Näköjään tämän blogin postaukset eivät etene samassa järjestyksessä missä olen teokset lukenut. Mutta haittaakohan se ;) Tästä kirjasta on kuitenkin pakko kirjoittaa heti tuoreeltaan (ja kun vihdoinkin olen taas päässyt koneen ääreen).
Ystäväni suositteli Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teosta ja lainasi myös kirjan minulle. (Tosin ostan tämän varmaan jossain vaiheessa omaankin kirjahyllyyni.) Ja tämä oli todellakin teos, mikä teki mieli ahmia. Hieman aluksi arkailin kirjan paksuutta, mutta kuten arvata saattaa niin lopussa olisin toivonut että sivuja olisi ollut vielä muutama sata lisää. No, en ehkä oikeasti, sillä teos oli juuri sopiva paketti.
Teoksessa päähenkilönä esiintyy nuori kirjailija, Marcus Goldman, joka on kirjoittanut erittäin onnistuneen esikoisteoksen ja noussut näin koko Amerikan suosikiksi. Toinen teos ei ota syntyäkseen, että "valkoisen paperin kammo" on iskenyt kirjailijaan. Hän päättää pyytää apuun ystävänsä ja entisen yliopisto-opettajansa Harry Quebertin. Vierailu New Hampshiren Auroraan verestää vanhoja muistoja, mutta kirjoittaminen ei siltikään luonnistu. Muutamaa kuukautta myöhemmin Harryn puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis, tytön joka on kadonnut vuonna 1975. Harry pidätetään ja käy esille, että Harryllä ja tytöllä, Nolalla, on ollut suhde kesällä 1975 juuri ennen Nolan katoamista. Marcus palaa Auroraan ystävänsä tueksi ja ryhtyy selvittämään 33 vuotta vanhaa rikosta.
Teos on yhtäaikaa murhamysteeri, rakkaustarina, kirja kirjoittamisesta, kuuluisuudesta ja ystävyydestä. Todella harvoin saa lukea näin onnistunutta tekstiä esikoiskirjailijalta (joka on muuten ranskalainen ja 28-vuotias!). Tietenkin suuri merkitys on myös suomentajalla, ja mielestäni Anna-Maija Viitanen on onnistunut erinomaisesti työssään.
Juonen edetessä lukijan eteen heitetään yhä uusia todistusaineiston osia. Paljastuu yhtä ja toista niin Nolasta, Harrystä kuin muistakin teoksen hahmoista. Marcuskin löytää jälleen kirjoittaminen riemun. Kuten hyvään kirjaan kuuluu, murhamysteeri ratkeaa ja kaikki langanpäät solmitaan lopussa hyvään pakettiin. Lukijaa ei kuitenkaan aliarvioida missään vaiheessa, eikä loppuratkaisusta tule sellainen rautalangasta-väännetty-olo.
Kirja mitä voin todellakin suositella!
Ps. Teoksen ehkä kaikista parhain anti on se, ettei tässä mässäillä seksillä. Ei sitten lainkaan! Ja samalla teos todistaa sen, ettei seksi ole todellakaan "se syy" miksi kirjoja luetaan.
// Omassa kirjahyllyssäni 3.2.2016 alkaen!
maanantai 18. elokuuta 2014
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet
"Taas" yksi Pohjois-Korea kirja, taisi olla ensimmäinen ajatukseni, kun tuttu kirjamyyjä suositteli tätä. Koska Pohjois-Korea kuitenkin kiinnostaa, niin päätin ostaa pokkarin keväällä ja silloin myös luin tämän.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Liza Marklund: Vastalauseita
Vastalauseita on Liza Marklundin kolumneista koottu teos. Monissa teksteissään hän ottaa kantaa Ruotsin oikeusjärjestelmään, käsittelee erilaisia rikoksia, mutta kiihkeiden nasiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Ostin tämän kun halvalla sain ;) No joo, olin ystäväni kanssa kiertelemässä kauppoja ja tämä oli todellakin vain 4,95€, joten ostopäätös oli helppo. Muutoin tuskin olisin ostanut, saatikka lukenut tätä. En yleensä ole tällaistan kolumnien ystävä, mutta Marklundin aiheet ovat mielenkiintoisia ja huomion arvoisia. Onneksi hän jaksaa taistella väsymättömästi vääryyttä vastaan!
Ostin tämän kun halvalla sain ;) No joo, olin ystäväni kanssa kiertelemässä kauppoja ja tämä oli todellakin vain 4,95€, joten ostopäätös oli helppo. Muutoin tuskin olisin ostanut, saatikka lukenut tätä. En yleensä ole tällaistan kolumnien ystävä, mutta Marklundin aiheet ovat mielenkiintoisia ja huomion arvoisia. Onneksi hän jaksaa taistella väsymättömästi vääryyttä vastaan!
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Uusi suomalainen naisdekkaristi. Huomasin tämän esikoisteoksen jo keväällä, mutta odotin että ilmestyisi pokkarina. Lopulta ostin kuitenkin Miki-kirjana, kun halusin päästä tutustumaan uuteen hahmoon.
Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut Jugoslavian unkarilainen. Hän on kouluttautunut poliisiksi ja saanut nyt ensimmäisen vakipaikkansa rikostutkinnasta. Vastassa on tietenkin perus-persu työpari, joka laukoo mielipiteensä päin Annan naamaa. Lisäksi Anna saa heti vastaansa omituisen murhan. Lenkkeilijä on tapettu kesken lenkin kylmäverisesti ja taskusta löytyy omituinen koru. Murhia tapahtuu vielä kaksi ennen kuin rikollinen saadaan kiinni.
Toinen taustalla pyörivä juttu koskee Suomessa asuvaa kurdiperhettä. Anna on varma, että perheen teini-ikäinen tytär pakkonaitetaan, mutta todisteita ei ole riittävästi. Anna päättää pitää itse perhettä silmällä.
Pidin teoksen tyylistä. Myös loppu saa kiitosta, se yllätti lukijan mutta ei ollut mitenkään yliampuvan ärsyttävä. Hommat saatiin vedettyä kivasti pakettiin, mutta hieman jäi nälkä lukea lisää. Onneksi Hiekkapelto on julkaissut jo toisenkin Anna Fekete-dekkarin, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa eksy kirjahyllyyni.
Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut Jugoslavian unkarilainen. Hän on kouluttautunut poliisiksi ja saanut nyt ensimmäisen vakipaikkansa rikostutkinnasta. Vastassa on tietenkin perus-persu työpari, joka laukoo mielipiteensä päin Annan naamaa. Lisäksi Anna saa heti vastaansa omituisen murhan. Lenkkeilijä on tapettu kesken lenkin kylmäverisesti ja taskusta löytyy omituinen koru. Murhia tapahtuu vielä kaksi ennen kuin rikollinen saadaan kiinni.
Toinen taustalla pyörivä juttu koskee Suomessa asuvaa kurdiperhettä. Anna on varma, että perheen teini-ikäinen tytär pakkonaitetaan, mutta todisteita ei ole riittävästi. Anna päättää pitää itse perhettä silmällä.
Pidin teoksen tyylistä. Myös loppu saa kiitosta, se yllätti lukijan mutta ei ollut mitenkään yliampuvan ärsyttävä. Hommat saatiin vedettyä kivasti pakettiin, mutta hieman jäi nälkä lukea lisää. Onneksi Hiekkapelto on julkaissut jo toisenkin Anna Fekete-dekkarin, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa eksy kirjahyllyyni.
Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Sinä yönä jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioiden yllä...
Osaan tämän kirjan luultavasti niin etuperin kuin takaperinkin. Olen kuunnellut tämän varmaan kymmenen kertaa äänikirjana viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Sekä lisäksi tietenkin lukenut pari kertaa. Aivan ehdoton suosikkini, jonka otin taas pitkästä aikaa kirjastosta lainaan ja kuuntelin. (Aivan kuin minulla ei olisi muuta luettavaa tai kuunneltavaa!!)
Ronjan tarina on varmasti kaikille tuttu. Seikkailut Matiaksen metsässä, Brikiin tutustuminen, ryövärielämän hyvät ja huonot puolet, vapaus, ilo ja rakkaus ovat kirjan keskeisiä asioita. En osaa sanoa mikä tässä vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen, mutta jokin taika kirjassa on. Pidän toki muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta tämä on suosikkini :)
Nyt katsoin myös pitkästä aikaa elokuvankin kuuntelun päälle. Ärsyttävää oli, etteivät ajattarat olleet ajattaroita vaan harpyjoja ja männiäiset harmajaisia. Muutoin elokuva ansaitsee kiitosta, sillä se on uskollinen aluperäiselle tekstille ja toteutus on hieno.
Osaan tämän kirjan luultavasti niin etuperin kuin takaperinkin. Olen kuunnellut tämän varmaan kymmenen kertaa äänikirjana viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Sekä lisäksi tietenkin lukenut pari kertaa. Aivan ehdoton suosikkini, jonka otin taas pitkästä aikaa kirjastosta lainaan ja kuuntelin. (Aivan kuin minulla ei olisi muuta luettavaa tai kuunneltavaa!!)
Ronjan tarina on varmasti kaikille tuttu. Seikkailut Matiaksen metsässä, Brikiin tutustuminen, ryövärielämän hyvät ja huonot puolet, vapaus, ilo ja rakkaus ovat kirjan keskeisiä asioita. En osaa sanoa mikä tässä vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen, mutta jokin taika kirjassa on. Pidän toki muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta tämä on suosikkini :)
Nyt katsoin myös pitkästä aikaa elokuvankin kuuntelun päälle. Ärsyttävää oli, etteivät ajattarat olleet ajattaroita vaan harpyjoja ja männiäiset harmajaisia. Muutoin elokuva ansaitsee kiitosta, sillä se on uskollinen aluperäiselle tekstille ja toteutus on hieno.
Peter Franzén: Tumman veden päällä
En ole koskaan ollut mikään erityinen Franzén-fani, mutta yllätyin positiivisesti tästä esikoisteoksesta. Löysin tämän kirjastosta äänikirjana ja ajattelin testata, enkä pettynyt. Itse asiassa minun täytyi varata jatko-osa Samoilla silmillä, joka on nyt kuuntelun alla :)
Kirja kertoo 6-vuotiaan Peten tarinan. Lapsen näkökulma on yllättävän onnistunut ja aikuinen lukija pystyy silti huomaamaan perheen sisäiset riidat sekä tulkitsemaan niitä asioita, joita ei ääneen sanota. Pikkuhiljaa Petellekin selviää, ettei isä olekaan aina mukava kaveri.
Teos on omaelämäkerrallinen, mikä häiritsi minua hieman. Toisaalta, onhan se helpompaa kirjoittaa omasta menneisyydestään kuin keksiä uutta ;) Positiininen asia äänikirjassa oli se, että Franzén itse luki sen. Huomaa, että hän osaa homman. Ja ehkä omaa tekstiä on helpompaa lukea kun tietää mitä missäkin kohden on tarkoittanut.
Päälle päätteeksi katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Minkä oli tietenkin ohjannut Franzén itse, ja hän oli tietenkin valkokankaalla myös Kaken roolissa. Elokuva ei tietenkään vetänyt vertoja itse kirjalle, mutta toisaalta täydensi tarinaa ja valotti muutamia ehkä hämäriksi jääneitä seikkoja.
Kirja kertoo 6-vuotiaan Peten tarinan. Lapsen näkökulma on yllättävän onnistunut ja aikuinen lukija pystyy silti huomaamaan perheen sisäiset riidat sekä tulkitsemaan niitä asioita, joita ei ääneen sanota. Pikkuhiljaa Petellekin selviää, ettei isä olekaan aina mukava kaveri.
Teos on omaelämäkerrallinen, mikä häiritsi minua hieman. Toisaalta, onhan se helpompaa kirjoittaa omasta menneisyydestään kuin keksiä uutta ;) Positiininen asia äänikirjassa oli se, että Franzén itse luki sen. Huomaa, että hän osaa homman. Ja ehkä omaa tekstiä on helpompaa lukea kun tietää mitä missäkin kohden on tarkoittanut.
Päälle päätteeksi katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Minkä oli tietenkin ohjannut Franzén itse, ja hän oli tietenkin valkokankaalla myös Kaken roolissa. Elokuva ei tietenkään vetänyt vertoja itse kirjalle, mutta toisaalta täydensi tarinaa ja valotti muutamia ehkä hämäriksi jääneitä seikkoja.
torstai 22. toukokuuta 2014
Pekka Hiltunen: Sysipimeä
Lian ja Marin, kahden Lontoossa asuvan suomalaisen naisen tarina saa jatkoa. Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin, että Hiltunen on tehnyt toisen osan Studiosta. Pokkari löytyi Prismasta ja lähti heti lukuun.
Tässä tarinassa on yksi selkeä "juttu", mitä Studion väki tutkii. Nettiin ladataan pimeitä videoita, erimittaisia ja ilman ääntä. Pian ladataan potkimisvideoita ja ruumiita löytyy ympäri Lontoota. Lopulta löytyy mielipuoli joka on kaiken takana, mutta Studion porukka kokee myös menetyksen tutkiessaan vaarallista tyyppiä, joka tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä.
Marista paljastuu paljon uutta, vaikka vielä jotain jää tulevaisuuteenkin kerrottavaksi. Toivoisin myös, että Lia löytäisi sen oman "villapaita"miehensä ja epäilenkin tuleeko eräällä poliisilla olemaan tässä oma osansa?
Pidin kirjasta ja lukaisin sen melko äkkiä. Vähän jäi harmittamaan nuo avoimet kysymykset lähinnä Marin ja Lian suhteen. Ehkä niihin saan vielä joskus vastauksen?
maanantai 12. toukokuuta 2014
Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
Joskus ostettu pokkari joka on lojunut hyllyssäni lukematta. Nyt keväällä päätin kuitenkin tarttua tähän, kun kaipasin jotain kevyempää ja "helpompaa".
Tamaran isä kuolee ja tyttö lähtee äitinsä kanssa maalle toipumaan. Lisäksi isä on vienyt mukaansa hautaan myös heidän koko omaisuutensa, joten Tamara joutuu kertaheitolla luopumaan ylellisestä elämäntyylistään. Teosta mainostetaan sillä, että eräänä päivänä Tamara löytää kirjastoautosta lukollisen kirjan, mikä hänen on aivan pakko saada auki. Se paljastuu hänen omaksi päiväkirjakseen, mikä kertoo hänelle huomisen tapahtumat. Omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa.
Teoksen idea on hieno, mutta toteutus ontuu. Tuollaisesta päiväkirjasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kirjailija on oikonut mutkat suoriksi. Ensin teoksen alku on puuduttavan tylsä ja pitkäveteinen, Tamara kiukuttelee ja äksyilee minkä ehtii sekä haikailee menneeseen. Sitten kun päiväkirja tulee kuvioihin, siitä onkin yllättävän vähän varsinaisessa tarinassa. Tamaralle tietenkin paljastuu kaikenlaista hänen syntymästään ja isästään, ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Hieman enemmän olisin kaivannut sisältöä eli lihaa luiden ympärille.
Teoksen luokittelu taitaa tuottaa suurimman vaikeuden. Mielestäni tämä ei ole puhdasta romantiikkaa, mutta ei myöskään mitenkään vakavasti otettava esitys. Joten olkoon puhdasta viihdettä.
Tamaran isä kuolee ja tyttö lähtee äitinsä kanssa maalle toipumaan. Lisäksi isä on vienyt mukaansa hautaan myös heidän koko omaisuutensa, joten Tamara joutuu kertaheitolla luopumaan ylellisestä elämäntyylistään. Teosta mainostetaan sillä, että eräänä päivänä Tamara löytää kirjastoautosta lukollisen kirjan, mikä hänen on aivan pakko saada auki. Se paljastuu hänen omaksi päiväkirjakseen, mikä kertoo hänelle huomisen tapahtumat. Omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa.
Teoksen idea on hieno, mutta toteutus ontuu. Tuollaisesta päiväkirjasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kirjailija on oikonut mutkat suoriksi. Ensin teoksen alku on puuduttavan tylsä ja pitkäveteinen, Tamara kiukuttelee ja äksyilee minkä ehtii sekä haikailee menneeseen. Sitten kun päiväkirja tulee kuvioihin, siitä onkin yllättävän vähän varsinaisessa tarinassa. Tamaralle tietenkin paljastuu kaikenlaista hänen syntymästään ja isästään, ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Hieman enemmän olisin kaivannut sisältöä eli lihaa luiden ympärille.
Teoksen luokittelu taitaa tuottaa suurimman vaikeuden. Mielestäni tämä ei ole puhdasta romantiikkaa, mutta ei myöskään mitenkään vakavasti otettava esitys. Joten olkoon puhdasta viihdettä.
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Pokkarin olen ostanut noin vuosi sitten, mutta kirjastossa sattui kohdalle myös äänikirja. Lainasin pitkälle ajomatkalle ja yllätyin positiivisesti. Kuuntelu jäi matkan jälkeen kesken, sillä lopun lukeminen oli nopeampaa. Hieman kesti, ennen kuin löysin lukemisen rytmin kuuntelun jälkeen.
Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.
Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?
Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)
Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.
Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?
Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)
Jim Thompson: Kylmä kuolema
Kirjastosta bongattu äänikirja. Yleensä kuuntelen dekkareita, joten päätin ottaa tämmöisen testiin. Ensinnäkin, tässä olisi pitänyt olla K-18 varoitus niin väkivallan kuin seksinkin (tai väkivaltaisen seksin) osalta. Periaatteessa kumpikaan ei minua haittaa, eli en voi pahoin kuullessani/lukiessani tarkkoja kuvauksia ko. asioista, mutta tässä kerronta oli todella tarkkaa.
Mielenkiintoista on se, että kirjailija on amerikkalainen ja teos on kirjoitettu englanniksi. Suomennos on todella hyvin onnistunut. Vaikea arvioida kuinka paljon suomalaisen sielunmaiseman kuvaamisesta laitetaan Thompsonin piikkiin ja kuinka paljon hyvän kääntäjän eduksi.
Dekkarin päähenkilönä on ylikomissaario Kari Vaara. Hänellä on työnalla kaksi juttua: raa'asti surmattu nainen sekä Suomen jatkosodan aikainen yhteys natsisaksaan. Naisen murhan kohdalla arvasin loppuratkaisun jo aika pian, eikä tuo toinenkaan rikos mitenkään jymy-yllättävä ollut. Matkalla tapahtui muutamia pikkurikoksia ja aika vauhdikasta meno oli loppuun saakka. Mukana hääräili myös Vaaran amerikkalainen puoliso Kate ison raskausvatsansa kanssa sekä tämän sisko ja veli plus joukko työkevereita yms.
Vaikka kerronta ja juoni olikin ihan hyvää, etenkin kuunneltuna, niin teoksessa oli muutama juttu mitkä särähtivät suomalaiskuuntelijan korvaan. Ensinnäkin, Henlsingissä oli jatkuvasti miinus kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta tupruutti isoiksi kinoksiksi. En ole sääalan ammattilainen, mutta minun mielestäni kovalla pakkasella on kirkas sää ja lumituiskussa lämpötila on lähellä nollaa. Voin toki olla väärässäkin. Toiseksi, Kelan äitiyspakkauksen vaihatminen rahaksi ei ole noin neljää sataa euroa vaan noin 130-140€. Tämä moka on pieni, mutta harmitti, sillä se antaa väärää infoa. Luulisi, että kirjailija (etenkin ulkomaalainen) selvittää faktat kunnolla. Tämän tiedon valossa ryhdyin epäilemään myös kaikkea mitä teoksessa oli Suomen historiasta. Osan tietenkin tunnistin tutuksi ja oikeaksi, joukossa oli tietenkin myös fiktio-historiaa, mutta jäi vaivaamaan olikohan kaikki "oikea" historia varmasti oikein.
Voi olla, etten tutustu enempää tämän kirjailijan tuotantoon.
Mielenkiintoista on se, että kirjailija on amerikkalainen ja teos on kirjoitettu englanniksi. Suomennos on todella hyvin onnistunut. Vaikea arvioida kuinka paljon suomalaisen sielunmaiseman kuvaamisesta laitetaan Thompsonin piikkiin ja kuinka paljon hyvän kääntäjän eduksi.
Dekkarin päähenkilönä on ylikomissaario Kari Vaara. Hänellä on työnalla kaksi juttua: raa'asti surmattu nainen sekä Suomen jatkosodan aikainen yhteys natsisaksaan. Naisen murhan kohdalla arvasin loppuratkaisun jo aika pian, eikä tuo toinenkaan rikos mitenkään jymy-yllättävä ollut. Matkalla tapahtui muutamia pikkurikoksia ja aika vauhdikasta meno oli loppuun saakka. Mukana hääräili myös Vaaran amerikkalainen puoliso Kate ison raskausvatsansa kanssa sekä tämän sisko ja veli plus joukko työkevereita yms.
Vaikka kerronta ja juoni olikin ihan hyvää, etenkin kuunneltuna, niin teoksessa oli muutama juttu mitkä särähtivät suomalaiskuuntelijan korvaan. Ensinnäkin, Henlsingissä oli jatkuvasti miinus kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta tupruutti isoiksi kinoksiksi. En ole sääalan ammattilainen, mutta minun mielestäni kovalla pakkasella on kirkas sää ja lumituiskussa lämpötila on lähellä nollaa. Voin toki olla väärässäkin. Toiseksi, Kelan äitiyspakkauksen vaihatminen rahaksi ei ole noin neljää sataa euroa vaan noin 130-140€. Tämä moka on pieni, mutta harmitti, sillä se antaa väärää infoa. Luulisi, että kirjailija (etenkin ulkomaalainen) selvittää faktat kunnolla. Tämän tiedon valossa ryhdyin epäilemään myös kaikkea mitä teoksessa oli Suomen historiasta. Osan tietenkin tunnistin tutuksi ja oikeaksi, joukossa oli tietenkin myös fiktio-historiaa, mutta jäi vaivaamaan olikohan kaikki "oikea" historia varmasti oikein.
Voi olla, etten tutustu enempää tämän kirjailijan tuotantoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
