Pitkään kirjahyllyssäni maannut teos. Otin tämän luettavaksi eräälle reissulle ja hyvää lukemista olikin kun jouduin tahtomattani viettämään aikaa Helsinki-Vantaalla. Olen lukenut kaikki Annika Bengtzon dekkarit, mutta sitten jossain vaiheessa tuli ähky enkä jaksanut enää yhtään. Joten siinä vaiheessa tämä jäi makaamaan kirjahyllyyn.
Nyt pitkän tauon jälkeen tuntui kivalta lukea taas Annikan seikkailuista. Tässä teoksessa Annika tutustuu Espanjan Aurinkorannikkoon sekä pääsee seikkailemaan Afrikassakin. Kaikki alkaa tietenkin murhasta, kun ruotsalainen jääkiekkoilja löydetään murhattuna Aurinkorannikolta. Myöhemmin kuvioon tulevat myös huumekauppa. Annika, joka on eronnut miehestään, pääsee harjoittelemaan "polkupyörällä ajoa" komean poliisin kanssa.
Itse asiassa tässä teoksessa eniten ärsytti Annikan oma asenne. Jotenkin aistin rivienvälistä, että kirjailija itsekin oli tympääntynty oikuttelevaan reportteriinsa. Tai ainakin minä lukijana olin kurkkua myöten täynnä Annikan käsittämätöntä asennetta muun muassa kuvaaja Lottaa kohtaan.
No, luettua tuli ja tykättyäkin.
torstai 3. huhtikuuta 2014
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
David&Leigh Eddins: Polgara: Velhottaren tarina
Tähän voisi laittaa samat alkusanat kuin edelliseen postaukseen mikä koskee Belgarath velhoa. Omanäkemykseni on, että tasapuolisuuden (ja rahan) vuoksi myös Belgarathin tytär Polgara tarvitsee oman tarinan.
Velhottaren 3000 vuoden elämän olisi voinut tiivistää, mutta koska nuoret lukijat rakastavat paksuja fantasiakirjoja, niin tämäkin on sellainen. Toki mukana olivat aiemmista kirjoita tutut tapahtumat, mutta mukana oli myös paljon turhaa täytettä.
Polgaran hahmoon oli yritetty saada vähän enemmän syvyyttä, mutta toisaalta koko hahmo tuntui ailahtelevalta. Toki nuori tytönhupakko on innoissaan juuri löydetyistä velhottaren kyvyistään, mutta välillä touhu tuntui tosi lapselliselta. Toisaalta teos vastasi niihin kysymyksiin joita heräsi Belgarathin aikana. Toisaalta taas vastaukset eivät olleet ehkä kovin tyydyttäviä, sillä ne olivat vain Polgaran koulutuksesta.
Niin tai näin, hyvä lopetus mittavalle fantasia sarjalle. Kyllä tämä täytyy myös lukea, jos tänne asti on sarjaa jo jaksaut lukea :)
Velhottaren 3000 vuoden elämän olisi voinut tiivistää, mutta koska nuoret lukijat rakastavat paksuja fantasiakirjoja, niin tämäkin on sellainen. Toki mukana olivat aiemmista kirjoita tutut tapahtumat, mutta mukana oli myös paljon turhaa täytettä.
Polgaran hahmoon oli yritetty saada vähän enemmän syvyyttä, mutta toisaalta koko hahmo tuntui ailahtelevalta. Toki nuori tytönhupakko on innoissaan juuri löydetyistä velhottaren kyvyistään, mutta välillä touhu tuntui tosi lapselliselta. Toisaalta teos vastasi niihin kysymyksiin joita heräsi Belgarathin aikana. Toisaalta taas vastaukset eivät olleet ehkä kovin tyydyttäviä, sillä ne olivat vain Polgaran koulutuksesta.
Niin tai näin, hyvä lopetus mittavalle fantasia sarjalle. Kyllä tämä täytyy myös lukea, jos tänne asti on sarjaa jo jaksaut lukea :)
David&Leigh Edding: Belgarath: Velhon tarina
David Eddings myöntää viimein, että hänen vaimollaan on ollut suuri osa aikaisemmissa fantasia-kirjoissa joten siksi tämän teoksen tekijöiksi on merkitty myös Leigh. Tämäkin tarina on luettu silloin lukiovuosina, ja nyt talvella rykäisin tämän noiden kahden sarjan jatkoksi, sillä tämä kuitenkin täydentää tarinan aukkoja.
Belgarath jatkaa, tai oikeastaan tapahtuu ennen Belgarionin ja Mallorean taruja. Tarina alkaa, kun Rivan kuningatar Ce'Nedra haluaa kuulla mitä ikivanhan velhon nuoruudessa on tapahtunut. Tuttuja hahmoja on siis lähinnä jumalat sekä opetuslapset. Toki viittauksia muihinkin tuttuihin on.
Belgarath kertoo oman näkemyksensä monista tutuista tapahtumista. Maailman särkyminen, Kiven haku Torakilta, hullut vuodet Poledran kuoleman jälkeen, Vo Mibren taistelu sekä paljon muuta. Itse asiassa on yllättävää kuinka 7000 vuoden tapahtumat on saatu yhteen teokseen. Välillä tosin hypittiin useita vuosisatoja tuosta noin vain ja ehkä itse olisin kaivannut juuri näitä opintojen kuvaamista hieman enemmän. Itselleni jäi arvoitukseksi kuinka velhot harjoittelevat Tahtoa ja Sanaa? Kuinka he tietävät mitä voi tehdä ja miten?
Paikoin ärsyttävää on Belgarathin ylimielinen asenne ja toteamukset "tämä on minun tarinani". Ja vaikka koko kirja on täynnä Belgarathia, hahmosta jää silti kapea-alainen kuva. Kerronta painottuu paljon varsinaisin tapahtumiin ja toisaalta, onhan tämä fantasiaa, joten syvällisyyden kanssa on muutenkin vähän niin ja näin ;)
Belgarath jatkaa, tai oikeastaan tapahtuu ennen Belgarionin ja Mallorean taruja. Tarina alkaa, kun Rivan kuningatar Ce'Nedra haluaa kuulla mitä ikivanhan velhon nuoruudessa on tapahtunut. Tuttuja hahmoja on siis lähinnä jumalat sekä opetuslapset. Toki viittauksia muihinkin tuttuihin on.
Belgarath kertoo oman näkemyksensä monista tutuista tapahtumista. Maailman särkyminen, Kiven haku Torakilta, hullut vuodet Poledran kuoleman jälkeen, Vo Mibren taistelu sekä paljon muuta. Itse asiassa on yllättävää kuinka 7000 vuoden tapahtumat on saatu yhteen teokseen. Välillä tosin hypittiin useita vuosisatoja tuosta noin vain ja ehkä itse olisin kaivannut juuri näitä opintojen kuvaamista hieman enemmän. Itselleni jäi arvoitukseksi kuinka velhot harjoittelevat Tahtoa ja Sanaa? Kuinka he tietävät mitä voi tehdä ja miten?
Paikoin ärsyttävää on Belgarathin ylimielinen asenne ja toteamukset "tämä on minun tarinani". Ja vaikka koko kirja on täynnä Belgarathia, hahmosta jää silti kapea-alainen kuva. Kerronta painottuu paljon varsinaisin tapahtumiin ja toisaalta, onhan tämä fantasiaa, joten syvällisyyden kanssa on muutenkin vähän niin ja näin ;)
tiistai 1. huhtikuuta 2014
David Eddings: Mallorean taru
Suoraa jatkoa Belgarionin tarulle. Samat vanhat henkilöhahmot ja monta uutta. Kuten viisiosaisen sarjan nimikin kertoo, tässä tutustutaan paremmin Mallorean laajaan mantereeseen. Sarja sisältää seuraavat kirjat: Lännen vartijat, Murgojen kuningas, Karandan paholaisherra, Darshivan velhotar ja Kellin näkijätär.
Kerronta on parantunut ja hahmot saavat hieman lihaa luidensa ympärille. Kovin syvääluotaavia katsauksia ei tehdä, sillä toiminta on edelleen pääosassa ja tietenkin etsintä, seikkailu ja taikuus.
Lännen vartijat
Kotoisaa, tuttua ja turvallista tarinaa Garionin ja kumppaneiden arjesta. Lapsia, rauhallisia tapaamisia ja hieman politiikkaa. Suurin huoli on Rivan kruuninperijän puuttuminen, mutta tämäkin asia saadaan korjattua mutta vain hetkellisesti. Pieni Geran vauva varastetaan Rivasta ja Garion kumppaneineen lähtee jälleen tien päälle.
Murgojen kuningas
Geranin etsintä suuntautuu tuttuihin paikkoihin ja Garion kiinnittää asiaan huomiota. Pohdiskelu asiasta antaa kirjailijalle vapauden seurata turvallista juonta edellisistä kirjoista ilman että lukija protestoisi samojen tapahtumien toistoa. Toki kuvaan tulee monta uutta hahmoja ja etsintäkin rupeaa poikkeamaan tutusta kaavasta.
Karandan paholaisherra
Uutena tulevat nyt pahat henget. Näihin Garion&co törmäävät Malloreassa. Onneksi Belgarath ei ole aivan noviisi näidenkään asioiden suhteen, joten matka ei pääse keskeytymään. Välillä porukka pääsee jo lähelle Geranin sieppaajaa, mutta ei kuitenkaan liian lähelle ettei tarina päättyisi ennen aikojaan.
Darsivan velhotar
Kirjan nimi tulee Geranin sieppaajaan Zandramaan mukaan. Nainen tavoittelee itselleen koko maailman hallintaa yhdessä uuden jumalan rinnalla, jonka on määrä syntyä korvaamaan Garionin surmaama Torak.
Kellin näkijätär
Matka päättyy valintaan. Sekä Zandramaalla että Garionilla on ensin oma valintansa seuraajikseen ja lopulta Kellin pyhä näkijätär valitsee valon ja pimeyden väliltä. Ja taaskin lopputulos on vallan arvattavissa. Se ei silti haittaa, sillä kerronta on kehittynyt huimasti ja myös henkilögalleria on tässä vaiheessa paisunut uskomattomiin mittoihin. Lisäksi lukijalla on hieman haikumieli jättää hyvästit porukalle jonka seikkailuita on lukenut kymmenen kirjan verran.
Kerronta on parantunut ja hahmot saavat hieman lihaa luidensa ympärille. Kovin syvääluotaavia katsauksia ei tehdä, sillä toiminta on edelleen pääosassa ja tietenkin etsintä, seikkailu ja taikuus.
Lännen vartijat
Kotoisaa, tuttua ja turvallista tarinaa Garionin ja kumppaneiden arjesta. Lapsia, rauhallisia tapaamisia ja hieman politiikkaa. Suurin huoli on Rivan kruuninperijän puuttuminen, mutta tämäkin asia saadaan korjattua mutta vain hetkellisesti. Pieni Geran vauva varastetaan Rivasta ja Garion kumppaneineen lähtee jälleen tien päälle.
Murgojen kuningas
Geranin etsintä suuntautuu tuttuihin paikkoihin ja Garion kiinnittää asiaan huomiota. Pohdiskelu asiasta antaa kirjailijalle vapauden seurata turvallista juonta edellisistä kirjoista ilman että lukija protestoisi samojen tapahtumien toistoa. Toki kuvaan tulee monta uutta hahmoja ja etsintäkin rupeaa poikkeamaan tutusta kaavasta.
Karandan paholaisherra
Uutena tulevat nyt pahat henget. Näihin Garion&co törmäävät Malloreassa. Onneksi Belgarath ei ole aivan noviisi näidenkään asioiden suhteen, joten matka ei pääse keskeytymään. Välillä porukka pääsee jo lähelle Geranin sieppaajaa, mutta ei kuitenkaan liian lähelle ettei tarina päättyisi ennen aikojaan.
Darsivan velhotar
Kirjan nimi tulee Geranin sieppaajaan Zandramaan mukaan. Nainen tavoittelee itselleen koko maailman hallintaa yhdessä uuden jumalan rinnalla, jonka on määrä syntyä korvaamaan Garionin surmaama Torak.
Kellin näkijätär
Matka päättyy valintaan. Sekä Zandramaalla että Garionilla on ensin oma valintansa seuraajikseen ja lopulta Kellin pyhä näkijätär valitsee valon ja pimeyden väliltä. Ja taaskin lopputulos on vallan arvattavissa. Se ei silti haittaa, sillä kerronta on kehittynyt huimasti ja myös henkilögalleria on tässä vaiheessa paisunut uskomattomiin mittoihin. Lisäksi lukijalla on hieman haikumieli jättää hyvästit porukalle jonka seikkailuita on lukenut kymmenen kirjan verran.
David Eddings: Belgarionin taru
Luin nämä fantasia-kirjat jo yläaste/lukio-aikaan, mutta tuossa joulukuussa rupesin yllättäen miettimään tarinan hahmoja ja pohdin mitähän Garionille ja kumppaneille kuuluu? Pakkohan siitä oli ottaa selvää ja tarttua tähän yhteensä 12 kirjan pakettiin.
Belgarionin taru koostuu viidestä kirjasta: Kiven vartija, Ennustusten aika, Velhojen taistelu, Rivan kuningatar ja Kohtalon täyttymys. Muut osat ovat viiden kirjan paketti Mallorean taru sekä kaksi yksittäistä kirjaa Belgarath ja Polgara. Näistä lisää tuonnempana.
Kiven vartija
Tarina alkaa Faldorin maatiltalta. Nuori Garion asuu siellä Pol-tätinsä kanssa. Pol työskentelee keittiössä ja kaikki on hyvin. Garionin lapsuuden ja nuoruuden kerronta on itsekin hieman lapsellista, mutta upposi hyvin silloin nuorempana. Nyt aikuisena lukijana tekstiä harppoi suht nopeasti, ja toisaalta olihan tarina ennestään tuttu ja lopputuloksen tiesi jo aloittaessaan.
Garionin elämä järkkyy kun maatilalle saapuu vanha tarinankertoja, jota Pol-täti kutsuu Vanhaksi Sudeksi ja Garion Herra Sudeksi. Garion lähtee tätinsä ja Suden kanssa maatilalta ja heidän seuraansa liittyy suurikokoien soturi Barak sekä pikkumies Silkki. Tarina vie Garionin kumppaneineen kuninkaiden hoveihin ja nuorukaiselle selviää että joku on varastanut jotain tärkeää.
Ennustusten aika
Garionille selviää, että hänkin on velho isoisänsä Herra Suden eli Belgarathin ja Pol-tätinsä, velhotar Polgaran tavoin. Hänen todellinen nimensä onkin Belgarion ja hän on jotain aivan muuta kuin tavallinen keittiöpoika. Heidän etsintänsä Aldurin kiven ryöstäneen Zedarin perässä vie heidät monien maiden halki ja matkalla joukkoon liittyy uusia kumppaneita. Ritari Mandorallen, prinsessa Ce'Nedra sekä Relg ulgo, vain muutamia mainitakseni.
Velhojen taistelu
Belgarionin ja kumppaneiden matka jatkuu ja he löytävät Kiven sekä selvittävät kuinka Zedar onnistui varastaa se. Seuraa kirjan nimen mukaan velhojen taistelu Kivestä. Yllättävää tuskin on, että Belgarath voittaa taistelun ;)
Rivan kuningatar
Kivi palautetaan Rivaan Tuulten saarelle ja Garionille selviään kaikessa komeudessaan kuka hän todellakin on! Myös mukana kulkenut Ce'Nedra huomaa joutuneensa tavallisena maalaistollona pitämänsä pojan morsiameksi. Tosin eräänä yönä Garion, Belgarath ja Silkki livahtavat Rivasta ja aloittavat matknsa kohti Malloreaa että Garion voi taistella Torak-jumalan kanssa. Ce'Nedra ryhtyy kokoamaan armeijaa, joka harhauttaisi mallorealaiset niin että Garion pääsisi suorittamaan tehtävänsä.
Kohtalon täyttymys
Tarina päättyy, kunhan ollaan ensin sodittu vähän ja matkattu Malloreaan. Garion taistelee jumalan kanssa ja saapuu kotiinsa mennäkseen naimisiin Ce'Nedran kanssa ja ryhtyen hallitsemaan Tuulten saarta.
Kokonaisuus on hyvä ja toimiva. Paljon henkilöhahmoja jotka jäävät pinnallisiksi. Fantasia-taruun kuuluvia erikoisia paikkoja, kansoja, maita ja tapoja, taikuutta ja taistelua. Ehkä hieman köpelö ja ennalta arvattava, mutta tämä onkin enemmän nuorille lukijoille suunnattu.
Belgarionin taru koostuu viidestä kirjasta: Kiven vartija, Ennustusten aika, Velhojen taistelu, Rivan kuningatar ja Kohtalon täyttymys. Muut osat ovat viiden kirjan paketti Mallorean taru sekä kaksi yksittäistä kirjaa Belgarath ja Polgara. Näistä lisää tuonnempana.
Kiven vartija
Tarina alkaa Faldorin maatiltalta. Nuori Garion asuu siellä Pol-tätinsä kanssa. Pol työskentelee keittiössä ja kaikki on hyvin. Garionin lapsuuden ja nuoruuden kerronta on itsekin hieman lapsellista, mutta upposi hyvin silloin nuorempana. Nyt aikuisena lukijana tekstiä harppoi suht nopeasti, ja toisaalta olihan tarina ennestään tuttu ja lopputuloksen tiesi jo aloittaessaan.
Garionin elämä järkkyy kun maatilalle saapuu vanha tarinankertoja, jota Pol-täti kutsuu Vanhaksi Sudeksi ja Garion Herra Sudeksi. Garion lähtee tätinsä ja Suden kanssa maatilalta ja heidän seuraansa liittyy suurikokoien soturi Barak sekä pikkumies Silkki. Tarina vie Garionin kumppaneineen kuninkaiden hoveihin ja nuorukaiselle selviää että joku on varastanut jotain tärkeää.
Ennustusten aika
Garionille selviää, että hänkin on velho isoisänsä Herra Suden eli Belgarathin ja Pol-tätinsä, velhotar Polgaran tavoin. Hänen todellinen nimensä onkin Belgarion ja hän on jotain aivan muuta kuin tavallinen keittiöpoika. Heidän etsintänsä Aldurin kiven ryöstäneen Zedarin perässä vie heidät monien maiden halki ja matkalla joukkoon liittyy uusia kumppaneita. Ritari Mandorallen, prinsessa Ce'Nedra sekä Relg ulgo, vain muutamia mainitakseni.
Velhojen taistelu
Belgarionin ja kumppaneiden matka jatkuu ja he löytävät Kiven sekä selvittävät kuinka Zedar onnistui varastaa se. Seuraa kirjan nimen mukaan velhojen taistelu Kivestä. Yllättävää tuskin on, että Belgarath voittaa taistelun ;)
Rivan kuningatar
Kivi palautetaan Rivaan Tuulten saarelle ja Garionille selviään kaikessa komeudessaan kuka hän todellakin on! Myös mukana kulkenut Ce'Nedra huomaa joutuneensa tavallisena maalaistollona pitämänsä pojan morsiameksi. Tosin eräänä yönä Garion, Belgarath ja Silkki livahtavat Rivasta ja aloittavat matknsa kohti Malloreaa että Garion voi taistella Torak-jumalan kanssa. Ce'Nedra ryhtyy kokoamaan armeijaa, joka harhauttaisi mallorealaiset niin että Garion pääsisi suorittamaan tehtävänsä.
Kohtalon täyttymys
Tarina päättyy, kunhan ollaan ensin sodittu vähän ja matkattu Malloreaan. Garion taistelee jumalan kanssa ja saapuu kotiinsa mennäkseen naimisiin Ce'Nedran kanssa ja ryhtyen hallitsemaan Tuulten saarta.
Kokonaisuus on hyvä ja toimiva. Paljon henkilöhahmoja jotka jäävät pinnallisiksi. Fantasia-taruun kuuluvia erikoisia paikkoja, kansoja, maita ja tapoja, taikuutta ja taistelua. Ehkä hieman köpelö ja ennalta arvattava, mutta tämä onkin enemmän nuorille lukijoille suunnattu.
Aika vierii
Hupsista kuinka aika on vierähtänyt. Olen kyllä lukeut näiden kuukausien aikana, mutta tänne kirjoittaminen on vain jäänyt. No, yritänpä korjata asian nyt!
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Leena Lehtolainen: Harmin paikka
Maria Kallio -dekkari, toinen tapaus.
Maria on lopettanut poliisin hommat ja pestautunut lakiasiaintoimistoon. Kesäisissä sukujuhlissa Maria tapaa Antin sukua ja perhetuttuja. Seuraavana päivänä Maria löytää juhlissa tapaamansa Armin kuolleena ja alkaa selvittämään tapausta. Pääepäilty on Armin poikakaveri Kimmo, joka harrastaa, tai haaveilee, S/M seksistä. Todellinen murhaaja löytyy kuitenkin muualta. Tapaukseen liittyy myös kuollut Sanna, ja hänen itsemurhaksi luultu kuolema ratkeaa samalla.
Minusta Maria ei ole tässä oikein oma itsensä, tai pitäisi varmaan sanoa, että hän hakee vielä itseään. Onhan tämä vasta hänen toinen tapauksensa. Aivan samoin kun Lehtolainen hakee suhdettaan Mariaan. Kieli hahmottuu paremmaksi, tönköt vitsit ovat hioutuneet ja Maria löytää paikkaansa.
Hieman häiritsevää on, että yhtäkkiä Maria vain keksii murhaajan. Lukijalle ei anneta kaikkea sitä infoa mikä Marialla on, mutta toisaalta pääasiahan se on että rikos ratkeaa. Tosin tässä oli ärsyttävää, että murhaaja pääsi "helpolla" ajamalla sataa viittäkymppiä metsään. Myös edellisessä teoksessa (Ensimmäisessä murhassa) tekijä pääsee kuin koira veräjästä yrittämällä itsemurhaa ja joutuu mielisairaalaan.
Hyvä kuitenkin tietää, että tästä on hyvä suunnata ylöspäin. Eli niin Maria kuin Leenakin kehittyvät ja kasvavat kun ikää karttuu. Hyvää suomalaista laatutavaraa!
Kuva: Maria Kallion sivut
Maria on lopettanut poliisin hommat ja pestautunut lakiasiaintoimistoon. Kesäisissä sukujuhlissa Maria tapaa Antin sukua ja perhetuttuja. Seuraavana päivänä Maria löytää juhlissa tapaamansa Armin kuolleena ja alkaa selvittämään tapausta. Pääepäilty on Armin poikakaveri Kimmo, joka harrastaa, tai haaveilee, S/M seksistä. Todellinen murhaaja löytyy kuitenkin muualta. Tapaukseen liittyy myös kuollut Sanna, ja hänen itsemurhaksi luultu kuolema ratkeaa samalla.
Minusta Maria ei ole tässä oikein oma itsensä, tai pitäisi varmaan sanoa, että hän hakee vielä itseään. Onhan tämä vasta hänen toinen tapauksensa. Aivan samoin kun Lehtolainen hakee suhdettaan Mariaan. Kieli hahmottuu paremmaksi, tönköt vitsit ovat hioutuneet ja Maria löytää paikkaansa.
Hieman häiritsevää on, että yhtäkkiä Maria vain keksii murhaajan. Lukijalle ei anneta kaikkea sitä infoa mikä Marialla on, mutta toisaalta pääasiahan se on että rikos ratkeaa. Tosin tässä oli ärsyttävää, että murhaaja pääsi "helpolla" ajamalla sataa viittäkymppiä metsään. Myös edellisessä teoksessa (Ensimmäisessä murhassa) tekijä pääsee kuin koira veräjästä yrittämällä itsemurhaa ja joutuu mielisairaalaan.
Hyvä kuitenkin tietää, että tästä on hyvä suunnata ylöspäin. Eli niin Maria kuin Leenakin kehittyvät ja kasvavat kun ikää karttuu. Hyvää suomalaista laatutavaraa!
perjantai 1. marraskuuta 2013
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Tartuin kirjaan kun ystäväni kertoi, että teoksessa on kohta missä nainen istuu wc-pöntöllä ja tuijottaa raskaustestiä rukoillen sen olevan negatiivinen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kyseessä on teos lestadiolaisista.
Vilja ja Aleksi ovat lestadiolaisia, heillä on unelmia ja haaveita. He uskovat ja he rakastavat elämää. Sitten eräänä päivänä kaikki romahtaa kun lääkäri kertoo Viljan odottavan kaksosia. Neljän alle kouluikäisen hoitaminen on parille jo muutenkin rankkaa ja nyt hiipii pelko kuinka he jaksavat tulevaisuuden tupla-valvomisista ja syöttämisistä. Eivätkä he jaksakaan, mutta onneksi apua löytyy.
Teoksen parasta antia on sekä kaunis kieli että kaunis tarina. Lestadiolaiset ovat olleet otsikoissa pedofilia kohun vuoksi, mutta tässä teoksessa aiheella ei revitellä, viitataan vain. Tämän teoksen myötä opin itse valtavasti. Sain uutta tietoa ja näkemystä asiohin, joista en ollut tiennyt aikaisemmin mitään.
Suosittelen! Itse olenkin lainannut tätä kirjahyllystäni jo useammalle taholle :)
Kuva: Gummerus
Vilja ja Aleksi ovat lestadiolaisia, heillä on unelmia ja haaveita. He uskovat ja he rakastavat elämää. Sitten eräänä päivänä kaikki romahtaa kun lääkäri kertoo Viljan odottavan kaksosia. Neljän alle kouluikäisen hoitaminen on parille jo muutenkin rankkaa ja nyt hiipii pelko kuinka he jaksavat tulevaisuuden tupla-valvomisista ja syöttämisistä. Eivätkä he jaksakaan, mutta onneksi apua löytyy.
Teoksen parasta antia on sekä kaunis kieli että kaunis tarina. Lestadiolaiset ovat olleet otsikoissa pedofilia kohun vuoksi, mutta tässä teoksessa aiheella ei revitellä, viitataan vain. Tämän teoksen myötä opin itse valtavasti. Sain uutta tietoa ja näkemystä asiohin, joista en ollut tiennyt aikaisemmin mitään.
Suosittelen! Itse olenkin lainannut tätä kirjahyllystäni jo useammalle taholle :)
Marko Kilpi: Kuolematon
Kuopiolaisen poliisin neljäs kaunokirjallinen teos. En oikein tiedä pitäisikö näitä kutsua dekkareiksi, sillä rikoksiahan näissä selvitellään. Toisaalta nämä ovat jännityskirjoja, mutta on näissä yhteiskunnallinenkin ote. Oikea nimike olisi kai rikosromaani.
Kuolematon jatkaa Marko Kilven aiemmista teoksista tutun Ollin tarinaa. Mukana häärää edellisestä teoksesta tuttu Elias Kaski, jolla on minulle Pirkka-Pekka Peteliuksen kasvot ja ääni. Olli puolestaan on Mikko Leppilammen näköinen. Tämä näissä kirjoissa on huonoa, että jos niistä tehdään elokuva tai tv-sarja, hahmot saavat aina kasvot. Enkä minä enää osaa kuvitella hahmoja muun näköisiksi. Hivenen ärsyttävää.
Teoksessa nivoutuu yhteen yllättävällä tavalla niin teoksen rikokset kuin Kadotetuista tuttu autotalli ja tietenkin Ollin oma sotkuinen elämä. Kilpi on taas tarttunut rajuihin aiheisiin ja ihmettelin jälleen onko porukka Suomessa todellakin näin sairasta ja kieroutunutta. Nähtävästi!
Kilpi kirjoittaa todella hyvin, mutta jotain jäin kaipaamaan Kuolemattomassa. Esimerkiksi Kilven Kadotetuissa oli enemmän yhteiskunnallista pohditaa, kun taas Kuolematon on enemmän elokuvakäsikirjoitusmainen. No, tästähän on tulossa myös elokuva, mutta silti olisin kaivannut dialogin ja paikkakuvauksen rinnalle juuri tuota yhteiskuntakritiikkiä. Kilpi avasi hienosti poliisitutkinnan etenemistä ja muita asioita, mutta kantaa hän ei ottanut niin voimakkaasti kuin aikaisemmin. Teos oli yllättävän noepalukuinen aiheen rajuudesta huolimatta.
Odotan jo nyt innolla Kilven seuraavaa teosta vaikka kaipa tämän teoksen elokuvaverio on aikaisemmin valmis.
Kuva: Gummerus
Kuolematon jatkaa Marko Kilven aiemmista teoksista tutun Ollin tarinaa. Mukana häärää edellisestä teoksesta tuttu Elias Kaski, jolla on minulle Pirkka-Pekka Peteliuksen kasvot ja ääni. Olli puolestaan on Mikko Leppilammen näköinen. Tämä näissä kirjoissa on huonoa, että jos niistä tehdään elokuva tai tv-sarja, hahmot saavat aina kasvot. Enkä minä enää osaa kuvitella hahmoja muun näköisiksi. Hivenen ärsyttävää.
Teoksessa nivoutuu yhteen yllättävällä tavalla niin teoksen rikokset kuin Kadotetuista tuttu autotalli ja tietenkin Ollin oma sotkuinen elämä. Kilpi on taas tarttunut rajuihin aiheisiin ja ihmettelin jälleen onko porukka Suomessa todellakin näin sairasta ja kieroutunutta. Nähtävästi!
Kilpi kirjoittaa todella hyvin, mutta jotain jäin kaipaamaan Kuolemattomassa. Esimerkiksi Kilven Kadotetuissa oli enemmän yhteiskunnallista pohditaa, kun taas Kuolematon on enemmän elokuvakäsikirjoitusmainen. No, tästähän on tulossa myös elokuva, mutta silti olisin kaivannut dialogin ja paikkakuvauksen rinnalle juuri tuota yhteiskuntakritiikkiä. Kilpi avasi hienosti poliisitutkinnan etenemistä ja muita asioita, mutta kantaa hän ei ottanut niin voimakkaasti kuin aikaisemmin. Teos oli yllättävän noepalukuinen aiheen rajuudesta huolimatta.
Odotan jo nyt innolla Kilven seuraavaa teosta vaikka kaipa tämän teoksen elokuvaverio on aikaisemmin valmis.
Kaari Utrio: Rakas Henrietta
Utrion varhaisempaa tuotantoa 1970-luvulta. Kevyt, 1800-luvun Helsinkiin sijoittuva romanttinen, ei niinkään historiallinen romaani.
Ylhäinen ja kaunis Henrietta on lähes vanhapiika. Kyllä Henriettalla on ollut kosioita, mutta neito on itsepäinen ja kranttu, hänelle ei kelpaa kuka vain. Sitten Helsinkiin saapuu markiisi de Maury ja Henrietta ajattelee vihdoinkin rakastuneensa maailmaa nähneeseen mieheen. Taustalla kulkee ylhäisen Sophien tarina. Nuorempi Sophie ihailee Henriettaa kunnes ryhtyy kyseenalaistamaan maailmaa ja löytää lopulta onnensa. Henriettan pelastaa lopulta kreivi Fabian :)
Minulle tämä teos oli Utrion harjoittelua näitä 2000-luvun romaaneja varten. Teoksessa ei ollut ehkä ihan vielä kaikki palikat kohdallaan, vaikka juoni toimikin romanttisena hyvin. Ehkä historian osuus oli hieman niukempaa kuin muissa teoksissa ja paikoin tuntui että kertomuskin takkusi.
Henrietta henkilöhahmona oli todella ärsyttävä: itsepäinen, hemmoteltu ja äkäpussi. Iästään huolimatta Henrietta etsii itseään pitkään. Hän rakastaa Fabiania, mutta tappelee tunnetta ja miestä vastaan loppuun saakka. Lopulta kuitenkin Henrietta taipuu ja suostuu miehen puolisoksi, lukijalle jääkin pohdittavaksi kuinka Henrietta tulee selvitymään poskensa arvesta ja matkoista maailmalle.
Ei ehkä aivan suosikkejani Utrion tuotannosta, mutta takuuvarmaa ja kevyttä luettavaa.
Kuva: Kirjasampo
Ylhäinen ja kaunis Henrietta on lähes vanhapiika. Kyllä Henriettalla on ollut kosioita, mutta neito on itsepäinen ja kranttu, hänelle ei kelpaa kuka vain. Sitten Helsinkiin saapuu markiisi de Maury ja Henrietta ajattelee vihdoinkin rakastuneensa maailmaa nähneeseen mieheen. Taustalla kulkee ylhäisen Sophien tarina. Nuorempi Sophie ihailee Henriettaa kunnes ryhtyy kyseenalaistamaan maailmaa ja löytää lopulta onnensa. Henriettan pelastaa lopulta kreivi Fabian :)
Minulle tämä teos oli Utrion harjoittelua näitä 2000-luvun romaaneja varten. Teoksessa ei ollut ehkä ihan vielä kaikki palikat kohdallaan, vaikka juoni toimikin romanttisena hyvin. Ehkä historian osuus oli hieman niukempaa kuin muissa teoksissa ja paikoin tuntui että kertomuskin takkusi.
Henrietta henkilöhahmona oli todella ärsyttävä: itsepäinen, hemmoteltu ja äkäpussi. Iästään huolimatta Henrietta etsii itseään pitkään. Hän rakastaa Fabiania, mutta tappelee tunnetta ja miestä vastaan loppuun saakka. Lopulta kuitenkin Henrietta taipuu ja suostuu miehen puolisoksi, lukijalle jääkin pohdittavaksi kuinka Henrietta tulee selvitymään poskensa arvesta ja matkoista maailmalle.
Ei ehkä aivan suosikkejani Utrion tuotannosta, mutta takuuvarmaa ja kevyttä luettavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
