Christian Rönnbacka: Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat

Löysin viime syksynä Rönnbackan teokset ja Antti Hautalehdon. Ihastuin niin kirjailijan tyyliin kuin hyvään hahmoon ja ahmin lähes putkeen kaikki siihen mennessä ilmestyneet teokset. Suurimman osan kuuntelin äänikirjana, mutta aikamoista ahmimista sekin oli! Joulun aikaan Elisa kirja tarjosi vielä pienen novellin joululahjaksi, ja tietnkin siihenkin oli tutustuttava. Odotan jo nyt, että milloin seuraava Hautalehto-dekkari ilmestyy.

En pidä itseäni suurena tietokirjojen lukijana, mutta tämä oli pakko saada lukulistalle. Varasin tämän kirjastosta jo hyvissä ajoin, ja sain viime viikolla käsiini. Luin tämän käytännössä päivässä. Hyvä kirjailija osaa pitää lukijansa tiukassa otteessaan, kuten Rönnbacka tässä teoksessaan.

Kuten nimessäkin todetaan, kyseessä on vakuutusetsivien parhaita tarinoita. Teos oli jaoteltu johdannon ja lyhyen historian jälkeen eri tyyppisiin vakuutuspetoksiin aina tulipaloista varkauksiin ja matka- ja kotivakuutuksiin. Teos koostuu pienistä tarinoista, jotka huvittvat, ihmetyttävät ja opettavat.

Luettuani teoksen, totesin että onneksi minulla on vakkutukset kunnossa ja toiseksi, että eipä tulisi pieneen mieleenkään lähteä harrastamaan vilunkia vakuutusyhtiön kanssa. Surullisin tapaus minusta oli eräs virkavallan edustaja, joka peukaloituaan erästä ilmoitusta menetti lopulta työpaikkansa. Ja koko soppa vain vajaan 4500€ vuoksi, mikä on toki iso raha mutta vakituisen työpaikan omaavalle ei mahdoton.

Teoksessa vihjaillaan, että sitä voisi käyttää vakuutuspetoksen suunnittelun oppikirjana, mutta painotus on vahvasti sanalla voisi. Tämä etsivien huonosti tunnettu ammatikunta koostuu muun muassa entisistä poliiseista sekä ihmisistä joilla on huomattavasti parempi ja vilkkaampi mielikuvitus kun keskivertorosvoilla. Toki lopussa lukijaa hieman haastetaan testaamaan näitä reilua kolmeakymmentä etsivää, mutta itse en rohkenisi lähteä heidän kanssaan hippasille. En ole niin tyhmän rohkea että haluaisin huvikseni pilata maineeni, menettää rahani ja ennen kaikkea hyvän suhteeni vakuutusyhtiöni kanssa. Toki joku tämän teoksen luettuaan voi ajatella olevansa fiksumpi kuin nämä kokeneet etsivät, mutta ainahan sitä saa yrittää...

Tietenkin esiin nousi myös kansalaisten härskiyskynnys. Aika moni on valmis tekemään mitä vain saadakseen vakuutuksesta "omansa pois" ja pikkuisen enemmänkin. Ensinnäkin, jos ottaa vakuutuksen vaikka matkaa varten, eikö yksi yhtiö riittäisi? Ei näille, joilla huijaamisen suunnittelu on aloitettu jo siinä vaiheessa kun on ensimmäistä kertaa marssittu vakuutusyhtiöön kyselemään matkavakuutuksen hintaa. Joissain tapauksissa korvauksia haettiin kolmesta neljästä yhtiöstä samaan aikaan. Eräs tapaus sai minut hiljaiseksi. Suurena eläintenystävänä tapaus koiranpentu sai minut surulliseksi. Eipä olisi itselle tullut vastaava edes mieleen, mutta meitä kansalaisia on näköjään niin moneen junaan.

Tämä teos on luettu myös Kirjan vuoksi blogissa, missä sitä suositellaan muun muassa isänpäivälahjaksi. Loistava idea, kannatan! Suosittelen tätä teosta kyllä muutenkin kaikille kiinnostuneille, itse luin tästä monet tarinat ääneen kotona. Iloa ja naurua riitti jaettavaksi.

Usein muuten tuo neljäkymmentä kilometriä tunnissa on aika vaarallinen nopeus, sillä vahinkoilmoituksissa autot lähtevät siinä nopeudessa lapasesta. Osa autoista lyhenee metrin törmättyään siinä nopeudessa. Kannattaisiko ehkä ajaa vieläkin hitaammin?

L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet

Lainasin tämän kirjastosta äänikirjana ja aloitin kuuntelun innokkaana tietämään kuinka Annan elämä jatkuu. Petyin kuitenkin melkoisesti, sillä äänikirjan lukija (Ritva-Liisa Elivuo) oli todella huono. Harvoin käy niin, että äänikirja täytyy jättää kesken ja hakea kirjastosta "oikea" kirja tilalle. Mutta tällä kertaa lukijan ääni sekä painotukset olivat niin huonot, etten yksinkertaisesti voinut kuunnella tarinaa.

Anna valmistautuu lähtemään Redmontin korkeakouluun opiskelemaan, tunteet heittelehtivät ja koti-ikävä painaa. Onneksi arki Redmontissa solahtaa pian uomiinsa uusien ystävien kera. Teoksessa seurataan Annan koko opiskeluaikaa eli neljää vuotta, vaikka varsinainen opiskelun kuvaaminen jää taka-alalle kun tilalle tulevat Annan ja hänen ystäviensä rakkaushuolet.

Teoksen aikana Annaa kositaan useamman kerran, ja yhtä monet rukkaset Anna antaa ennen kuin kohdalle osuu "prinssi oikea". Tässä vaiheessa lukija on sydän syrjällään, sillä Anna on juuri torjunut Gilbertin kosinnan. Voi, mitä tästä tuleekaan, sillä Anna ja Gilbert kuuluvat yhteen. Pari vuotta Anna heilastelee Royn kanssa, kunnes hänkin saa rukkaset.

Koska rakkaus on teoksen vahvimpia teemoja, se myös päättyy rakkauteen. Onneksi! Ja lukijan tarttuu innoissaan seuraavaan teokseen saadakseen tietää kuinka Annan elämässä käy. Kuka on tuo onnellinen, joka saa Annan sydämen omakseen? Sen saa jokainen lukija selvittää itse.

Tämä ovat lukeet muun mussa Kirjaneito erittäin ihastuneena Gilbertiin (no, kukapa ei Gilbertistä tykkäisi), Laura tyytyvisenä kirjaan, Anna J on kirjoittanut sekä tästä teoksesta kun sarjan seuraavasta osasta sekä Katja, joka on lukenut kirjan uudestaan vuosien jälkeen. Kaikki ovat olleet hyvin ihastuneita ja tyytyväisiä. Tämä teos tuntuu olevan kaikkien mielestä sarjan paras, ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen. Romantiikannälkäiselle tämä todellakin tarjoaa paljon ihania hetkiä!

Marko Kilpi: Mä en haluu kuolla tänä yönä

Olen kuunnellut muutaman Rikospaikka Pasilan teoksen, ja olen tykännyt näistä novellimuotoisista dekkareista. Tämän päätin ostaa Elisa kirjasta, sillä pidän Marko Kilven teoksista ja halusin tutustua myös tähän pikkutarinaan. Tämänkin tarinan lukijana on Ville Tiihonen.

Akilla ei ole helppo elämä, yksinhuoltajuus sekä raskas poliisin työ kuormittavat. Eräällä yövuorolla Aki ehtii käydä kahdella keikalla, jotka molemmat muuttavat hänen elämäänsä. Välillä katsellaan maailmaa pikkupojan silmin. Tarina on pohdiskeleva mutta myös tapahtumarikas.

Marko Kilpi työskentelee itse poliisina Kuopiossa, ja minusta on mukavaa että hän on napannut teoksen nimen toiselta kuopiolaiselta. Teoksen nimi on myös hyvin kuvaava ja kertoo Akin toiveen. Olen lukevinani näissä Kilven teoksissa paljon häntä itseään. Hän miettii poliisintyötä, elämää ja rikollisuuden maailmaa sekä uhrien tunteita. On niin paljon sellaista mistä normaalit kansalaiset eivät tiedä mitään, niin paljon tunteita, pelkoja ja ahdistusta. Etenkin lasten kokemukset pistämät ajattelemaan.

L. M. Montgomery: Anna ystävämme

Kuunneltuani ensimmäisen Anna-kirjan päätin heti tarttua tähän kakkososaan, niin hurmaava on Annan maailma. Tämänkin latasin Elisa kirjan äänikirjana ilmaiseksi. Tässäkin on lukijana Eija Peltonen.

Tämän teoksen aikana seurataan Annan elämää hänen ollessaan 16-18 vuotias. Anna aloittaa työnsä kylän koulussa ja menestyy tehtävässään oikein hyvin. Lisäksi Marillan ja Annan luo muuttavat Dora ja Davey, kuusivuotiaat kaksoset. Näin taataan että vilskettä ja tapahtumia riittää, vaikka Dora onkin hyvin tunnollinen ja kiltti tyttö, Daveyn ollessa puolestaan poika jolle sattuu ja tapahtuu. Tietenkin Annalle itselleen sattuu myös kommelluksia aina lehmän myynnistä tarjoiluvadin metsästykseen.

Romantiikkaa teoksessa tarjoaa neiti Lavender, joka asustaa yksinään Kaikurannassa. Neiti on menettänyt nuoruudenrakastettunsa eikä ole mennyt naimisiin. Anna eksyy vahingossa Kaikurantaan ja ystävystyy Lavenderin kanssa ja ryhtyy vierailemaan siellä ahkerasti. Anna ottaa mukaansa myös Paul Irvingin, pojan joka on Lavenderin nuoruudenrakastetun poika. Näin myös pojan isä saa kuulla Lavenderista ja palaa tämän luokse.

Täytyy sanoa, että nämä ovat olleet ihastuttavia kirjoja. Suloisia ja hellyyttäviä, ja täytyy tunnustaa että kaipaan tietää kuinka Annan käy elämässään. Joten täytyy etsiä kirjastosta lisää näitä.

Jo Nesbo: Verta lumella I

Hyvin erilainen Jo Nesbo kuin Harry Holet, mutta olen todella iloinen että luin tämän. Huomasin tämän pari viikoa sitten kirjastossa ja nappasin mukaani. Lukeminen viivästyi monesta syystä, mutta lopulta luin tämän todella nopeasti.

Olav ei ole kovin kummoinen rosvo, mutta hän on löytänyt paikkansa oslolaisessa rikoshierarkiassa. Olav hoitelee pois päiviltä pomonsa Hoffmannin käskystä "kappaleita". Eräällä keikalla Olav kuitenkin poikkeaa suunnitelmasta ja jättää henkiin erään kappaleen ja tappaa toisen, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.

Tarina etenee Olavin kerronnan kautta. Välillä käydään hänen lapsuudessaan, kuullaan hänen ajatuksiaan elämästä ja kirjoista, kunnes palataan taas nykyhetkeen eli vuoteen 1977. Lukijalle valoitetaan Olavin sisintä, miksi hän toimii tietyllä tavalla, vaikka lopulta jääkin miettimään että mikä oikeastaan olikaan totta ja mikä sanasokeuden aiheuttamaa lumoa.

Pidin tästä teoksesta valtavasti. Vaikka tämä oli ohut, niin se herätti kuitenkin tunnetta, ja sitä on nykyisin vaikea löytää kirjoista. Suru, ilo ja sääli ovat ehkä päällimmäisimmät tunteet joita koin. Olen iloinen, että kirjalija joka on luonut Harry Holen kaltaisen hahmon osoittaa, että hän ei ole kuuluisia ja pidetty vain tuon yhden hahmon vuoksi, vain siksi että hän osaa kertoa tarinoita!

Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Kaisa, Reeta, Syringa ja Mai.

Samuel Björk: Yölintu

Luin helmikuussa Björkin esikoisteoksen Minä matkustan yksin ja tykästyin kovasti norjalaisen tyyliin. Olinkin iloinen, kun huomasin että seuraava osa Mia Krügerin ja Holger Munchin tarinaa ilmetyi heti tänä keväänä. Jonotin tätä kakkososaa kirjastosta, ja sain reilu viikko sitten käsiini. Lukeminen oli suht hidasta ja nautiskelevaa.

En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä teoksesta. Se oli hyvä, sitä ei käy kiistäminen mutta toisaalta taas olin pettynyt.

Juoni oli mielenkiintoinen ja toimi hyvin. Lukijaa johdatettiin useiden eri kertojien näkökulmien kautta kohti ratkaisua, joka myöskin oli onnistunut ja toimiva. Nuori nainen löydetään metsästä alasti keskellä höyhenten peittämää pentagrammia. Munch ryhtyy tutkimaan tapausta ja myös syrjäytetty Mia pyydetään uudelleen töihin. Edellisestä teoksesta tutut hahmot ovat mukana ja tarina toimii. Paljastuu, että ennen tytön kuolemaa häntä on kuvattu ja video löytyy netin pimeistä syövereistä. Miksi nainen tapettiin, kuka hänet tappoi, miten höyhenet liittyvät kertomukseen ja minkälainen tarina kaiken takana oikeastaan onkaan? Näihin kysymyksiin saadaan onneksi vastaukset ennen teoksen loppumista.

Miksi sitten olin pettynyt? Ehkä Mian henkilöhahmo aiheutti suurimman harmistuksen. Miaa kehutaan fiksuksi, tutkijaksi joka päättelee asioita pelkästään rikospaikkakuvia katsomalla. Mutta niin ensimmäisen teoksen kuin tämän jatko-osankin aikana Mia on menettänyt ihmeellisen kykynsä. Kaksoissisar kutsuu Miaa tuonpuoleiseen, ja Mia haluaisi vastata kutsuun. Mutta koska työ poliisina on tärkeää Mia lykkää ja lykkää päätöstään, ja siinä sivussa turruttaa aivojaan lääkkeillä ja alkoholilla. Hieman tympäisevää toimintaa kun ympärillä tapahtuu hirveitä. Lisäksi mietin olisiko juttu ratkennut nopeammin, jos Mia oli pysynyt kuivilla?

Vaikka tarina piti sisällään hirveyksiä siinä oli kuitenkin ripaus toivoa. Lisäksi muutama pieni viittaus antaa ymmärtää, että Mian ja Holgerin tarina tulee vielä jatkumaan. Uskon, että tulen lukemaan myös kaikki tulevat jatko-osat, sillä näen kirjailijassa potentiaalia.

Tämän ovat lukeneet myös Annika ja Ulla.

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Dekkareiden jälkeen hieman erilaista kirjallisuutta. Olen ladannut tämän nuortenkirjan Elisan kirjan äänikirjana jo aikoja sitten, mutta kuuntelu on jäänyt. Elisa kirja tarjoaa tämän ilmaiseksi, mikä onkin mukavaa. Lukijana on Eija Peltonen, ja hänen äänensä on sopiva tällaiseen vanhaan tarinaan. Teos löytyy kyllä omastakin kirjahyllystäni (äitini vanha) ja olen pyöritellyt kirjaa monesti käsissäni lapsena. Tämä on ehdottomasti eräs nuortenkirjallisuuden klassikkoja.

11-vuotias Anna Shirley on orpo tyttö, joka päätyy Prinssi Edwardin saarelle Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatettavaksi. Cuthbertit tosin olisivat halunneet nuoren pojan avuksi peltotöihin, mutta Annaan tutustuttuaan he päättävät kuitenkin pitää tytön Vihervaarassa.

Anna on iloinen ja vilkas nuori jolle sattuu ja tapahtuu. Anna haaveilee ja kuvittelee jatkuvasti ja se aiheuttaa hänelle paljon hankaluuksia. Annan luonne valloittaa niin kirjan henkilöt kuin kuulijankin, hänestä ei voi olla pitämättä. Leiskuvan punainen tukka aiheuttaa Annalle harmia monta kertaa ja aiheuttaa jopa pitkän vihanpidon hänen ja erään pojan välille.

Kirjassa seurataan Annan elämää aina koulun loppuun saakka, jolloin Anna on noin 16-17 vuotias. Teoksen alkupuoli oli parempi kuin loppu, missä oli hieman kiirehtimisen makua. Selvitin, että kirjalija oli suunnitellut teoksen ensin yksiosaiseksi, mutta kustantajan pyynnöstä kirjoitti kokonaisen tyttöromaanisarjan, joka on ihastuttanut lukijoita vuosikymmenien ajan.

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Jonotin tätä Joona Linna -uutuutta kirjastosta, mutta totesin että haluan lukea tämän nopeammin. Eräällä kauppareissulla ostin teoksen itselleni Prismasta ja luin nyt pääsiäisen aikaan. Onneksi kuuntelin Vainoojan pari viimeistä lukua pohjalle, sillä muutoin olisi saattanut kirjoitustyyli lopettaa lukemisen lyhyeen. En ymmärrä miksi teos (teokset) on pitänyt kirjoittaa kielellisesti tällä tavalla , mutta onneksi juoni ja henkilöhamot ovat niin herkullisia että sen kestää.

Joona Linna istuu vankilassa rikoksista, jotka hän teki edellisessä teoksessa. Samaan aikaan Ruotsin ulkoministeri murhataan kotonaan ja mikä kummallisinta, todistaja jätetään henkiin. Murhaajan supisema vihje johdattaa poliisin jäljille, mutta onko kaiken takana sittenkään terrorismi? Joona on päässyt mukaan kuvioihin, mutta vain niin pitkäksi aikaa kun se isoja poikia huvittaa. Lomalta paluun palkkiona on suljettuosasto, vaikka Joona ymmärtääkin äkkiä missä seuraava murha tehdään.

Onneksi Joonan entinen esimies ymmärtää suomalaistaustaisen poliisin arvon tilanteessa, jossa murhaaja on vapaalla ja taustalla soi lastenloru kymmenestä kanista. Joona pääsee mukaan ja ryhtyy jahtaamaan kaniininmetsästäjää ihan kunnolla.

Ten little rabbits, all dressed in white

Tried to go to Heaven on the end of a kite

Kite string got broken, down all fell

Instead of going to Heaven, they went to...

Onneksi suosikkini Saga Bauer on mukana kuvioissa, vaikkakin eri poliisiyksikössä kuin Joona. Se ei silti estä heitä tekemästä yhteistyötä. Uusia hahmoja pyörii mukana kuten tv-kokki Rex poikansa ja managerinsa kanssa. Lisäksi joukko silmäätekeviä näyttäisi olevan yhteyksissä murhiin. Ehtiikö Joona ajoissa?

En tiedä miksi olin hieman pettynyt kun lopetin tämän teoksen. Juoni oli kyllä hyvä, samoin tapahtumat mutta jokin jäi puuttumaan. Jokin lässähti lopussa, ja se harmittaa. Toki viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen koukku, ja luulen että kuulemme Joona Linnasta vielä!

Ehkä eräs syy miksi tästä jäi omituinen olo, oli murhaajan paljastuminen. Tykkään siitä että mahtavan nerokas päähenkilö päättelee murhaajan henkilöllisyyden, mutta ei paljasta sitä lukijalle ennen kuin aivan viime hetkellä. Tässä murhaaja kertoi itse olevansa Kaniininmetsästäjä, joten lukijan tehtäväksi jäi jännittää hoksaavatko muut sen ja kuinka murhaaja toimii ennen kuin jää kiinni (jos jää). Itselleni on tärkeää miettiä ja pohtia teoksen aikana erilaisia mahdollisuuksia, mutta arvostan myös Hercule Poirot -tyyppisiä salapoliiseja jotka päättelevät asioiden laidan omissa aivoissaan mutta kertovat ratkaisunsa ja perustelut tavallisille kuolevaisille tarinan lopussa.

Annika, Mai ja Takkutukka ovat olleet tyytyväisiä teokseen. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa heidän suosituksensa.

Jo Nesbo: Jano

Näin on päässyt käymään, että minusta on todellakin tullut Harry Hole -fani. Tämä on ensimmäinen Nesbon teos jonka olen oikeasti lukenut, kaikki aikaisemmat Harry Holet olen kuunnellut äänikirjana. Eikä niitä kovin montaa ole, sillä en ole tutustunut sarjaan alusta asti. Ostin tämän omaan kirjahyllyyni ja täytyy sanoa, että lukukokemus oli vertaansa vailla! Ahimin kirjaa, välillä annoin sen levätä sylissä ja kävin kiivasta keskustelua pääni sisällä murhaajasta, sitten palasin taas teksin pariin ja jatkoin ahmintaa. Luin tämän jo reilu viikko sitten, mutta pääsiäisen vuoksi en päässyt kirjoittamaan aikaisemmin.

Harryn elämä on hyvällä mallilla, avioliitto Rakelin kanssa toimii, Oleg opiskelee poliisikoulussa ja Harry luennoi tuleville poliiseille. Samaan aikaan Oslossa liikkuu kuitenkin sarjamurhaaja, joka bongaa uhrejaan Tinderin kautta. Toisaalta tämä Tinder-juttu painuu aika pian taka-alalle, mutta antaa toki mehukkaan pohjan teoksen tapahtumiin. Lisäksi murhaajalla on omituinen tapa, hän juo uhrinsa verta kuin vampyyri.

Harryn kollega Katrine Bratt (omia suosikkejani) ryhtyy selvittämään rikoksia, mutta hyvin pian kaikki ymmärtävät että Harrya tarvitaan! Kun vielä Mikael Bellmanilla on mahdollisuus yletä urallaan mikäli juttu ratkaistaan nopeasti, Harry pakotetaan ottamaan työ vastaan. Katrine ei ole tässä aivan niin ihana kun aikaisemmissa teoksissa, johtuuko se esimiesaseman tuomasta paineesta vai henkilökohtaisen elämän ongelmista, en tiedä.

Jossain vaiheessa käy ilmi, että murjaaha on Harrylle tuttu menneisyydestä. Mutta onko hän todella kaiken takana vai saako hän ohjeensa jostain muualta? Itse kävin sisäistä keskustelua kuka kolmesta vaihtoehdosta on kaiken takana. No, en paljasta ratkaisua, mutta yllättävä se oli! Tarinaa johdatettiin ovelasti niin, että hetken olin jo varma tietäväni ratkaisun ennen kuin kaikki käännettiinkin taas päälaelleen.

Tarina lipui eteenpäin jouhevasti. Harry ehti matkan varrella ostaa itselleen baarin ja Rakel joutui yllättäen sairaalaan. Oleg kipuili edelleen isä-poika suhteen kanssa ja inhokkipoliisi Truls Berntsen ärsytti lukijaa suunnattomasti. Toimittaja Daa tekee kaikkensa loistaakseen ja nuori poliisi Wyller ihannoi Harrya.

En tiedä kuinka paljon minun pitäisi paljastaa teoksen lopusta. Ehkä sen verran uskallan sanoa, että olin helpottunut, ehkä Harryn tarina saa kuin saakin vielä jatkoa. Toki loppuun jäi koukku, mahdollisuus, josta tarinaa voi taas jatkaa. Mietin vain, että nyt kahden viimeisen teoksen aikana Harry on houkuteltu opettajan hommista selvittämään murhaa, niin eikö olisi oikeus ja kohtuus että hän palaisi virkaansa Oslon poliisiin? Toisaalta taas kaikki on mennyt yllättävän hyvin, joten missä vaiheessa rysähtää, ja haluanko edes lukea siitä? Aika näyttää mihin tämä norjalaisdekkaristi kuljettaa kuuluisan Harry Holen.

Tämän ovat ehtineet lukea myös Annika, Reetta, Mai, Takkutukka sekä Tuijalta. Kaikki ovat kovin tyytyväisiä kirjailijaan, kirjaan ja sen tapahtumiin. Aivan kuten minäkin.

Jo Nesbo: Aave

En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin tämän teoksen Elisa kirjan äänikirjana vielä kun kuuntelin Panssarisydäntä. Myönnän, että ajatuksissa oli tätä hankkiessa Jano eli juuri äsken ilmestynyt, uusi Harry Hole -tarina. Halusin saada kuvaa kokonaisemmaksi ja ehyemmäksi, sillä aikomuksenani on tutustua myös tähän uutuuteen. Ensimmäinen Harry Hole -kokemukseni oli Poliisi ja nyt kun olen tutustunut tarinaan useamman teoksen ajan, ymmärrän minkä virheen olen tehnyt! Toisaalta taas Poliisin tapahtumat (onnellinen loppu, avioliitto Harryn ja Rakelin välillä yms) ehkä kannustivat minua tutustumaan paremmin tähän norjalaispoliisiin.

Elisa kirja tarjosi näitä aikaisempia Harry Holeja hyvään hintaan, joten panostus äänikirjaan ei ollut iso. Lukijana oli aikaisemmista tarinoista tuttu Jukka Pitkänen, ja kuten todettu jo muutamaan otteeseen, hänen äänensä sopii tarinaan hyvin.

Tämä tuntui aikaisempia teoksia henkilökohtaisemmalta päähenkilö Harry Holelle. Tarina alkaa, kun kuolemaa tekevä narkkari ja diileri Gusto ryhtyy kertomaan tarinaansa isälleen. Guston kertomukseen liittyy Oleg-niminen nuorukainen, joka sattuu olemaan Harryn rakkaan Rakelin poika. Olegin kohtalo onkin osittain Harryn syytä, sillä hän on hylännyt äidin ja pojan.

Harry kuitenkin palaa takaisin Osloon, sillä Oleg on todettu syylliseksi Guston murhaan. Harryn tarkoituksena on todistaa pojan syyttömyys, vaikka hän ei olekaan varma siitä. Mukana on vahvasti huumekauppa ja erityisesti "viulu", uusi huume joka on vallannut Oslon markkinat. Samaan aikaan kulisseissa politikoidaan, kadut puhdistetaan muista huumeista ja vain viulu ja salaperäinen Dubai jäävät jäljelle.

Tarina polveilee vuoroin Guston kertomana, vuoroin Harryn taistellessa totuutta selville. Kaikki selviää tietenkin, vaikka mukana on monta mutkaa ja käännettä. Ihmettelen vain, että miten Harry voikin selvitä jokaisesta pahasta paikasta hengissä? Aikamoinen kissa, kun on niin monta elämää!

Tarina sinällään jää kyllä kutkuttavaan kohtaan, sillä lukijalle ei paljasteta selviääkö Harry vai ei. Mutta Polisin lukeneena tiedän tietenkin, että tarina jatkuu. Aaveita tarinassa on useampi, mutta keskeisimpänä ovat huumekauppias Dubai sekä Harryn hotellissa oleskeleva Gato, jota jossain vaiheessa epäilin jopa Harryn mielikuvituksen tuotteeksi, sen verran äänettömästi vanhus liikkui.

En voi todeta muuta, kuin nämä tarinat ovat todella imaisseet minut mukaani. Ymmärrän nyt todella hyvin niitä, jotka ovat jo vuosia vouhottaneet Harry Holesta. Minkäin olen paikannut nyt tämän aukon sivistyksestäni, ja uskon että liityn näihin hehkuttajiin (ellen ole jo liittynyt!), sillä yöpöydällä odottaa Jano, minkä aion aivan varmasti lukea seuraavaksi.

Aave on luettu muun muassa näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Hemulin kirjahylly, Sivu sivulta, Iltaluvut, Tarukirja, Les! Lue! sekä Lukuneuvos.