Håkan Nesser: Pikku-Burman teurastajatar

Viides ja viimeinen Barbarotti. Ensimmäisen teoksen aikana ihmettelin että kuinka tämmöistä voi olla, mutta teos teokselta nämä ovat imaisseet mukaansa ja päässeet myös yllättämään. Tämä viimeinen on hyvin surumielinen ja pohdiskeleva, ja jos tämän olisin lukenut (kuunnellut) pelkästään niin olisi muut kyllä jääneet testaamatta. Tämänkin hankin Elisa kirjan äänikirjana, lukijana Antti Jaakola.

Barbarottiin henkilökohtaisessa elämässä kuohuu, sitä en nyt avaa tässä sen enempää, mutta tilanne vaikuttaa koko teoksen ajan. Joko siitä syystä, tai jostain aivan muusta Barbarottin esimies antaa hänelle useamman vuoden vanhan jutun tutkittavaksi. Tapaus on yksinkertainen: mies on kadonnut lehdenostoreissulla. Pääepäilty on miehen vaimo joka on saanut liikanimen Pikku-Burman teurastajatar kauan sitten tapahtuneen verityön vuoksi. Nainen on surmannut ja paloitellut silloisen miehensä ja istunut vankilassa tuomionsa. Luonnollista on että poliisi epäilee häntä.

Barbarotti tutkii molempia tapauksia, jututtaa ihmisiä ja pohtii asioita. Samaan aikaan kollega Eva pähkäilee toisenlaisen tapauksen kanssa, joka onneksi selviää lopussa samoin kuin totuus Pikku-Burman tapauksesta.

Hieman harmittaa, että nämä olivat nyt tässä. Olisin mielelläni kuunnellut vielä yhden lisää. Ehkä siksi, että olen utelias mitä Barbarottille itselleen tapahtuu. Mutta toisaalta tilanne jäi hyvään hetkeen mistä jokainen voi itse kuvitella kuinka tarina jatkuu. Ehkäpä testaan jonkun muun Nesserin jossain vaiheessa.

Rikospaikka Tampere 16 novellia

Luin tätä teosta kuin "Iisakin kirkkoa". Aloitin varmaan toukokuussa ja lopettelin vasta nyt elokuun ensimmäisinä päivinä. Olen kuljettanut tätä paikasta toiseen, kantanut laukussani kesäreissuilla, makuuttanut mökin pöydällä ja kotona yöpöydällä. Lainasin tämän kirjastosta ja olen joutunut uusimaan usemman kerran. Syy hitaaseen lukutahtiin ei ole ollut se, että tämä olisi ollu huono, päinvastoin. Suurin osa novelleista on ollut todella hyviä, kuten hyviltä kirjailijoilta voi odottaakin.

Teoksessa on yhteensä 16 novellia jotka ovat tuttujen suomalaisten dekkaristien kirjoittamia. Mukana on paljon omia suosikkikirjailijoitani kuten Jarkko Sipilä, Matti Rönkä ja Christian Rönnbacka. Teos on kiva, sillä samalla lukija pääsee tutustumaan uusiin kirjailijoihin.

Omiksi suosikkitarinoiksi nousi Tuomas Liuksen kirjoittama Talo Pispalanharjulla, tarina oli sopivalla tavalla erikoinen ja yllättävä. Myös Jukka Vallin Neiti Vaahtera oli hyvä. Tutuilta kirjailijoita taso oli hyvää, toki tällaisessa joukossa oli pari sellaista joihin en päässyt sisälle.

Toivon, että näitä Rikospaikkoja tulisi lisää. Olen kuunnellut äänikirjana muutaman Rikospaikka Pasilan novellin ja pitänyt niistä.

Håkan Nesser: Yksinäiset

Olen jäänyt totaalisesti koukkuun näihin Barbarotteihin. Yksi toisensa jälkeen olen napsinut näitä Elisa kirjasta äänikirjana. Jokainen on ollut niin erilainen, mutta ensimmäisen jälkeen jokainen on puhutellut omalla tavallaan. Lukijana on kaikissa sama Antti Jaakola. Hän tekee kyllä hyvää työtä ja nautin hänen äänestään.

Metsästä löytyy ruumis, täsmälleen samasta paikasta kuin 35 vuotta aikaisemmin. Barbarotti ryhtyy tutkimaan tapausta. Pian selviää, että 35 vuotta aikaisemmin löydetty tyttö oli nyt löydetyn miehen avovaimo. Mitä tapahtui silloin ja mitä tapahtui nyt?

Tarina kulkee nykyhetkessä ja 1960-70-luvuilla. Kerrotaan kuinka kaksi miestä ystävystyy, heistä muodostuu tiivis porukka tyttöystävien ja toisen miehen sisaren ja tämän miehen kanssa. Yllättäen yhteys katkeaa ja muutaman vuoden päästä Maria (sisar) löytyy yhteisen sieniretken jälkeen kuolleena. Nykyhetkessä hänen silloinen miehensä kuolee samassa paikassa.

Barbarottin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu suuri kääne kun vaimo Marianne sairastuu. Tästä nousee iso teema, ja sen verran voin paljastaa, että teema jatkuu sarjan viimeisessä osassa.

Tämän tarinan lopuratkaisu on mielenkiintoinen ja yllättävä, toki looginen. Mielenkiintoisempaa on henkilöhahmojen kuvaus ja kaikki erilaiset henkilöt joita Nesser marssittaa lukijan eteen. Pieniä kurkistuksia erilaisten ihmisten ajatuksiin. Pidän.

Håkan Nesser: Herra Roosin tarina

Ihastuin heinäkuussa Gunnar Barbarottiin, joten näitä oli pakko saada lisää. Tämän kolmannen osan nautiskelin mökillä puuhastellen. Tämänkin lukee Antti Jaakola ja teos on hankittu Elisa kirjan äänikirjana.

Tarina kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä joille eräs pikku mökki on maailman tärkein paikka. Herra Roos voittaa yllättäen suuren summan rahaa, hän irtisanoutuu mutta ei kerro asiasta perheelleen. Hän ostaa itselleen pienen mökin minne hän ajaa joka päivä työpäivän ajaksi. Anna on läheisessä hoitokodissa vieroittumassa huumeista, mutta paikan johtajassa on jotain outoa eikä Anna sopeudu paikkaan ja hän päättää karata. Anna päätyy herra Roosin mökille ja kahden ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Barbarotti makaa sairaalassa kun vanha koulukaveri tulee juttelemaan, hänen miehensä, herra Roos on kadonnut muutamaa päivää aikaisemmin. Asia on hankala, sillä herra Roos on niin tavallinen, kuin sohva, eikä vaimo haluaisi tehdä asiasta suurta numeroa. Barbarotti tutkii ja päätyy syrjäiselle mökille, minkä pihasta löytyy ruumis mutta herra Roosista ei näy jälkeäkään.

Tarina on kaunis mutta surullinen. Herra Roosin kohtalo jää hämärän peittoon, jokainen saa itse päättää mitä hänelle lopulta tapahtuu. Tarinat ovat keskenään hyvin erilaisia, vain Barbarotti pysyy. Silti haluan näitä lisää.

Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu

Aivan erilainen kirja kun Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa. Kirjoitin sen kuunneltuani, että olin ostanut tämän teoksen ensin, mutta haluan tutustua sarjaan oikeassa järjestyksessä niin jouduin hankkimaan ensimmäisen osan. Tämäkin on siis Elisa kirjan äänikirjana ostettu. Lukijana on Antti Jaakola.

Barbarotti saa kirjeen, missä ilmoitetaan että kirjeen kirjoittaja aikoo murhata ihmisen. Koska Barbarotti on lomalla, hän pohtii mitä tehdä kirjeen kanssa, lopulta hän kuitenkin ilmoittaa asiasta kollegoilleen. Barbarottin loma Mariannen kanssa jatkuu, poliisi ei tee mitään estääkseen murhan joka lopulta tapahtuu. Eikä kirje jää viimeiseksi.

Samaan aikan kuulija pääsee tutustumaan kuuteen toisilleen ennestään vieraaseen ruotsalaiseen, jotka törmäävät sattumalta Ranskassa viettäessään lomaa siellä. Kaksi pariskuntaa ja kaksi sinkkua, jotka viettävät jonkin aikaa aikaa yhdessä. He ovat uhreja joita tuntematon kirjeiden lähettäjä murhaa.

Poliisi on jatkuvasti askeleen jäljessä. Kuulijalle kerrotaan vanhoista tapahtumista Ranskassa, joten hän kuvittelee tietävänsä miksi murhat tehdään. Viimein myös poliisi saa Ranskan muistiinpanot käsiinsä ja pääsee uudelle tasolle tutkinnan suhteen. Mutta kuka kaiken takana oikein on?

Tarinan loppuratkaisu oli nerokas ja täysin odottamaton. Pidin tästä paljon! Tämän jälkeen ihastuin Barbarottiin ja haluan kuulla näistä lisää.

Håkan Nesser: Sukujuhlat

Ostin kevään aikana Håkan Nesserin teoksen Kokonaan toinen juttu Elisa kirjan äänikirjana koska se oli tarjouksessa. Vasta sen jälkeen huomasin että kyseessä oli "sarjan" toinen osa. Ehkä tämä Barbarotti sarja ei ole niinkään sarja vaan enemmän tarinoita tapauksista. Joka tapauksessa minun täytyi hankkia käsiini sarjan ensimmäinen osa, että pääsisin jollain tavalla tutuksi tämän Barbarottin kanssa. Lainasin ensin tämän Sukujuhlat kirjastosta, mutta jokunen aika sitten tämä sattui eteeni Elisa kirjan äänikirjana tarjouksessa. Päätin tarttua tilaisuuteen ja ostin äänikirjan.

Lukijana on Antti Jaakola. En muista kuunnelleeni hän lukemia tarinoita aikaisemmin, mutta hyvä ja toimiva ääni hänellä on.

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa seuraavat kirjabloggarit: Leena Lumi, Norkku, Satu Järvinen sekä Mikko. Syy, miksi listaan jo nyt näitä muita bloggaajia on se, että aion tehdä juonesta palajstuksia enkä halua kenenkään pahoittavan siksi mieltään. Mielenkiintoista on myös, että kaikki muut paitsi Mikko ylistävät tätä teosta, itse olen enemmän Mikon kannalla, mutta siitä lisää kohta.

Tarina alkaa kun Hermanssonin perhe kokoontuu joulun alla juhlimaan isä Karl-Erikin ja tytär Ebban syntymäpäiviä. Tarina kulkee lähes jokaisen perheenjäsenen näkökulman kautta, joten näin lukija pääsee tutustumaan kaikkiin tasapuolisesti. Äiti Rosemarie on mielenkiintoinen hahmo, vaikka toisaalta hyvin pliisu. Tytär Ebban perhe on mielenkiintoinen, Ebba on lääkäri, hänen miehensä Leif on osuuskaupanhoitaja ja pojat Henrik ja Kristoff lähes toistensa vastakohdat. Perheen mustalammas, poika Robert on mielenkiintoinen persoona; huippu-urheilja ja tosi tv tähti joka on nolannut itsensä julkisesti. Kolmas lapsi, tytär Kristina on naimisissa Jacobin kanssa ja heillä on pieni Kelvin-poika, jonka kirjailija tuntuu välillä unohtavan. He kaikki saapuvat siis kuvitteelliseen Kymlingen kaupunkiin sukujuhliin ja tällä matkalla kaksi heistä katoaa.

* Älä lue pidemmälle ellet halua tietää yksityiskohtia juonesta! *

Tämä asetelma esitellään teoksen alussa, ja samalla kerrotaan myös loppuratkaisu molempiin katoamistapauksiin. Tämä on juuri se mitä ihmettelen suuresti. Sama latisti myös Mikon fiiliksiä. Loput teoksesta olikin Gunnar Barbarottin ja hänen tutkimustensa esittelyä eli kuinka hän saa selville molempien katoamisten loppuratkaisun. Lopussa on toki vielä pieni yllätys mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä, mutta sekin jotenkin kuivuu kokoon ja on myös ennalta-arvattava.

Ensimmäisenä katoaa mustalammas-Robert. Hän lähtee ulos kävelemään juteltuaan ja juotuaan ensin sisarensa Kristinan sekä Ebban poikien kanssa. Matkalla Robert päättää soittaa entiselle heilalleen. Tämä puhelu päätyy poliisin tietoon, mutta ihmettelen miksi yksikään heistä ei yrittänyt misään vaiheessa soittaa numeroon! Lopulta Robert löytyy ex-heilan pakkasesta paloiteltuna.

Toisena katoaa Ebban vanhempi poika Henrik. Hän on keskustellut Kristina tätinsä kanssa sukupuolisesta suuntautumisestaan, sillä Henrik epäilee olevansa homo. Kristiina haluaa kiistää asian ja viettelee 19-vuotiaan sisarenpoikansa. Himoissaan he sopivat treffit seuraavaksi yöksi Kristinan hotellihuoneeseen, sillä Jacob lähtee myöhään illalla ajamaan Tukholmaan tärkeään aamiaispalaveriin. Kesken matkan palaveri kuitenkin perutaan ja Jacob päättää kääntyä takaisin... ja Kristiina pohtii juuri ennen Henrikin saapumista että häntä on varoitettu Jacobin väkivaltaisuudesta...

Voi huokaus sentään! Ilman mielenkiintoisia henkilöhahmoja tarina olisi jäänyt moneen kertaan kesken! Voi olla etten ymmärrä teoksen hienoutta, mutta minulle hyvä teos tarjoaa lopussa yllätyksen. Ehkä juuri se olikin syy, että jaksoin kuunnella tätä, odotin että asiat eivät olisikaan niin kuin lukijalle kerrottiin vaan loppuratkaisu olisikin jotain muuta. Jouduin pettymään.

En kuitenkaan luovuta tämän Håkan Nesserin suhteen vaan aion kuunnella Barbarotti sarjan kakkososan. Ehkäpä se ei tarjoa loppuratkaisua valmiiksi pureskeltuna ennen teoksen puoliväliä. Jää nähtäväksi.

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Olen ostanut tämän Elisa kirjan äänikirjana useampi kuukausi sitten, voi olla jopa viime vuoden puolella. Yritän bongailla hyviä teoksia alennuksesta ja kuuntelen niitä sitten omaan tahtiini. Tämän vuoden puolella olen kuunnellut jo pari Kristiina Vuoren äänikirjaa, joten tämä oli luonnollinen jatkumo. Lukijana oli aikaisemmista teoksista tuttu Kirsti Valve. Minusta on mukavaa, että sama ääni lukee saman kirjailijan teoksia.

Tämä teos poikkesi Vuoren aikaisemmista teoksista siinä, että kyseessä ei ollut fiktiivinen faktaa sekoittava rakkaustarina keskiajalta, vaan kyseessä oli historiallisen henkilön Valpuri Innamaan fiktiivinen tarina. Toki mukana oli rakkautta, sillä Valpuri oli neljästi naimisissa, mutta romanttiseksi en tätä teosta ensisijaisesti nimittäisi. Olen iloinen, että Kristiina Vuori on löytänyt oman tyylinsä kirjoittaa historiallisia romaaneja. Tämä oli nimittäin todella onnistunut teos!

Valpuri Innamaa elää 1500-luvulla. Tarina alkaa, kun Valpurin ensimmäinen mies mestataan maanpetturina ja Valpuri jää kahden pienen lapsen kanssa hoitamaan suurta kauppakartanoa, joka on tosin ryövätään putipuhtaaksi. Valpuri on nuori, ja se näkyy hänen käytöksessään aika ajoin. Etenkin kun hänen avoinpiikansa tekee työtä emännän loikoillessa lasten kanssa. Aikaa myöten Valpuri oppii, viisastuu ja kasvaa emäntänä ja ihmisenä. Ryöstön jälkeen Valpuri nousee jaloilleen ja kasvattaa Innamaan kauppahuoneesta yhden Turun rikkaimmista.

Rakkaudessa Valpurilla ei ole samaa onnea kuin kaupanteossa. Ensimmäisen aviomiehen jälkeen Valpuri päättää kokeilla rakastajaa, mutta huomaa ettei se toimi ja hän päätyy miehen kanssa naimisiin. Avioliitto ei ole onnellinen ja päätyy juopon kuolemaan. Kolmas liitto alkaa lupaavasti täynnä onnea, mutta päättyy katkerasti. Neljättä liittoa ei avata kuin aivan vähän, ja siitä jääkin kuva että kyseessä on järkiavioliitto. Nämä kaikki avioliitot ovat siis historiallisia faktoja, kirjailija on vain kertonut niistä oman näkymyksensä värittäen niitä fiktiolla.

Teoksen syndäntäsärkevin kohtaus nostatti kyyneleet silmiini mitä tapahtuu harvoin. Se mitä Pekolle tapahtui oli julmaa ja niin väärin! Toki tuohon aikaan se oli eräällä tavalla "arkipäivää" eikä nykyajan ihminen voi sitä kunnolla käsittää. Tapaus oli kuitenkin kuvattu niin seikkaperäisesti että olisin halunnut olla Pekon luona oman terveyteni uhalla.

Täytyy sanoa, että tämä tarina on paras Vuoren tähänastisista kertomuksista. Olen iloinen, että hän on löytänyt oman äänensä, tapansa kirjoittaa, eikä yritä periä muiden historiallista romantiikkaa kirjoittavien/kirjoittaneiden kirjailijoiden manttelia. Toki Vuorella, kuten myös esimerkiksi Kaari Utriolla, keskiössä ovat vahvat naiset ja heidän kohtalonsa, mutta niin sen minusta kuuluukin olla. Toki kaipaan välillä Isabellan tai Vendelan tyylisiä rakkaustarinoita, mutta ehkä jonain päivänä joku vielä kirjoittaa sellaisia.

Vuoren teosten historialliset faktat ovat kohdallaan. Jokaisen kirjan lopussa on sanasto sekä infopaketti kyseisen ajan historiassa sekä selvitykset siitä mitkä tarinan seikat ovat totta ja mitkä eivät. Vuori on luonut itselleen sopivan "kielen" teoksiinsa, ja vaikka se on hieman erilainen jokaisessa hänen kirjassaan, hänen tyylinsä tunnistaa. Hän on ominut itselleen sopivia historiallisia sanoja ja käyttää niitä systemaattisesti, eikä hän yritä matkia ketään mikä on erittäin hienoa.

Tämä teos on luettu ja tykätty myös seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa, Lukutoukan kulttuuriblogi sekä Kirjakko ruispellossa, muutamia mainitakseni.

Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu

Sarjassaan seitsemästoista Takamäki-dekkari tuli lukaistua päivässä, kuten edellinenkin teos Valheen kasvot. Nautin kovasti näiden dekkareiden lukemisesta, sillä kieli on sujuvaa, mitään turhaa rönsyä ei ole vaan tarina on täyttä tavaraa alusta loppuun. Varasin tämän kirjastosta onneksi riittävän ajoissa, että sain lainaan juuri ennen juhannusta ja juhannusvieraiden lähdettyä heittäydyin tuoliin ahmimaan teosta.

Pikkurosvo on ryöstämässä Alepaa, mutta jää kiinni ja päättää puhua itselleen lyhyemmän tuomion paljastamalla tietoja kadonneesta miehestä jota poliisi etsii. Tiedoilla poliisi pääsee askeleen eteenpäin, mutta yllättäen juttu keskeytyy kun kirjepommi räjähtää huoltoasemalla.

Olin positiivisesti yllättynyt ettei teoksessa ollut viittauksia ulkomaalaisiin terroristeihin, vaan esiin nostettiin omat ongelmamme ja ääriryhmämme. Pahin uhka tulee usein sisältä, ja tässä teoksessa oli kaksi vastakkain olevaa ryhmittymää pääepäiltyinä.

Hekilöhahmogalleria on vakiintunut muutamaan tuttuun, joista Suhonen tuntuu nousevan teos teokselta keskeisempään asemaan. Samaan aikaan itse Takamäki painuu taemmas, mikä on hieman harmittavaa. Toki Suhonen on aktiivinen poliisi joka toimii kentällä, kun taas Takamäki puurtaa toimistossa.

Mukavaa oli, että Sipilä oli hieman markkinoinut kollegansa teoksia. Kyseessä oli Christian Rönnbacka, jonka teoksista itsekin pidän paljon. Huomaa, että kustantamossa vedetään yhtä köyttä eikä kateutta ole. Hienoa Crime Time!

Kristiina Vuori: Neidonpaula

Tämän teoksen olen ostanut Elisa kirjan äänikirjana jo pitkä aika sitten. En kuitenkaan halunnut kuunnella tätä ennen kuin olin tutustunut Näkijän tyttäreen, sillä jostain luin että kyseessä on löyhästi jatko-osa. No, ihan näin ei ollut mutta olen kuitenkin tyytyväinen että olen tutustunut Vuoren tuotantoon suht ilmestymisjärjestyksessä. Lukijana on aikaisemmista tuttu Kirsti Valve.

Kaksoset, toistensa peilikuvat, tytöt joiden äidillä on taika veressä. Esi-äiti Eira on elänyt muutama sata vuotta aiemmin, mutta taika on haalistunut ja osin kadonnut. Kaksosissa se on kuitenkin yllättävän vahvana. Tyttöjen isä vastustaa ajatusta noituudesta ja haluaisi sulkea molemmat neidot luostariin, onneksi näin ei kuitenkaan käy.

Tarina sijoittuu 1400-luvun Naantaliin ja sen luostariin. Truda on teoksen kertoja, ja Brita-kaksonen on sivuroolissa, mikä on toisaalta todella harmillista. Olisi ollut mukavaa kuulla myös hänen puolensa tarinasta.

Truda kihlataan porvarispojalle, mutta häitä odotellessa neito viettää aikaansa luostarissa. Sinne tulee maalaajaksi Luukas Danske, johon Truda rakastuu oikopäätä. Aikanaan selviää kuitenkin, ettei Luukas ole aivan sitä mitä on uskotellut. Nuorukaisella onkin ylhäinen tausta, vaikka Trudalle sille ei ole mitään merkitystä.

Tarina oli mielenkiintoinen ja imi mukaansa. Olen tykästynyt toden teolla näihin Vuoren teoksiin. Äänikirjoina nämä toimivat minulle hyvin. Pidän siitä kuinka paljon Vuori viljelee tekstissä vanhoja sanoja, kuinka hän kuvaa historiaa ja teosten lopussa on aina selvitetty teoksen faktoja.

Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Ahmu, Kirjahilla sekä Mai.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Kuuntelin tämän äänikirjan loppuun jo viime viikolla, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä tänne. Ihmettelen itsekin mistä moinen saamattamuus tai jopa haluttomuus johtuu. Teos itsessään oli hyvä mutta jotenkin se luikerteli ihon alle tavalla mitä ei ole tapahtunt pitkään aikaan, jos koskaan.

Lainasin tämän äänikirjana kirjastosta aivan sattumalta. Vasta kotona muistin, että olen nähnyt mainoksia Ferranten uudesta teoksesta, joka on jatkoa tälle ensimmäiselle osalle. Äitini kuunteli tämän ensin ja piti kovasti, itsekin tartuin tähän innolla ja kuuntelin aktiivisesti. Lukijana on Erja Manto.

Sodan jälkeinen Napoli, kaksi tyttöä tutustuvat toisiinsa. He ystävystyvät, kilpailevat, vertailevat ja kasvavat yhdessä. Molemmat ovat loistavia vuorollaan. Kummatkin kokevat kasvun lapsuudesta nuoruuteen ja kohti aikuisuutta. Toinen tytöistä pääsee opiskelemaan, toinen nuorena naimisiin. Haaveita, unelmia, kilpailua ja yhteiskunnan kuvausta.

Elena, Lenú on tarinan kertoja jonka näkökulmasta lukija pääsee tutustumaan kotikortteliin, perheeseen, kavereihin, vihollisiin, opettajiin ja ennen kaikkea Lilaan. Elenan näkökulmasta seurataan tunteita, ajatuksia ja haaveita sekä tietenkin Lilan erinomaisuutta. Missän vaiheessa utelias lukija ei saa tietää mitä Lila ajattelee ja tuntee, se on osittain turhauttavaa mutta toisaalta taas koko tarinan ajatus.

Tarina jää totaalisen kesken, kun Lilan häihin astuu mies komeissa kengissä. Joten seuraavaa osaa jää odottamaan innokkaana.

Tämän ovat lukeneet muun muassa Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus, Mari A sekä Krista.