Luin ensimmäisen osan Hakekaa kätilö! reilut kaksi vuotta sitten. Muistelen, että pidin ja en pitänyt teoksesta. Siinä oli jotain luentomaista ja opettajamaista. Kuitenkin synnytyskertomukset olivat mielenkiintoisia.
Tämän toisen osan olen ostanut lähes vuosi sitten pokkarialesta, ja teos oliki viime kesän lukulistallani. Se on kuitenkin jäänyt kirjahyllyyn pölyttymään, ja otin sen käsiini vasta nyt kun löysin kirjastosta sarjan kolmannen osan. Ajattelin, että nämä täytyy kuitenkin lukea järjestyksessä.
Tässä toisessa osassa ei ollut oikeastaan yhtään varsinaista synnytyskertomusta. Teos jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä käsitellään köyhäintaloja, toisessa sisar Monica Joania ja viimeisessä vanhaa sotilasta. Jokainen osa oli mielenkiintoinen.
Köyhäintaloista kertova alotus oli karu ja karmaiseva. Vaikka kolmella kohtalolla, jotka kirjassa kerrottiin oli onnellinen loppu, niin pelkkä ajatuskin tuollaisesta laitoksesta on hirveä. Frankin ja Peggyn tarina oli omalla tavallaan suloinen, mutta myös paheksuttava. Janea säälin sydämestäni, ja olin onnellinen kun hänkin löysi oman onnensa.
Sisar Monica Joanista kertovassa osuudessa paneuduttiin lähinnä oikeudenkäyntiin ja siihen että sisar on kleptomani. Mutta myös hulluutta sivuttiin.
Viimeinen osa, jossa kerrottiin vanhan sotilaan Joseph Collettin tarina oli sydäntäsärkevä. Sota ja sen julmuudet tuotiin iholle, mutta kauheuksilla ei mässäilty, ne vain todettiin asiallisesti. Vanhan sotilaan kohtalo ja kuolema tekivät minut erittäin surulliseksi. Jäin pohtimaan meidän suomalaisten nykypäiväistä vanhustenhoitoa.
Yritän tarttua sarjan päätösosaan mahdollisimman pian, sillä lukulista pullistelee muitakin teoksia. Toivottavasti kesästä tulee pitkä ja lämmin!
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
lauantai 14. toukokuuta 2016
Lars Kepler: Vainooja
Hitaasti kuunneltu Elisa Kirjan äänikirjana. Lukija ei ollut ehkä paras mahdollinen, ja osaltaan vaikutti siihen miten suhtauduin tiettyihin kirjan henkilöhahmoihin. Huomasin, että loppua kohden halusin pitkittää kuuntelua ja pidinkin reilun parin viikon tauon ennen kuin tänään kuuntelin tämän viimein loppuun.
Joona Linnan oletetaan kuolleen, hänen työhuoneeseen on muuttanut Margot työkaverinsa kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan usko Joonan kuolleen ja Saga Bauer jatkaakin omia tutkimuksiaan todistaakseen että Jurek Walter on todellakin kuollut. Saga löytää pahoin mädäntyneen ruumiin ja saa todisteet Jurekin kuolemasta. Hän lähtee viemään uutista Nattavaaraan Joonalle ja tämän tyttärelle Lumille. Lumi muuttaa samantien Pariisiin opiskelemaan ja Joona palaa Tukholmaan. Hänen yllättävä "ylösnousemuksensa" saa poliisitalolla vipinää aikaan. Tosin hän ei saa takaisin poliisinvaltuuksiaan automaattisesti.
Margot Silvermann on saanut tutkittavakseen kummallisen videon. Selviää, että omituinen stalkkeri kuvaa naisia, julkaisee videot ja surmaa naiset. Kun murhia on useampi, rikospaikoilta löytyy toisille naisille kuuluneita esineitä. Margot on ymmällään ja saa apua Erik Maria Barkilta (tuttu Hypnotisoija -teoksesta). Erik yhdistää ensimmäisen murhan monta vuotta sitten tapahtuneeseen murhaan ja syylliseen, joka tuomittiin vankilaan pitkälti Erikin psykiatrisen selvityksen perusteella. Nyt Erik epäilee, että syyllisen puheet alibista ja likaisesta saarnaajasta täytyy selvittää uudelleen.
Kun Joona palaa Tukholmaan, hän saa suurta apua Erikiltä. Tämä hoitaa ja majoittaa pahoin loukkaantuneen ex-poliisin. Erik on myös ryhtynyt ottamaan pianotunteja ja rakastuu soitonopettajaansa.
Yllättäen näyttää siltä, että Erik olisikin syyllinen stalkkaukseen. Hän joutuu pakenemaan poliisia samalla kun Joona yrittää selviittää oikean murhaajan henkilöllisyyden. Se selviääkin ja lyö lukijan/kuulijan ällikältä! Ihminen, joka ei todellakaan olisi tullut ensimmäisenä mieleen. Karmivaa.
Seuraa piinaava loppuratkaisu, missä Erik on suljettuna häkkiin, soitonopettaja hapuilee pimeässä pakoon ja stalkkeri on valmis tappamaan kaikki. Kaikki kuitenkin selviää, mutta pahiten kärsii Joona joka joutuu oikeuden eteen ja saa tuomion.
Odotan mielenkiinnolla vieläkö ilmestyy uusi Joona Linna -dekkari vai siirtyykö kirjailijapariskunta muiden teemojen pariin. Luulen, että "joudun" kuuntelemaan tämän teoksen vielä jossain vaiheessa uudellen. Tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja pitkät tauot kuuntelussa veivät hieman nautintoa.
Joona Linnan oletetaan kuolleen, hänen työhuoneeseen on muuttanut Margot työkaverinsa kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan usko Joonan kuolleen ja Saga Bauer jatkaakin omia tutkimuksiaan todistaakseen että Jurek Walter on todellakin kuollut. Saga löytää pahoin mädäntyneen ruumiin ja saa todisteet Jurekin kuolemasta. Hän lähtee viemään uutista Nattavaaraan Joonalle ja tämän tyttärelle Lumille. Lumi muuttaa samantien Pariisiin opiskelemaan ja Joona palaa Tukholmaan. Hänen yllättävä "ylösnousemuksensa" saa poliisitalolla vipinää aikaan. Tosin hän ei saa takaisin poliisinvaltuuksiaan automaattisesti.
Margot Silvermann on saanut tutkittavakseen kummallisen videon. Selviää, että omituinen stalkkeri kuvaa naisia, julkaisee videot ja surmaa naiset. Kun murhia on useampi, rikospaikoilta löytyy toisille naisille kuuluneita esineitä. Margot on ymmällään ja saa apua Erik Maria Barkilta (tuttu Hypnotisoija -teoksesta). Erik yhdistää ensimmäisen murhan monta vuotta sitten tapahtuneeseen murhaan ja syylliseen, joka tuomittiin vankilaan pitkälti Erikin psykiatrisen selvityksen perusteella. Nyt Erik epäilee, että syyllisen puheet alibista ja likaisesta saarnaajasta täytyy selvittää uudelleen.
Kun Joona palaa Tukholmaan, hän saa suurta apua Erikiltä. Tämä hoitaa ja majoittaa pahoin loukkaantuneen ex-poliisin. Erik on myös ryhtynyt ottamaan pianotunteja ja rakastuu soitonopettajaansa.
Yllättäen näyttää siltä, että Erik olisikin syyllinen stalkkaukseen. Hän joutuu pakenemaan poliisia samalla kun Joona yrittää selviittää oikean murhaajan henkilöllisyyden. Se selviääkin ja lyö lukijan/kuulijan ällikältä! Ihminen, joka ei todellakaan olisi tullut ensimmäisenä mieleen. Karmivaa.
Seuraa piinaava loppuratkaisu, missä Erik on suljettuna häkkiin, soitonopettaja hapuilee pimeässä pakoon ja stalkkeri on valmis tappamaan kaikki. Kaikki kuitenkin selviää, mutta pahiten kärsii Joona joka joutuu oikeuden eteen ja saa tuomion.
Odotan mielenkiinnolla vieläkö ilmestyy uusi Joona Linna -dekkari vai siirtyykö kirjailijapariskunta muiden teemojen pariin. Luulen, että "joudun" kuuntelemaan tämän teoksen vielä jossain vaiheessa uudellen. Tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja pitkät tauot kuuntelussa veivät hieman nautintoa.
perjantai 13. toukokuuta 2016
Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
Kolmas ja viimeinen osa Millenium-trilogiassa. Tämä on ehkä paras näistä kolmesta! Asioita on paljon, mutta selitykset ja ratkaisut löytyvät juuri tässä osassa. Oman kirjahyllyn suosikkeja.
Tarina jatkuu oikeastaan saumattomasti siitä mihin edellinen teos jäi. Lisbeth kiidätetään sairaalaan ja hänen päästään poistetaan luoti. Lisbethillä on edessään pitkä toipumisjakso, minkä aikana hän myös ryhtyy valmistautumaan tulevaan oikeudenkäyntiinsä.
Parin oven päässä Lisbethistä Zalasenko eli hänen isänsä, suunnittelee kuinka pääsisi käsiksi tyttäreensä. Zala ei kuitenkaan ehdi toteuttaa aikomuksiaan, sillä hän saa yllättäen vieraan, joka ampuu hänet ja itsensä. Ruotsin tarkimmin varjeltu poliisiorganisaatio Sektio on kyllästynyt siivoamaan Zalasenkon jälkiä ja päättää itse siivota miehen pois.
Mikaelin sisar Annika ryhtyy Lisbethin asianajajaksi. Tosin hänellä on aluksi ongelmia sillä hän ei saa otetta Lisbethistä. Onneksi Mikaelilla on kuitenkin homma hanskassa ja suunnitelma valmiina. Tosin tämä suunnitelma paljastetaan lukijalle vasta itse oikeudenkäynnin aikana.
Monet muutkin ovat Lisbethin puolella, joten hän jää isoon kiitollisuuden velkaan useille eri tahoille. Tämä oli oikeastaan ainoa asia, joka jäi selvittämättä teoksen lopussa. Uskon, että kirjailijalla oli tarkoituksena palata näihin asioihin tulevissa teoksissa. Samoin kuin Lisbethin kaksoissisareen Camillaan.
Tämä teos on paksu ja juonenkäänteitä ja sivupolkuja löytyy pilvin pimein. Itse tykkään lukea tällaista polveilevaa teksitä jossa esiintyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eräs sivupoluista on Erikan "syrjähyppy" maan suurimpiin kuuluvan lehden SMP:n päätoimittajaksi. Homma on lyhyt, sillä Erika saa uhkausviestejä sekä ymmärtää pian ettei hänen paikkansa ole näin ison toimituksen ohjaksissa. Paluu Milleniumiin on kivuton, mutta lukija jää hieman ihmettelemään tällaisen sivupolun perimmäistä tarkoitusta.
Sen lisäksi, että Mikael on panostanut Lisbethin oikeiudenkäynnin suunnitteluun hän jahtaa salaperäistä Sektiota. Samaan aikaan Sektio jahtaa häntä ja hommaa tarkkailee myös valtakunnansyyttäjä. Soppa on siis melkoinen ja uusia henkilöhahmoja (lähinnä poliiseja) tulee teoksen aikana pilvin pimein mukaan. Mikael aikoo julkaista tietonsa Sektiosta, mutta samaan aikaan häntä pyydetään avustamaan poliisin sisäisessä tutkinnassa. Melkoista taiteilua siis!
Lisbeth saa Mikaelin avulla kämmentietokoneen, jolla hän muotoilee omaelämänkertansa oikeudenkäyntiinsä. Lisbeth pysyy myös uskollisena tavoilleen, eli hän ei puhu poliisin tai psykiatrin kanssa. Vaikka Lisbeth on suljettuna sairaalaan, hänen hakkeriystävänsä auttavat muutaman tietokoneen hakkeroinnissa ja näin Lisbeth ja Mikael saavat haltuunsa merkittäviä tietoja, jotka myös auttavat oikeudenkäynnistä.
Itse oikeudenkäynti on mielenkiintoinen (mutta ehkä hieman yliampuva) prosessi. Muistan, että ensimmäisen lukukerran jäljeen olin mykistynyt, mutta nyt kolmannella kerralla olin jopa hieman pettynyt. Koko oikeudenkäynnin tarkoitus oli lytätä psykiatri Peter Teleborian ja vapauttaa Lisbeth holhouksesta. Syytteet Lisbethiä kohtaan olivat oikeastaan hyvin hatarat ja mielikuvituksettomat, eikä niiden perusteella hänen olisi todellakaan tarvinnut olla suljettuna sairaalassa. Kirjailija halusi kuitenkin luoda kunnon salaliittoteorian Lisbehin ympärille, ja siinä hän kyllä onnistui hyvin. Oikeudenkäynti päättyy siis hyvin, ja Lisbeth saa vapautensa.
Mitä Sektioon, eli tuohon salaperäiseen järjestöön tulee, niin konnat napataan kiinni, mutta siihen juttu sitten jääkin. Itse syytteisiin tai oikeudenkäyntiin asti ei päästä. Ryhdyin miettimään, että olikohan kirjailijan taroitus perehtyä Sektioon vielä sarjan neljännessä osassa sillä sen verran avoimia kysymyksiä jäi ilmaan tämän osalta.
Teoksen lopussa selviää kuinka satumaisen rikas Lisbeth on ja kuinka hän pohtii rahoilleen käyttötarkoitusta. Lisbeth kohtaa myös velipuolensa Ronald Nidermannin ja tämäkin tarinan palanen saadaan pääteltyä. Viimeisillä riveillä Lisbeth suostuu päästämään Mikaelin jälleen takaisin elämäänsä, ystävänä.
Pidän tästä trilogiasta todella paljon. Mutta nyt huomasin tällä kolmannella lukukerralla kuinka paljon tarinassa on toistoa ja myös turhaa höpinää. Paksu kirja on mukava silloin kuin tarina kulkee koko ajan tasaisesti, mutta tämä olisi jopa voinut päättyä oikeudenkäyntiin. Sen jälkeen kuitenkin selvitettiin seikkaperäisesti Lisbethin omaisuutta ja hetkellistä juomista, sekä tehtiin selvää Nidermannista.
Se täytyy kyllä myöntää, että näin hyvään ideaan ja toteutukseen en ole tämän jälkeen törmännyt. Useita ruotsalaisia dekkareita on verrattu tähän, mutta ne eivät pääse lähellekään. Lisbethiä tullee iso ikävä, vaikka tiedänkin että pääsen tutustumaan häneen aina uudestaan näiden teosten kautta.
Tarina jatkuu oikeastaan saumattomasti siitä mihin edellinen teos jäi. Lisbeth kiidätetään sairaalaan ja hänen päästään poistetaan luoti. Lisbethillä on edessään pitkä toipumisjakso, minkä aikana hän myös ryhtyy valmistautumaan tulevaan oikeudenkäyntiinsä.
Parin oven päässä Lisbethistä Zalasenko eli hänen isänsä, suunnittelee kuinka pääsisi käsiksi tyttäreensä. Zala ei kuitenkaan ehdi toteuttaa aikomuksiaan, sillä hän saa yllättäen vieraan, joka ampuu hänet ja itsensä. Ruotsin tarkimmin varjeltu poliisiorganisaatio Sektio on kyllästynyt siivoamaan Zalasenkon jälkiä ja päättää itse siivota miehen pois.
Mikaelin sisar Annika ryhtyy Lisbethin asianajajaksi. Tosin hänellä on aluksi ongelmia sillä hän ei saa otetta Lisbethistä. Onneksi Mikaelilla on kuitenkin homma hanskassa ja suunnitelma valmiina. Tosin tämä suunnitelma paljastetaan lukijalle vasta itse oikeudenkäynnin aikana.
Monet muutkin ovat Lisbethin puolella, joten hän jää isoon kiitollisuuden velkaan useille eri tahoille. Tämä oli oikeastaan ainoa asia, joka jäi selvittämättä teoksen lopussa. Uskon, että kirjailijalla oli tarkoituksena palata näihin asioihin tulevissa teoksissa. Samoin kuin Lisbethin kaksoissisareen Camillaan.
Tämä teos on paksu ja juonenkäänteitä ja sivupolkuja löytyy pilvin pimein. Itse tykkään lukea tällaista polveilevaa teksitä jossa esiintyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eräs sivupoluista on Erikan "syrjähyppy" maan suurimpiin kuuluvan lehden SMP:n päätoimittajaksi. Homma on lyhyt, sillä Erika saa uhkausviestejä sekä ymmärtää pian ettei hänen paikkansa ole näin ison toimituksen ohjaksissa. Paluu Milleniumiin on kivuton, mutta lukija jää hieman ihmettelemään tällaisen sivupolun perimmäistä tarkoitusta.
Sen lisäksi, että Mikael on panostanut Lisbethin oikeiudenkäynnin suunnitteluun hän jahtaa salaperäistä Sektiota. Samaan aikaan Sektio jahtaa häntä ja hommaa tarkkailee myös valtakunnansyyttäjä. Soppa on siis melkoinen ja uusia henkilöhahmoja (lähinnä poliiseja) tulee teoksen aikana pilvin pimein mukaan. Mikael aikoo julkaista tietonsa Sektiosta, mutta samaan aikaan häntä pyydetään avustamaan poliisin sisäisessä tutkinnassa. Melkoista taiteilua siis!
Lisbeth saa Mikaelin avulla kämmentietokoneen, jolla hän muotoilee omaelämänkertansa oikeudenkäyntiinsä. Lisbeth pysyy myös uskollisena tavoilleen, eli hän ei puhu poliisin tai psykiatrin kanssa. Vaikka Lisbeth on suljettuna sairaalaan, hänen hakkeriystävänsä auttavat muutaman tietokoneen hakkeroinnissa ja näin Lisbeth ja Mikael saavat haltuunsa merkittäviä tietoja, jotka myös auttavat oikeudenkäynnistä.
Itse oikeudenkäynti on mielenkiintoinen (mutta ehkä hieman yliampuva) prosessi. Muistan, että ensimmäisen lukukerran jäljeen olin mykistynyt, mutta nyt kolmannella kerralla olin jopa hieman pettynyt. Koko oikeudenkäynnin tarkoitus oli lytätä psykiatri Peter Teleborian ja vapauttaa Lisbeth holhouksesta. Syytteet Lisbethiä kohtaan olivat oikeastaan hyvin hatarat ja mielikuvituksettomat, eikä niiden perusteella hänen olisi todellakaan tarvinnut olla suljettuna sairaalassa. Kirjailija halusi kuitenkin luoda kunnon salaliittoteorian Lisbehin ympärille, ja siinä hän kyllä onnistui hyvin. Oikeudenkäynti päättyy siis hyvin, ja Lisbeth saa vapautensa.
Mitä Sektioon, eli tuohon salaperäiseen järjestöön tulee, niin konnat napataan kiinni, mutta siihen juttu sitten jääkin. Itse syytteisiin tai oikeudenkäyntiin asti ei päästä. Ryhdyin miettimään, että olikohan kirjailijan taroitus perehtyä Sektioon vielä sarjan neljännessä osassa sillä sen verran avoimia kysymyksiä jäi ilmaan tämän osalta.
Teoksen lopussa selviää kuinka satumaisen rikas Lisbeth on ja kuinka hän pohtii rahoilleen käyttötarkoitusta. Lisbeth kohtaa myös velipuolensa Ronald Nidermannin ja tämäkin tarinan palanen saadaan pääteltyä. Viimeisillä riveillä Lisbeth suostuu päästämään Mikaelin jälleen takaisin elämäänsä, ystävänä.
Pidän tästä trilogiasta todella paljon. Mutta nyt huomasin tällä kolmannella lukukerralla kuinka paljon tarinassa on toistoa ja myös turhaa höpinää. Paksu kirja on mukava silloin kuin tarina kulkee koko ajan tasaisesti, mutta tämä olisi jopa voinut päättyä oikeudenkäyntiin. Sen jälkeen kuitenkin selvitettiin seikkaperäisesti Lisbethin omaisuutta ja hetkellistä juomista, sekä tehtiin selvää Nidermannista.
Se täytyy kyllä myöntää, että näin hyvään ideaan ja toteutukseen en ole tämän jälkeen törmännyt. Useita ruotsalaisia dekkareita on verrattu tähän, mutta ne eivät pääse lähellekään. Lisbethiä tullee iso ikävä, vaikka tiedänkin että pääsen tutustumaan häneen aina uudestaan näiden teosten kautta.
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Toinen osa Millenium-trilogiaan, ja yksi suosikkikirjoistani. Löytyy omasta kirjahyllystä. Teos jatkaa hieman epäsuorasti ensimmäistä osaa, mutta tässä hypätään aivan uuteen ulottuvuuteen.
Tarina alkaa Lisbethin reissulta ulkomailla. Rahat hän sai edellisen teoksen lopussa ja on nyt upporikas. Mikael puolestaan ryhtyy yhteistyöhön toimittaja Dag Svenssonin ja tämän avovaimon Mia Bergman kanssa. Mia on tehnyt ihmiskauppaa käsittelevän väitöskirjan ja Dag tutkii tarkemmin aihetta ja haluaa Milleniumin julkaisevan asiasta kirjan.
Lisbeth ostaa uuden asunnon Tukholmasta, sisustaa sitä, hengailee ystävänsä Mimmin kanssa ja ottaa yhteyttä entiseen holhoojaansa Holger Palmgreniin. Välit Mikaeliin hän on katkaissut kokonaan, vaikka mies yrittääkin ottaa häneen yhteyttä.
Yllättäen Mikaelin ystävät Dag ja Mia murhataan, ja syyttävä sormi osoittaa yllättäen Lisbethiin. Löytyy vielä kolmas ruumis, Lisbethin holhooja Nils Bjurman ja soppa on valmis. Lisbeth leimataan psykopaatiksi himomurhaajaksi, ja vain muutama ihminen on varma Lisbethin syyttömyydestä.
Mikael ryhtyy selvittelemään Lisbethin syyttömyyttä. Hän on varma, että Dagin kuolema liittyy jotenkin kirjaan mikä hänen oli tarkoitus julkaista. Yllättäen esiin putkahtaa nimi Zala. Selviää, että Zala on lyhenne Zalatsenkosta, ja lopulta paljastuu että mies on Lisbethin isä.
Lisbeth seuraa ajojahtiaan kiinnostuneena ja ottaa lopulta yhteyttä myös Mikaeliin. Mutta siinä vaiheessa, kun Lisbethin ystävätär Mimmi kidnapataan ja nyrkkeilijä Paolo Roberto pelastaa tytön Lisbeth päättää että nyt saa riittää. Hän ryhtyy selvittämään "vaalean jättiläisen" eli Ronald Niedermannin taustoja, sillä Lisbeth tietää että jäljet johtavat Zalan luo. Lisbeth haluaa tehdä tilit selviksi isänsä kanssa.
Zala on mielenkiintoinen tapaus. Hän on entinen Neuvostoliiton vakooja, joka on loikannut Ruotsiin 1970-luvulla. Zala on Säpön salaisuus, ja valikoitu joukko poliiseja suojelee miestä joka vuotaa heille tietoja idästä. Kun Zala toistuvasti pahoinpitelee Lisbethin äitiä, pikkutytön mitta tulee täyteen ja hän yrittää surmata miehen polttopullolla. Isku epäonnistuu, Lisbeth päätyy psykiatriselle, eikä kukaan usko kun hän yrittää kertoa isästään. Näin paljastuu syy, miksi Lisbeth ei luota virkavaltaan.
Teos päättyy Göteborgin lähelle, kun Lisbeth löytää isänsä ja Nidermannin ja yrittää tappaa molemmat. Zala ampuu tytärtään ja Ronald hautaa hänet elävältä. Lisbeth pääsee kuitenkin kaivautumaan ylös, ja palaa talolle viimeistelemään aikeensa. Mutta hänen voimansa hiipuvat. Mikael löytää kuitenkin ajoissa perille ja soittaa hätäkeskukseen.
Tarina jää niin kesken kun olla ja voi. Tämän teoksen jälkeen on aivan pakko tarttua trilogian viimeiseen osaan.
Tarina alkaa Lisbethin reissulta ulkomailla. Rahat hän sai edellisen teoksen lopussa ja on nyt upporikas. Mikael puolestaan ryhtyy yhteistyöhön toimittaja Dag Svenssonin ja tämän avovaimon Mia Bergman kanssa. Mia on tehnyt ihmiskauppaa käsittelevän väitöskirjan ja Dag tutkii tarkemmin aihetta ja haluaa Milleniumin julkaisevan asiasta kirjan.
Lisbeth ostaa uuden asunnon Tukholmasta, sisustaa sitä, hengailee ystävänsä Mimmin kanssa ja ottaa yhteyttä entiseen holhoojaansa Holger Palmgreniin. Välit Mikaeliin hän on katkaissut kokonaan, vaikka mies yrittääkin ottaa häneen yhteyttä.
Yllättäen Mikaelin ystävät Dag ja Mia murhataan, ja syyttävä sormi osoittaa yllättäen Lisbethiin. Löytyy vielä kolmas ruumis, Lisbethin holhooja Nils Bjurman ja soppa on valmis. Lisbeth leimataan psykopaatiksi himomurhaajaksi, ja vain muutama ihminen on varma Lisbethin syyttömyydestä.
Mikael ryhtyy selvittelemään Lisbethin syyttömyyttä. Hän on varma, että Dagin kuolema liittyy jotenkin kirjaan mikä hänen oli tarkoitus julkaista. Yllättäen esiin putkahtaa nimi Zala. Selviää, että Zala on lyhenne Zalatsenkosta, ja lopulta paljastuu että mies on Lisbethin isä.
Lisbeth seuraa ajojahtiaan kiinnostuneena ja ottaa lopulta yhteyttä myös Mikaeliin. Mutta siinä vaiheessa, kun Lisbethin ystävätär Mimmi kidnapataan ja nyrkkeilijä Paolo Roberto pelastaa tytön Lisbeth päättää että nyt saa riittää. Hän ryhtyy selvittämään "vaalean jättiläisen" eli Ronald Niedermannin taustoja, sillä Lisbeth tietää että jäljet johtavat Zalan luo. Lisbeth haluaa tehdä tilit selviksi isänsä kanssa.
Zala on mielenkiintoinen tapaus. Hän on entinen Neuvostoliiton vakooja, joka on loikannut Ruotsiin 1970-luvulla. Zala on Säpön salaisuus, ja valikoitu joukko poliiseja suojelee miestä joka vuotaa heille tietoja idästä. Kun Zala toistuvasti pahoinpitelee Lisbethin äitiä, pikkutytön mitta tulee täyteen ja hän yrittää surmata miehen polttopullolla. Isku epäonnistuu, Lisbeth päätyy psykiatriselle, eikä kukaan usko kun hän yrittää kertoa isästään. Näin paljastuu syy, miksi Lisbeth ei luota virkavaltaan.
Teos päättyy Göteborgin lähelle, kun Lisbeth löytää isänsä ja Nidermannin ja yrittää tappaa molemmat. Zala ampuu tytärtään ja Ronald hautaa hänet elävältä. Lisbeth pääsee kuitenkin kaivautumaan ylös, ja palaa talolle viimeistelemään aikeensa. Mutta hänen voimansa hiipuvat. Mikael löytää kuitenkin ajoissa perille ja soittaa hätäkeskukseen.
Tarina jää niin kesken kun olla ja voi. Tämän teoksen jälkeen on aivan pakko tarttua trilogian viimeiseen osaan.
torstai 28. huhtikuuta 2016
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Millenium-trilogian avaus. Mielestäni yksi parhaista teoksista joita olen lukenut. Tai oikeastaan koko trilogia pitäisi niputtaa yhdeksi ainoaksi kirjaksi. Lisbeth Salander on mainio tyyppi josta ei vaan voi olla pitämättä. Hän on persoona jonka toivoisi oikeasti olevan olemassa. Mikael Blomkvist on myös hyvä hahmo, mutta tuntuu aivan sivuhenkilöltä Lisbethin rinnalla.
Toimittaja Mikael on kirjoittanut paljastusjutun Wennerströmistä, mutta homma lässähtää ja Mikael menettää uskottavuutensa ja lisäksi vankilareissu kunnianloukkauksesta odottaa. Kuvan astuu vanhan teollisuussuvun entinen johtaja Henrik Vanger ja tarjoaa Mikaelille mahdollisuuden vetäytyä hetkeksi julkisuudesta. Mikaelin virallisena tehtävänä on kirjoittaa Vanger suvun tarina, mutta epävirallisesti Henrik toivoo Mikaelin ratkaisevan vuosikymmeniä vanhan rikoksen.
Vuonna 1966 Henrikin veljen tytär Harriet katoaa mystisesti. Kuka suvun jäsenistä on surmannut nuoren naisen? Mikael ei usko löytävänsä enää mitään uutta vanhasta, jo loppuun kalutusta tapauksesta, kunnes eräät valokuvat kiinnittävät hänen huomionsa. Pikku hiljaa Mikael pääsee totuuden jäljille, mutta on vähällä joutua itse suureen vaaraan.
Lisbeth on hakkerinero, jolla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja tai kykyä empatiaan. Mikaeliin hän törmää tehdessään miehestä henkilökartoitusta Milton Securityn palveluksessa. Firman johtaja Dragan Armanski on palkannut tämän omituisen näköisen naisen ystävänsä Holger Palmgrenin pyynnöstä, eikä ole joutunut katumaan. Lisbetillä on ilmiömäinen kyky kaivaa esille tutkittavien synkimmät puolet kylmän viileään tyyliinsä. Lisbethillä on omituinen menneisyys, jota ei vielä tässä teoksessa raoteta kovin paljoa. Hän on kuitenkin holhouksen alainen, sillä ei suostu tekemään yhetistyötä minkään viranomaistahon kanssa.
Mikaelin tutkiessa Harriet Vangerin tapausta, hän saa yllättäen avukseen Lisbethin. Mikael tykästyy tyttöön, ja Lisbeth huomaa ihmeekseen että hänellä on tunteita Mikaelia kohtaan. Harriet löytyy lopulta ja homma on loppuunkäsitelty. Tosin Henrink Vanger on huijannut Mikaelia luvatessaan hänelle jymyuutisen Wennerströmistä. Lisbet tulee kuitenkin apuun, ja hakkeroi itsensä Wennerströmin tietokoneelle. Mikaelin lehti Millenium saa vuosisadan jutun, ja Mikaelin maine puhdistuu. Lisäksi Lisbeth saa bonuksena sievoisen summan Wennerströmin rahoja.
Vaikka tarina onkin tuttu, tämä on niin hyvin kirjoitettu että aina silloin tällöin teokset on mukava lukea uudestaan. Olen oikeasti todella pahoillani, että kirjailija on kuollut, sillä hänen oli tarkoitus kirjoittaa Mikaelista ja/tai Lisbethtistä kymmenosainen kirjasarja. Nämäkin kolme teosta on julkaistu vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Toimittaja Mikael on kirjoittanut paljastusjutun Wennerströmistä, mutta homma lässähtää ja Mikael menettää uskottavuutensa ja lisäksi vankilareissu kunnianloukkauksesta odottaa. Kuvan astuu vanhan teollisuussuvun entinen johtaja Henrik Vanger ja tarjoaa Mikaelille mahdollisuuden vetäytyä hetkeksi julkisuudesta. Mikaelin virallisena tehtävänä on kirjoittaa Vanger suvun tarina, mutta epävirallisesti Henrik toivoo Mikaelin ratkaisevan vuosikymmeniä vanhan rikoksen.
Vuonna 1966 Henrikin veljen tytär Harriet katoaa mystisesti. Kuka suvun jäsenistä on surmannut nuoren naisen? Mikael ei usko löytävänsä enää mitään uutta vanhasta, jo loppuun kalutusta tapauksesta, kunnes eräät valokuvat kiinnittävät hänen huomionsa. Pikku hiljaa Mikael pääsee totuuden jäljille, mutta on vähällä joutua itse suureen vaaraan.
Lisbeth on hakkerinero, jolla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja tai kykyä empatiaan. Mikaeliin hän törmää tehdessään miehestä henkilökartoitusta Milton Securityn palveluksessa. Firman johtaja Dragan Armanski on palkannut tämän omituisen näköisen naisen ystävänsä Holger Palmgrenin pyynnöstä, eikä ole joutunut katumaan. Lisbetillä on ilmiömäinen kyky kaivaa esille tutkittavien synkimmät puolet kylmän viileään tyyliinsä. Lisbethillä on omituinen menneisyys, jota ei vielä tässä teoksessa raoteta kovin paljoa. Hän on kuitenkin holhouksen alainen, sillä ei suostu tekemään yhetistyötä minkään viranomaistahon kanssa.
Mikaelin tutkiessa Harriet Vangerin tapausta, hän saa yllättäen avukseen Lisbethin. Mikael tykästyy tyttöön, ja Lisbeth huomaa ihmeekseen että hänellä on tunteita Mikaelia kohtaan. Harriet löytyy lopulta ja homma on loppuunkäsitelty. Tosin Henrink Vanger on huijannut Mikaelia luvatessaan hänelle jymyuutisen Wennerströmistä. Lisbet tulee kuitenkin apuun, ja hakkeroi itsensä Wennerströmin tietokoneelle. Mikaelin lehti Millenium saa vuosisadan jutun, ja Mikaelin maine puhdistuu. Lisäksi Lisbeth saa bonuksena sievoisen summan Wennerströmin rahoja.
Vaikka tarina onkin tuttu, tämä on niin hyvin kirjoitettu että aina silloin tällöin teokset on mukava lukea uudestaan. Olen oikeasti todella pahoillani, että kirjailija on kuollut, sillä hänen oli tarkoitus kirjoittaa Mikaelista ja/tai Lisbethtistä kymmenosainen kirjasarja. Nämäkin kolme teosta on julkaistu vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
tiistai 26. huhtikuuta 2016
Juri Nummelin (toim.): Kuun pimeä puoli
Kirjastosta lainattu novellikokoelma, teemana ihmissudet. 24 erilaista kertomusta ja näkemystä ihmissusista. Kirjoittajina suomalaiset kirjailijat. Nummelin oli minulle ennestään tuttu jo Verenhimo novellikokoelmasta, joten tiesin vähän mitä oli odotettavissa.
Osan novelleista harpoin, sillä olen todennut että jos tarina ei vedä, se ei vedä. Suurinosa teoksen teksteistä oli kuitenkin mielenkiintoisia. Oli mielenkiintoista lukea noin monesta erilaisesta näkemyksestä siitä mitä ihmissuden elämä voisi olla. Omat kokemukset ihmissusista taitavat olla vain Harry Pottereista ja Twiglightista, joten tässä esitettyjä näkemyksiä oli ilo lukea.
Jostain syystä moni tarinoista oli sijoitettu kauas menneisyyteen, pois nykyajasta. Ehkä se tuo tarinoihin oman hohtonsa, mutta toisaalta nykyaikainen ihmissusi on myös mielenkiintoinen yksilö. Muutama myös täysin absurdi novelli oli joukossa, muun muassa Jari Tammen Ratsastajat.
Tämä ei ehkä ole varsinaista kauhua sanan oikeassa merkityksessä, mutta en oikein osaa muuhunkaan kategoriaan tätä laittaa.
Osan novelleista harpoin, sillä olen todennut että jos tarina ei vedä, se ei vedä. Suurinosa teoksen teksteistä oli kuitenkin mielenkiintoisia. Oli mielenkiintoista lukea noin monesta erilaisesta näkemyksestä siitä mitä ihmissuden elämä voisi olla. Omat kokemukset ihmissusista taitavat olla vain Harry Pottereista ja Twiglightista, joten tässä esitettyjä näkemyksiä oli ilo lukea.
Jostain syystä moni tarinoista oli sijoitettu kauas menneisyyteen, pois nykyajasta. Ehkä se tuo tarinoihin oman hohtonsa, mutta toisaalta nykyaikainen ihmissusi on myös mielenkiintoinen yksilö. Muutama myös täysin absurdi novelli oli joukossa, muun muassa Jari Tammen Ratsastajat.
Tämä ei ehkä ole varsinaista kauhua sanan oikeassa merkityksessä, mutta en oikein osaa muuhunkaan kategoriaan tätä laittaa.
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Kaari Utrio: Pappilan neidot
Tämä on Utrion ihania "kepeitä", hauskoja ja romanttisia tarinoita. Lanasin kirjastosta äänikirjana. Olen kuunnellut tämän aikaisemminkin, mutta näihin hyviin teoksiin on mukava palata aina silloin tällöin.
Eletään 1830-lukua Somerolla. Pastori Löfberg pitää omanlaista tiukkaa kotikuria. Kaikki rahat hupenevat sanomalehtiin ja kirjoihin, ja kolme tytärtä tulisi naittaa edullisesti. Lisäksi pastorilla on liuta pienokaisia elätettävään, mutta rahasta on jatkuva puute.
Ei ole varaa tyttären kapioihin, mutta kirjoja on saatava vaikka perhe näkisi nälkää. Toteaa pastorin rouva miehelleen.
Erään tyttäristään pastori ajattelee antavansa velkojensa maksuna kauppiaalle, mutta tytär Hedvig kapinoi vastaan ja haluaa päättää itse suhlasestaan. Hedvig tekeekin perheystävälle tarjouksen, ja pääsee pois pappilasta.
Lovisa on rakastanut pikkutytöstä asti Antti Vilanderia, mutta torppari on liian alhainen pappilan neidolle. Lovisa pitää kuitenkin päänsä kun Antin vaimo kuolee ja pääsee rakkaansa rinnalle torppaan.
Vanhin tytär Sara kutsutaan Helsinkiin, mutta pääkaupungin elämä ja tyyli ei ole järkevän ja maanläheisen, ehkä hieman naivinkin Saran mieleen. Sara torjuu paronin kosinnan ja katuu myöhemmin, mutta onneksi paroni ei luovuta.
Suloinen, hauska ja romanttinen. Siinä adjektiivit joilla tätä teosta voisi kuvata. Historia on läsnä, kuten Utrion teoksissa kuuluukin olla. Pienet historialliset yksityiskohdat on ujutettu taitavasti mukaan tekstiin eivätkä hyppää lukijan (kuulijan) silmille.
Eletään 1830-lukua Somerolla. Pastori Löfberg pitää omanlaista tiukkaa kotikuria. Kaikki rahat hupenevat sanomalehtiin ja kirjoihin, ja kolme tytärtä tulisi naittaa edullisesti. Lisäksi pastorilla on liuta pienokaisia elätettävään, mutta rahasta on jatkuva puute.
Ei ole varaa tyttären kapioihin, mutta kirjoja on saatava vaikka perhe näkisi nälkää. Toteaa pastorin rouva miehelleen.
Erään tyttäristään pastori ajattelee antavansa velkojensa maksuna kauppiaalle, mutta tytär Hedvig kapinoi vastaan ja haluaa päättää itse suhlasestaan. Hedvig tekeekin perheystävälle tarjouksen, ja pääsee pois pappilasta.
Lovisa on rakastanut pikkutytöstä asti Antti Vilanderia, mutta torppari on liian alhainen pappilan neidolle. Lovisa pitää kuitenkin päänsä kun Antin vaimo kuolee ja pääsee rakkaansa rinnalle torppaan.
Vanhin tytär Sara kutsutaan Helsinkiin, mutta pääkaupungin elämä ja tyyli ei ole järkevän ja maanläheisen, ehkä hieman naivinkin Saran mieleen. Sara torjuu paronin kosinnan ja katuu myöhemmin, mutta onneksi paroni ei luovuta.
Suloinen, hauska ja romanttinen. Siinä adjektiivit joilla tätä teosta voisi kuvata. Historia on läsnä, kuten Utrion teoksissa kuuluukin olla. Pienet historialliset yksityiskohdat on ujutettu taitavasti mukaan tekstiin eivätkä hyppää lukijan (kuulijan) silmille.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Philip Pullman: Salaperäinen veitsi
Toinen osa Universumin Tomua luettu lapselle ääneen. Tosin hieman mietin ovatko nämä sopivia teoksia lapselle. Kuolemaa oli jo toki Harry Pottereissa, mutta hienoiset viittaukset intiimiin kanssakäymiseen häiritsevät hieman.
Tässä osassa mukaan tulee uusi hahmo, Will. Hän on myös kotoisin Oxfordista, mutta meidän maailmamme Oxfordista. Willin isä on tutkimusmatkailija, joka on kadonnut, tai kuollut, Willin ollessa pieni. Eräänä päivänä Will huomaa aukon, josta pääsee toiseen maailmaan, lasten maailmaan. Myös Lyra on päätynyt tähän samaan maailmaan ja he tutustuvat.
Lyran selvittäessä Tomun alkuperää hän tutustuu Willin Oxfordista Mary Maloneen. Hän tutkii myös Tomua, tai Varjoja, kuten hän sitä nimittää. Lyra joutuu kuitenkin vaikeuksiin kun hänen aletiometrinsä varastetaan. Yhdessä Willin kanssa he saavat sen takaisin, sillä Will on voittanut taistelussa itselleen salaperäisen veitsen ja hänestä on tullut veitsenkantaja.
Lasten maailmassa noidat, etunenässä Serafina Pekkala, saapuvat auttamaan Lyraa ja Williä. Myös aeoronautti Lee Scoresby tekee oman osansa auttaakseen Lyraa, ja tuo Grummanin kuumailmapallollaan lasten maailmaan. Ensimmäiset kyyneleet vuodatin tämän kirjasarjan aikana, kun Lee kuoli Hesterinsä (daimoni) kanssa.
Huomenna aloitamme luultavasti trilogian viimeisen osan. Jännitys tiivistyy, sillä rouva Coulter on napannut Lyran, ja Lordi Asriel aikoo taistella Jumalaa vastaan. Willillä on myös tehtävänsä veitsen kanssa.
Tässä osassa mukaan tulee uusi hahmo, Will. Hän on myös kotoisin Oxfordista, mutta meidän maailmamme Oxfordista. Willin isä on tutkimusmatkailija, joka on kadonnut, tai kuollut, Willin ollessa pieni. Eräänä päivänä Will huomaa aukon, josta pääsee toiseen maailmaan, lasten maailmaan. Myös Lyra on päätynyt tähän samaan maailmaan ja he tutustuvat.
Lyran selvittäessä Tomun alkuperää hän tutustuu Willin Oxfordista Mary Maloneen. Hän tutkii myös Tomua, tai Varjoja, kuten hän sitä nimittää. Lyra joutuu kuitenkin vaikeuksiin kun hänen aletiometrinsä varastetaan. Yhdessä Willin kanssa he saavat sen takaisin, sillä Will on voittanut taistelussa itselleen salaperäisen veitsen ja hänestä on tullut veitsenkantaja.
Lasten maailmassa noidat, etunenässä Serafina Pekkala, saapuvat auttamaan Lyraa ja Williä. Myös aeoronautti Lee Scoresby tekee oman osansa auttaakseen Lyraa, ja tuo Grummanin kuumailmapallollaan lasten maailmaan. Ensimmäiset kyyneleet vuodatin tämän kirjasarjan aikana, kun Lee kuoli Hesterinsä (daimoni) kanssa.
Huomenna aloitamme luultavasti trilogian viimeisen osan. Jännitys tiivistyy, sillä rouva Coulter on napannut Lyran, ja Lordi Asriel aikoo taistella Jumalaa vastaan. Willillä on myös tehtävänsä veitsen kanssa.
Sofi Oksanen: Norma
Lainasin kirjastosta Oksasen uusimman ja kuuntelin äänikirjana. Mielenkiintoinen tarina, hyvin erilainen kun Puhdistus. Mutta tykkäsin tästäkin.
Normalla on salaisuus, hänen hiuksensa kasvavat kuin Tähkäpäällä. Norman äiti kuolee yllättäen ja Norma ryhtyy selvittelemään äidin kuolemaa. Jäljet johtavat äidin työpaikkaan, Tukkataikaan. Juttuun punoutuu hiuskauppaa sekä ihmiskauppaa kohdunvuokrauksen merkeissä. Pikkuhiljaa Norma pääsee selville totuudesta ja on itsekin vaarassa. Apu tulee kuitenkin yllättävältä taholta.
Teoksessa käydään läpi hiusten historiaa punottuna juonen. Asioiden esittämisessä ei ollut luennoinnin makua. Lisäksi kohduvnuokraus-bisnes kuulostaa karulta ja julmalta, mitä ihmiset ovatkaan valmiita tekemään rahasta!
Tarina on ehjä kokonaisuus. Lukijalle paljastetaan tietoja sopivina annoksina ja lopussa langanpäät sidotaan yhteen. Oksanen todellakin osaa kirjoittaa, mikä on todistettu jo hänen aiemmissa teoksissaan. Itse pidin siitä, että tämä oli niin erilainen kuin Puhdistus tai Kun kyyhkyset katosivat. Samalla sapluunalla ei voi kirjoittaa oikein muita kun dekkareita ja rakkausromaaneja.
Normalla on salaisuus, hänen hiuksensa kasvavat kuin Tähkäpäällä. Norman äiti kuolee yllättäen ja Norma ryhtyy selvittelemään äidin kuolemaa. Jäljet johtavat äidin työpaikkaan, Tukkataikaan. Juttuun punoutuu hiuskauppaa sekä ihmiskauppaa kohdunvuokrauksen merkeissä. Pikkuhiljaa Norma pääsee selville totuudesta ja on itsekin vaarassa. Apu tulee kuitenkin yllättävältä taholta.
Teoksessa käydään läpi hiusten historiaa punottuna juonen. Asioiden esittämisessä ei ollut luennoinnin makua. Lisäksi kohduvnuokraus-bisnes kuulostaa karulta ja julmalta, mitä ihmiset ovatkaan valmiita tekemään rahasta!
Tarina on ehjä kokonaisuus. Lukijalle paljastetaan tietoja sopivina annoksina ja lopussa langanpäät sidotaan yhteen. Oksanen todellakin osaa kirjoittaa, mikä on todistettu jo hänen aiemmissa teoksissaan. Itse pidin siitä, että tämä oli niin erilainen kuin Puhdistus tai Kun kyyhkyset katosivat. Samalla sapluunalla ei voi kirjoittaa oikein muita kun dekkareita ja rakkausromaaneja.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Lainasin tämän kirjastosta varmaan kolme kuukautta sitten. Enkä muista enää edes että miksi. Nyt kirjasto kuitenkin muistutti eräpäivän lähestymisestä ja ajattelin, että pakkohan minun on edes vilkaista minkälaisen kirjan olen tulllut lainanneeksi. Teos oli yllättävän hyvä, ei mitenkään erikoinen, mutta riittävän mielenkiintoinen että luin sen parissa päivässä.
Kolme eri menneisyyden tapahtumaa nivoutuvat nykypäivänä yhteen. Ensimmäisessä tapauksessa, vuodelta 1970, pikkutyttö katoaa teltasta keskellä yötä. Toinen tapaus, vuodelta 1974, kertoo naisesta joka surmaa miehensä kirveellä. Kolmas tapaus, vuodelta 1994, on nuoren Lauran raaka kuolema keskellä työpäivää. Kaikki jutut ovat selvittämättömiä, sillä vuoden 1974 murhaajatar on kadonnut vankilatuomionsa jälkeen.
Jackson Brodie, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, palkataan tutkimaan kaikkia vanhoja tapauksia. Dekkariksi tämä oli hyvin erilainen kuin ne mihin olen tottunut. Ei ollut selkeää linjaa, johtolankoja, vaan asiat tiputeltiin lukijan eteen valmiina. Kaikkiin tapauksiin löytyi lopulta ratkaisu, ja siinä mielessä teos oli ehyt ja siisti. Mutta ei aivan sellainen, jonka jälkeen on olo että tätä on pakko saada lisää.
Kerronta polveili Jacsonin, Theon (Lauran isä), Amelian (Olivian, 1970 kadonneen tytön sisaren) ja Carolinen (kirvesmurhaajattaren) välillä. Luulin, että tapauksilla olisi ollut jokin yhteinen tekijä alusta asti, mutta yhteenliittyminen tapahtuikin aivan loppumetreillä ja nykyisten henkilöiden välillä. Siinä mielessä olin hieman pettynyt. Varsinaista jännitystä ja cliffhangereita tässä teoksessa ei ollut, mikä oli pienoinen pettymys.
Nyt voin kuitenkin palauttaa tämän hyvlillä mielin kirjastoon :)
Kolme eri menneisyyden tapahtumaa nivoutuvat nykypäivänä yhteen. Ensimmäisessä tapauksessa, vuodelta 1970, pikkutyttö katoaa teltasta keskellä yötä. Toinen tapaus, vuodelta 1974, kertoo naisesta joka surmaa miehensä kirveellä. Kolmas tapaus, vuodelta 1994, on nuoren Lauran raaka kuolema keskellä työpäivää. Kaikki jutut ovat selvittämättömiä, sillä vuoden 1974 murhaajatar on kadonnut vankilatuomionsa jälkeen.
Jackson Brodie, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, palkataan tutkimaan kaikkia vanhoja tapauksia. Dekkariksi tämä oli hyvin erilainen kuin ne mihin olen tottunut. Ei ollut selkeää linjaa, johtolankoja, vaan asiat tiputeltiin lukijan eteen valmiina. Kaikkiin tapauksiin löytyi lopulta ratkaisu, ja siinä mielessä teos oli ehyt ja siisti. Mutta ei aivan sellainen, jonka jälkeen on olo että tätä on pakko saada lisää.
Kerronta polveili Jacsonin, Theon (Lauran isä), Amelian (Olivian, 1970 kadonneen tytön sisaren) ja Carolinen (kirvesmurhaajattaren) välillä. Luulin, että tapauksilla olisi ollut jokin yhteinen tekijä alusta asti, mutta yhteenliittyminen tapahtuikin aivan loppumetreillä ja nykyisten henkilöiden välillä. Siinä mielessä olin hieman pettynyt. Varsinaista jännitystä ja cliffhangereita tässä teoksessa ei ollut, mikä oli pienoinen pettymys.
Nyt voin kuitenkin palauttaa tämän hyvlillä mielin kirjastoon :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
