliluola. Hermanin sisar Viktoria puolestaan emännöi jo täyttä päätä tulevan sulhasensa Mauriz Ekestolpen taloudessa vaikka pari ei ole vielä virallisesti kihlautunutkaan.

Keskiössä on Ulkiran tuleva perintö, kaksisataatuhatta ruplaa, mikä kiinnostaa useita vaikka Ulrika itse on täysin tietämätön tulevasta onnestaan. Kun asia selvitetään hänelle, Ulrika tekee kokeen, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Onneksi Riiasta saapuu kauppias Henning selvittämän asioita.

Historian osalta teos ei tarjoa niin paljon kun jotkut muut Utrion kirjat. Mukana on hieman kansanrunouden keruuta sekä tietenkin aikaan kuuluva pukeutuminen, puhuttelu, rankijärjestys yms. Enemmän siis romanttinen romaani kuin historiallinen.

Leena Lehtolainen: Rautakolmio

Lehtolaisen uusin Maria Kallio -dekkari ei tuottanut pettymystä! Tuttua, turvallista, jännittävää ja hieman romanttistakin. Elokuun puolella hankittu mutta vasta nyt luettu :)

Kuva: Tammi

Maria Kallio on kesäleskenä muun perheen ollessa purjehtimassa. Meri heittää Marian eteen kaksi ruumista joten perheen purjehdus jää taka-alelle Marian paneutuessa töihin. Meri on vahvana elementtinä läpi koko teoksen, ja lisää yllätyksiä on luvassa Marialle menneisyyden tullessa vastaan varoittamatta nurkan takaa.

Kallion, Koivun ja Puupposen tiimi saa vahvistukseksi Jennan, kolmikon ex-kollegan tyttären. Oliko Jennan ottaminen tiimiin oikea valinta? Marialla on kädet ja sydän täynnä töitä sekä huolia. Milloin Iida on kateissa, milloin Maria viettää iltaa epämääräisissä olosuhteissa.

Kirjan parasta antia on Lehtolaisen takuuvarma kerronta sekä tietenkin Marian henkilöhahmo. Taitoluistelukin on jälleen mukana sivulauseessa. Tuntui hyvältä lukea tutun hahmon kuulumisia Hilja Ilveskeron seikkailuiden jälkeen. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen Maria Kallio, sillä minusta tuntuu että hahmolla olisi vielä annettavaa meille rikoksennälkäisille lukijoille!

Kaari Utrio: Seuraneiti

Kaari Utrion uusin, 1830-luvulle sijoittuva teos alkaa Kajaanista. Köyhän pappilan mamselli Linda Melin, kaunis kuin kedon kukka, kutsutaan Helsinkiin seuraneidiksi. Matkalla pääkaupunkiin saattajana toimii serkku Claes Carleson ja yllättäen joukkoon liittyy myös kuvankaunis satuprinssi Victor Waldau.

Kuva: Kaari Utrion kotisivut

Kaksi miestä, Claes Carleson sekä Victor Waldau, rakastavat kaunista Lindaa. Vastakaikua neidolta saa vain Victor, kunnes Linda ymmärtää ettei Victor oikeasti rakasta häntä, haluaa vain omistaa. Lindaa revitään myös vuoroin valtioneuvoksen salongissa ja kauppaneuvoksen talossa. Ensimmäisessä Linda tuntuu tekevän jatkuvasti jotakin väärin, jälkimmäisessä hänen suloutensa herättää vanhat nauramaan ja tanssimaan.

Ihanaa romantiikkaa, vaikkakin olin hieman petynyt kuinka Linda lopulta, hieman latteasti, huomasi todellisen rakkautensa kohteen. Claesin ihanaa rakkautta kerrottiin riipaisevan kauniisti. Historiaa oli jälleen tarjolla rautaruukin sekä kauppahuoneen tapojen muodossa. Näiden lisänä tietenkin ajan pukeutuminen, etiketti ja säätyjärjestys.

Nämä Utrion epookkiromaanit ovat parantuneet kerta kerralta. Tosin edelleenkin näistä ehdoton suosikkini on Ruma kreivitär, jonka päähenkilö Julia on suosikkejani. Innolla odotan seuraavaa romaania!