Kaisa Ikola: Ylämaan sudet

Jaahas. Minua ei näköjään pitäisi päästää kirjastoon silloin kun minulla on pino kirjoja kotona odottamassa lukemista. Kävin vain ihan nopeasti vilkaisemassa nuorten hyllyä, kun etsin erästä kirjaa lapselle iltalukemiseksi. Näin sitten tämän teoksen hyllyssä ja kiinnostuin kun nimessä mainittiin Ylämaa. Olen eräänlainen Skotlanti-fani ja etenkin historia kiinnostaa.

Tämä teos on kirjoitettu 1993 ja tapahtumat sijoittuvat 1650-luvulle, jolloin Kaarle II yritettiin saada jälleen Englannin ja Skotlannin valtaistuimelle. Itseäni sotki hieman se, kun olen lukenut 1700-luvun loppuun sijoittuvia Gabaldonin teoksia joissa on mukana Kaunis Kaarle Prinssi. Jouduinkin vähän googlettamaan Skotlannin historiaa, että pääsin kiinni juonenpäästä.

Päähenkilönä on 20-vuotias Mary Fraser, joka johtaa sissijoukkoa nimeltään "Ylämaan sudet". Mary on täydellinen sankaritar, hän on kaunis, älykäs, hyvä taistelemaan ja ratsastamaan, kaikkea mitä naiset eivät tuohon aikaan olleet. Tarinassa ei ole oikeastaan juonta, se kuvaa vain Maryn elämää ja rakastumista.

Tämä oli nopealukuinen kun sivuja oli vain 125, joten lukaisin tämän iltapalana. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, mutta katsotaan nyt luenko niitä. Vaikka tämä teos oli viihdyttävä ja siinä on kaikki minulle tärkeät elementit, historia ja romantiikka, niin mitenkään kovin erikoinen tämä ei ollut. Epäilen että uppoaako tämä nykynuoriin, jotka ovat tottuneet hieman monimutkaisempiin juonikuvioihin. Toisaalta, jos tämä saa jonkun kiinnostumaan historiasta niin se on hienoa!

Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu

Ajattelin, että olisi korkea aika kirjoittaa jostakin kirjahyllyssäni lojuvasta kirjasta jonka olen lukenut mutta en ole siitä tänne kirjoittanut. Ensimmäisenä käteen osui tämä Tuija Lehtisen teos, minkä olen lukenut toukokuussa 2012. Teos on vuodelta 1994 ja ostin sen keväällä 2012 omaan hyllyyni. Lehtinen ei kuulu omiin suosikkeihin, mutta takuuvarmaa romantiikkaa hän kyllä kirjoittaa.

Linda työskentelee kiinteistönvälittäjänä ja saa tehtäväkseen vanhan Rosebudin myynnin. Taloa ympäröi kaunis puutarja, joten Lindan työnantaja ei halua julkista näyttöä ja turhaa kansaa töllistelemään. Talon myytni ei ole ongelmatonta ja pian Linda on kurkkuaan myöten täynnä sitä. Sekä tietenkin kahta miestä, jotka pyörivät kuvioissa. David ja Risto-Pekka ovat molemmat läheisiä Lindalle, mutta kuten oikeaan rakkausromaaniin kuuluu, nainen valitsee/saa lopulta miehistä paremman.

Kevyt ja nopealukuinen.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Kirjastosta löydetty äänikirja jonka kuuntelin reilussa viikossa. Sanoisin, että tämä oli perushyvä teos, ei mitenkään erikoinen mutta ei huonokaan. Omaan hyllyyni en tätä ostaisi. Ihmettelen, miksi tätä sanotaan "jännittäväksi, tiheätunnelmaiseksi ja ennalta-arvaamattomaksi", sillä niitä tämä ei mielestäni ollut. Tämä oli ennemmin surullinen ja varoittava, ei mikään perusdekkari.

Lukijalle (kuulijalle) paljastetaan asioita vähä vähältä, ja itsekin olin jossain vaiheessa varma että päähenkilö Rachel on todellakin tehnyt jotain Meganille. Tosin aika nopeasti kyllä oivalsin oikean loppuratkaisun kun sitä alleviivattiin toistuvasti.

Tarinan keskiössä on Rachel. Hän matkustaa päivittäin aina samoilla junavuoroilla Lontooseen ja takaisin. Matkalla hän ohittaa viktoriaanisia taloja, joista erästä hän on ryhtynyt tarkkailemaan. Talossa asuu pariskunta, joille Rachel antaa nimet Jess ja Jason, sekä kehittää heille onnellisen parisuhteen. Muutaman talon päästä heistä sijaitsee Rachelin entinen koti, jossa asuu nykyisin Rachelin ex-mies Tom ja tämän uusi vaimo Anna yhdessä heidän pienen tyttärensä kanssa.

Eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta jotain, mikä saa hänet pois tolaltaan. "Jess" suutelee miestä, eikä tuo mie ole "Jason". Rachel päättää tehdä asialle jotain ja menee illalla käymään "Jessin" luona. Rachelilla on kuitenkin alkoholiongelma, ja hän menettää usein muistinsa juodessaan. Pian selviää, että "Jess", eli oikealta nimeltään Megan, on kadonnut. Rachel menee poliisin puheille kertomaan vieraasta miehestä, mutta ei voi jättää asiaa sikseen. Hänen on myös tavattava "Jason" eli Scott ja kerrottava tälle tapahtuneesta, sillä Rachel ei usko "Jasonin" tehneen pahaa "Jessille", hehän rakastavat toisiaan.

Rachel on hyvin surullinen hahmo. Hän on saanut potkut työstään juomisen takia, hänen liittonsa Tomin kanssa on ajatunut kriisiin juomisen takia ja hänen elämänhallintansa on muutoinkin täysin retuperällä. Välillä säälin, välillä vihasin Rachelia. Onneksi hän kuitenkin pääsee jaloilleen ja toivottavasti tajuaa pysyä erossa alkoholista.

Kuunneltuna tämä toimi mielestäni hyvin. Tarinan saattoi helposti jättää kesken jos se rupesi ärsyttämään liikaa. Lisäksi kuunneltuna tarina eteni sopivaa tahtia, eikä lukijalla (kuulijalla) ollut mahdollisuutta hyppiä eteenpäin tai kurkkia loppuratkaisua. Tosin aivan kertomuksen loppumetreillä olin hieman tympääntynyt, kun asia jäi junnaamaan paikoilleen. Erityisesti Annan hahmo ärsytti minua ja hänen päättämättömyytensä.

200

Kaksisataa luettua tai kuunneltua teosta takana. Blogi on ollut pystyssä nyt reilut kolme vuotta. En tiedä mikä muiden kirjabloggaajien tahti on, mutta itselleni tämä on oikein sopiva. En ole erityisen nopea lukemaan, ja äänikirjojen kuuntelu on muutenkin hitaampaa kuin että itse lukisin samat teokset. Lisäksi olen siinä mielessä huono bloggaaja etten käy lukemassa muiden blogeja. Pitäisi varmaan.

Luku/kuuntelutahti on ollut kuitenkin noin kirja viikossa. Toki menee aikoja, jolloin luen enemmän, toisinaan taas vähemmän. Nyt kuitenkin tuntuu, että koko ajan on joku teos kesken, tai jopa useampi, mikä ei ole ollenkaan minun tapaistani. Haluan yleensä keskittyä yhteen kirjaan kerrallaan.

Olen lainannut paljon kirjoja/äänikirjoja kirjastosta, joten oman hyllyn teokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Siellä kuitenkin polttelee muutama todella herkullinen teos ja odotan että pääsisin niiden kimppuun. Voi olla, että vasta kesällä ryhdyn urakoimaan noita teoksia. Kevään aikana haluaisin kirjoittaa jo aikaisemmin lukemistani kirjoista jotka löytyvät omasta hyllystäni. Tämän olen tainnut muutoinkin asettaa itselleni yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi!

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa :)

Kaari Utrio: Uhritulet

Ihana keskiaikainen teos Utriolta, tosin kuitenkin erilainen kuin esimerkiksi Vendela tai Haukka, minun rakkaani. Kuitenkin tämä on yksi omista suosikeistani (kaikki Utrion kirjat taitavat olla!!) ja moneen kertaan luettu. Teos löytyy omasta hyllystäni.

Teoksessa kuvataan Judit Mikhofin elämää vuosina 1386-1398 eli peräti kahdentoista vuoden ajan. Tämä on minusta hieman poikkeuksellista näissä keskiaikaisissa teoksissa, sillä useimmat niistä kuvaavat vain muutaman vuoden sankarittaren elämää. Paitsi ehkä Isabella, jossa vastasyntynyt vauva varttuu naiseksi.

Teoksen historiallinen miljöö on voimakkaami kuin joissakin muissa Utrion teoksissa. Historiallinen henkilö Jeppe Dieknin (Turun linnanherra ja Suomen laamanni) hallitsee Itämaata ja vaihtaa isäntää aina tarpeen tullen. Nämä päätökset heijastuvat myös Juditin elämään. Judit pakenee Viipurista vanhan miehensä kanssa Tukholmaan, joka on edelleen saksalaisten hallussa, vaikka Tanskan Kuningatar Margareta hallitsee myös Ruotsia. Sieltä Judit päätyy Turun kautta takaisin Viipuriin, josta taas Turkuun. Jeppe Dieknin myy kuitenkin Juditin tämän poikapuoelle Sander Wiseckelle, joka ryöstää Juditin Gotlantiin, hurjien vitaliaani-merirosvojen pesäpaikkaan. Judit pääsee kuin ihmeen kautta kotiin, huomatakseen että Jeppe Dieknin on mennyt naimisiin Juditin äidin Elianan kanssa. Jeppe Dieknin vaikutus Juditin elämässä on ja pysyy läpi koko kirjan, ja kaikki historialliset muutokset heijastuvat suoraan Juditin elämään.

Tarinan sankari, Sten Balk, kohtaa Juditin heti kirjan alussa. Tuolloin Judit on vasta 13-vuotias tyttö ja yrittää pelastaa isänsä rutolta. Sten kohtelee Juditia pitkään lapsena, myöhemmin ystävänä, kunnes eräänä päivänä ymmärtää himoitsevansa naista. Juditia puolestaan heitellään sinne ja tänne. Hän ei ehkä ole sankaritar johon lukija haluaa samaistua. Judit "myydään" vanhalle miehelle vaimoksi, hänen poikapuolensa himoitsee häntä, Judit raiskataan Gotlannissa toistuvasti kunnes hän lopulta löytää onnen ja rauhan Sten Balkin rinnalta, vaikka sekään tie ei ole helppo.

Judit käänsi äkkiä päänsä ja suuteli rautahansikasta, joka lepäsi hänen olkapäällään. Suurin rakkaus oli säästää rakastettu kidutukselta ja häpäisyltä oman sielun autuuden tähden.

Uskonto on erittäin iso osa kummankin päähenkilön elämässä, kuten keskiajalla tapana oli. Sten Balk on Turun piispan veli ja on jo aikoja sitten päättänyt olla menemättä naimisiin. Hän haluaa olla eräänlainen munkkiritari. Juditilta taas evätään ripittäytyminen sen jälkeen, kun rouva Elianan toinen aviomies Filip Röde kuolee Juditin käden kautta ja äiti väittää hullun tyttärensä Hilden tehneen murhan. Judit kantaa pitkään sisällään raskasta syntiä, kunnes lopulta Gotlannissa pääsee ripittäytymään. Hän on todellakin tehnyt paljon syntiä siihen mennessä eikä täysin omasta tahdostaan, ja kuten Gunnborg toteaa: Herra, hän on tunnustanut syntejään kohta kolme vuotta niin että puolen Gotlannin papit juoksevat karkkuun hänet nähdessään. Eikö se riitä?

Tässä teoksessa tavataan ohimennen myös Vendela, eräs omista suosikkihahmoistani. Hän on onnellinen Hartman Garsen kanssa, ja heillä on poika. Tällaiset kohtaamiset tuttujen hahmojen kanssa on parasta mitä lukija saattaa toivoa.

Agatha Christie: Hercule Poiroit ja huvimajan arvoitus

Uusvanha Poiroit tarina. Huomasin kirjastossa ja nappasin mukaani, koska en ollut tätä ennen kuunnellut. Tai niin ainakin luulen. Mutta kun aloitin kuuntelun, huomasin heti että tarina on ennestään tuttu ja näin sieluni silmin tarinasta tehdyn elokuvaversion.

Juoni on siis sama kuin "Kuolleen miehen huvimajassa", tosin tämä oli lyhennetty versio. Poirot saa kirjailijatar ystävältään kutsun tulla erääseen taloon, missä on tarkoitus järjestää suuri puutarhajuhla. Kirjailijatar on luvannut tehdä tapahtumaan murhamysteerin vetonaulaksi, mutta jokin talon asukkaissa hiertää hänen mieltään ja hän pyytää Poirotin paikalle.

Yllättäen, juhlan ollessa täydessä vauhdissa murhamysteerin ruumiiksi palkattu tyttö löytyykin oikeasti kuolleena. Lisäksi talon emäntä on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poirot tarttuu toimeen, kyselee, selvittelee ja lopulta ratkaisee rikoksen.

Tämä ei ollut aivan niin hyvä kun Christien muut teokset. Tästä paistoi tietynlainen hiomattomuus ja hätiköinti. Ehkä tarina oli tarkoitus kirjoittaa vielä uusiksi (kuten myöhemmin kävikin, ja Christie kirjoitti aivan erinimisen teoksen samalla juonella). Kuitenkin mukava pikku välipala, sillä äänikirjalla oli pituutta vain kolme tuntia.

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Bongasin kirjastosta tämän äänikirjan ja kiinnostuin kansikuvan perusteella. Kuuntelin pienissä pätkissä, vaikka olisi tämän voinut kuunnella lähes yhteen putkeenkin. Hyvin kirjoitettu, hyvällä huumorilla varustettu kirja aikuisille naisille.

Tytti Karakoski on viittäkymppiä lähestyvä, yksinelävä rehevä suomalainen nainen. Hän jää vuorotteluvapaalle työstään kustantamossa ja päätyy kirjoittamaan kirjan omasta elämästään. Heti alusta minulle oli selvää, että kirjailija Haatanen ja neiti Karakoski ovat yksi ja sama henkilö.

Teos jaksottuu aakkosiin, jokaisen kirjaimen kohdalla perehdytään sillä kirjaimella alkaviin asioihiin. Tytti pohtii niin miessuhteitaan, matkustamistaan, kulttuurielämyksiään, meikkipussinsa sisältöä kuin suhdettaan vanhempiinsa. Teoksessa on mukana paljon teräviä huomioita naisten elämästä ja huumori ja itseironia ovat huipussaan.

Itse pidin tästä. Mukava pikku tarina, ei joka hetki niin kovin kepeäkään vaikka syvissä vesissä ei jäädäkään rypemään vaan matka jatkuu. Olisi ollut mukava kuulla lisää Tytin ajatuksia, ja huomasinkin että kirjailijalta on kuin onkin tulossa uutta tuotantoa jossain vaiheessa.

Lars Kepler: Nukkumatti

Hyytävä, jännittävä, karmiva, mahtava! Juuri tällainen on kirja josta minä pidän. Jännitystä alusta loppuun.

Aloitin tämän Elisa Kirjan äänikirjana (olin saanut edullisesti) heti kun lopetin Tulitodistajan. Teos löytyy kyllä omastakin hyllystä, mutta olin pääsiäisen mökillä ja siellä minulla oli vain mukana tuo Tulitodistaja teos pokkarina. Ehdin kuunnella tätä vajaat 70 lukua äänikirjana, mutta kun tulimme kotiin nappasin pokkarin hyllystä ja luin lähes yhdeltä istumalta loppuun. Lukeminen on kuitenkin nopeampaa kuin kuuntelu.

Teos alkaa kun Jurek Walterin eräs oletetuista uhreista, Mikael Kohler-Frost, ilmetyy yllättäen keskelle rautatiesiltaa. Mikael kertoo olleensa Nukkumatin vankina, hän muistaa vain unihiekan, posliiniset sormenpäät jotka kilisevät sekä sen, että hänen sisarensa Felicia oli hänen kanssaan. Poliisin täytyy toimia nopeasti, he päättävät soluttaa Jurek Walterin selliin Saga Bauerin jonka tarkoituksena on lypsää tietoja Felician olinpaikasta.

Kerronta polveilee kirjailija Reidar Frostin (Mikaelin isä), Saga Bauerin, Joona Linnan sekä Anders Rönnin (Jurekin lääkäri) välillä. Tunnelma tiivistyy vähä vähältä kun lukija jännittää paljastuuko Saga, saako hän riittävät tiedot ja kuinka Joona suorittaa omia etsintöjään käyden jopa Venäjällä kuulemassa Jurek Walterin taustoista. Nukkumatti löytyy ja tapahtumat vyöryvät vauhdilla eteenpäin. Lopulta Joona oivaltaa myös, ettei Jurekin ole tarkoitus tuottaa tuskaa sieppaamilleen henkilöille, vaan satuttaa niitä jotka ovat jääneet kaipaamaan ja etsimään. Joona voisi olla yksi heistä, ellei hän olisi lavastanut vaimonsa ja tyttärensä kuolemaa. Joonalla on kuitenkin Disa, ja kun Jurek ovelan suunnitelmansa avulla onnistuu pakenemaan, Joona tietää että hänen on löydettävä Disa ennen Jurekia.

Teoksen lopussa langat sidotaan siististi nippuun. Avoimet kysymykset saavat vastaukset. Teoksen viimeiset lauseet olivat sellaiset, että minun oli pakko aloittaa seuraavan Keplerin kuuntelu äänikirjana heti.

Philip Pullman: Kultainen kompassi

Kun olimme saaneet kaikki Harry Potterit luettua lapsen kanssa, pohdimme että mitä uutta voisimme lukea itasaduksi. Muistin hyllyssäni olevan "Universumin Tomu" -trilogian, jota en ole koskaan lukenut itse. Ajattelin, että tämä voisi ehkä sopia iltalukemiseksi, ja niin tartuimme ensimmäiseen kirjaan.

Lyra asuu tiedemiesten keskellä Oxfordissa. Hän seikkailee yhdessä muiden lasten kanssa ja tutkii maailmaa. Välillä Lyraa käy tervehtimässä Asriel-setä. Sitten yllättäen lapsia alkaa kadota, ja kun Lyran ystävä Roger joutuu Kahmaisijoiden (Uhraamislautakunnan) käsiin, Lyra päättää toimia ja lähteä etsimään Rogeria. Rouva Coulter ehtii kuitenkin Oxfordiin, lumoaa Lyran ja lupaa viedä hänet Pohjoiseen.

Lyra karkaa Rouva Coulterilta, päätyy gyptien luo ja matkaa heidän kanssaan Pohjoiseen vapauttamaan kaikkia siepattuja lapsia. Apuna Lyralla on mystinen aletiometri, jota hän oppii tulkitsemaan. Tarinassa kaikilla ihmisillä on daimoit, eläimen hahmossa olevat "sielut". Ihminen ja hänen daimoninsa eivät voi olla kaukana toisistaan tuntematta fyysistä kipua. Lasten daimonit muuttavat muotoaan, mutta murrosiässä daimoni valitsee yhden hahmon.

Pohjoisessa Lyra tutustuu Iorek Byrnisoniin, panssarikarhuun, joka on ajettu pois karhujen asuttamasta Svalbardista. Iorek lähtee Lyran mukaan vapauttamaan lapsia. Selviää, että Kahmaisijat suorittavat "leikkauksia" lapsille eli erottavat lapset ja heidän daimoninsa. Kaiken takana on Tomu, jota aikuiset tuntuvat pelkäävän.

Tarina päättyy jännittävästi, kun Lyra lähtee toiseen maailmaan. Joten jatkamme tarinan lukemista lapsen kanssa :)

Lars Kepler: Tulitodistaja

Edellinen Kepler (Paganini ja pahoilainen) oli pettymys, mutta äänikirjan kuuntelu puhelimella oli kivaa, joten yritin löytää myös tämän seuraavan edullisesti. No, onni ei suosinut enkä halunnut maksaa äänikirjasta lähes kahtakymppiä, joten jouduin ottamaan pokkarin omasta hyllystä käteeni ja lukemaan sen itse. Eikä oikeastaan harmita yhtään!

Tämä teos alkoi aivan eritavalla kun edellinen. Kuvaus Birgitta-kodin kahdesta murhasta oli jännittävä ja karmiva, joten tätä ei voinut laskea käsistään ihan heti. Loppupuolella yritin tietoisesti hidastella etten ahmisi loppuratkaisua liian nopeasti.

Birgitta-kodissa murhataan siis kaksi henkilöä: teinityttö sekä työntekijä. Murhalla ei tunnu olevan silminnäkijöitä ja yksi tytöistä on kadonnut. Joona Linna on poissa työstään ja yrittää löytää kadonneen vaimonsa ja tyttärensä kun hänet hälyytetään tarkkailijaksi rikospaikalle. Joona huomaa pian tärkeitä asioita omalla tyylillään ja uskoo että kadonnut tyttö Vicky on edelleen elossa, vaikka todisteet viittaavatkin muuhun. Joonalta puuttuu normaalit valtuudet suorittaa tutkintaa, mutta hän ei voi pitää näppejään erossa tapauksesta.

Murhaajan paljastuminen oli todellinen juonenkäänne tarinassa, mutta samalla se selitti paljon. Samalla ratkeaa myös vuosikymmeniä sitten tapahtunut onnettomuus. Murhaajan kohtalo oli hieman harmittava, mutta tärkeintä oli että muut jäivät henkiin.

Teoksen lopussa hypättiin aivan yllättäen uuteen tapaukseen, joka liittyy vahvasti Joonaan ja hänen vaimoonsa Summaan ja tyttäreensä Lumiin. Lukijalle esitellään aivan uusi hahmo: Jurek Walter. Hän tuntuu olevan kaikista ihmisistä kamalin ja pahin ja hän on ollut yli kymmenen vuotta erityisvankilassa. Tämän yllättävän tarinanavauksen jälkeen on pakko tarttua heti Keplerin seuraavaan teokseen!