Kahdeksas osa Matkantekijä-sarjassa, ilmestynyt syksyllä 2014. Luettu ensimmäisen kerran (toivottavasti tulee joskus se toinenkin kerta) 7.-13.11.2014.
Hyvä kirja itkettää ja naurattaa, tämä teki molempia ja etenkin viimeiset kaksi sivua itkin. Luin tuon viimeisen kohtauksen varmaan kolme kertaa peräkkäin ja joka kerran silmät kostuivat. Voisin sanoa, että tämä koko sarja voisi päättyä tähän, kaikki on hyvin. Lukijalle jätetään ihana oma tulkinnanvapaus, mutta... Muutamia kysymyksiä jää edelleen auki. Kuinka Willien käy? Ja kovasti kiinnostaisi kuulla myös Breen ja Rogerin vaiheista. Tietenkin Harjun elämän kuvaaminen, arkiset asiat ja toimet sekä henkilöiden väliset suhteet kiinnostavat edelleen. Kävin siis kurkkaamassa kirjailijan kotisivuja, ja yhdeksäs kirja on tulossa, joskus tulevaisuudessa.
Tämän teoksen kerronta oli tasaisempaa kun Luiden kaiun. Tapahtumia oli pitkin kirjaa eikä mitään älytöntä tuntunut tapahtuvan. Hetket nivoutuivat toisiinsa, linkittyivät ja kerrota rullasi hyvällä temmolla. Muutama hieman turha kohtaus oli mukana, sellaisia joiden merkitys ei avautunut nyt, mutta voi olla että niille saadaan vielä jonain päivänä selvitys seuraavassa teoksessa. Tai sitten ne olivat vain yksinkertaisesti täytettä, mahdollisuuksia sivupoluille (rönsyille) tai jotain muuta.
Clairen minä-kertoja on edelleen läsnä, vaikka en osaa arvioida onko hänen osuutensa ennallaan vai vähentynyt. Jamie, Ian, Bree, Roger, John ja Willie saivat myös äänensä kuuluvin sopivissa määrin. Henkilöhahmoja tuli taas paljon lisää, mutta suurimpana puutteena näen Jennyn roolin pienuuden. Olisin odottanut, että hän olisi ollut ennemmän läsnä, ehkä jopa yhtenä kertojana. Välillä jopa tuntui että kirjailija oli unohtanut hänet ja sitten tuupannut taas tarinaan mukaan.
Tapahtumia oli aivan valtavasti, onhan sivujakin lähes 1200!! 1700-luvulla oltiin niin Jamien ja Clairen kanssa, kun myös Rogerin hänen etsiessään Jemmyä. Breetä seurattiin nykyajassa ja mielestäni näiden kahden ajan jaottelu onnistui tässä kirjassa hyvin. Ensin oli Jamien ja Clairen osuus, sitten tuli Breen ja Rogerin vuoro, taas palattiin J&C:n pariin, sitten taas B&R:n kuulumisiin ja viimeinen osuus olikin Jamien ja Clairen ajalta. Tämä jaottelu toimi hyvin, sillä kokonaisuudet pysyivät kasassa ja kerronta oli ehyttä.
Teos alkaa oikeastaan siitä mihin Luiden kaiku päättyy, tarina jatkuu lähes suoraan. Joitain takaumia on, lähinnä lukijaa muistutetaan menneistä. Jamie lyö Johnia ja tämä päätyy panttivangiksi, tosin Jamie ei tätä tiedä vaan itse Washington määrää hänet komentamaan kolmeasataa miestä. Jamie joutuu siis tahtomattaan taisteluun mukaan. Jamie, John, Ian, Willie ja Claire törmäävät pitkin teosta toisiinsa mitä eriskummallisimmissa paikoissa, auttavat toinen toisiaan ja anteeksiantokin alkaa olla lähellä vaikka sitä ei ääneen sanotakaan. Tietenkin Jamien ja Clairen välillä kaikki palautuu normaaliksi, mutta Williellä on suurin kriisi itsensä kanssa. Kuka hän on ja kuinka hänen elämänsä tulee jatkumaan?
Roger puolestaan lähtee aikamatkalle etsimään Jemmyä. Hän päätyy vuoteen 1739, jolloin Brian Frasier oli vielä elossa, Jamie Ranskassa opiskelemassa ja Jenny hoiti yksin Lallybrochia eikä ollut vielä naimisissa Ianin kanssa. Roger ei löydä Jemmyä, mutta saa käsiinsä isänsä tuntolevyt. Ne, jotka ovat lukeneet tässä vaiheessa Tulivanan, tylsistyvät. Itse ainakin koin melko tahmeaksi Jerryn etsimisen ja löytymisen, sillä tiesin mikä on tämän tarinan lopputulos. Breelle selviää nykyajassa, että hänen ja lasten henki on vaarassa, sillä ennustuksen mukaan Frasierin suvun jälkeläinen on seuraava Skotlannin johtaja(?). Samaan ennustuksen törmättiin Matkantekijässä jolloin siitä kertoi Geillis noita. Bree päättää lähteä lasten kanssa turvaan ja etsiä samalla Rogerin. He päätyvät samaan aikaan, ja perhe on onnellisesti koossa.
Jamien taistellessa Claire hoitaa lääkärin tehtäviään, mutta häntä ammutaan. Jamie on ihmeen kaupalla paikalla ja Clairen leikkaa hänen kollegansa Denny. Ian ja Rachel menevät naimisiin, Fergusin ja Marsalin kääpiöpoika Henry-Christian kuolee, Rollo kuolee ja minä itkin näitä kahta rakasta hahmoa. Rachel tulee raskaaksi ja saa pojan. Willie on ottanut suojelukseensa Jane-nimisen huoran ja tämän pikkusisaren Fannyn. Jane tekee itsemurhan, mutta luulenpa että Fannysta kuulemme vielä. Jamie ja Claire palaavat Harjulle ja ryhtyvät rakentamaan uutta kotia itselleen ja perheelleen.
Odotan jo nyt innolla seuraavaa osaa, vaikka sen ilmestymisestä ei ole mitään varmuutta. Voi olla, että tuon seuraavan kirjan saan käsiini joskus neljän-viiden vuoden kuluttua. Huh mikä aika odottaa, mutta toisaalta, jaksoihan minä odottaa tätäkin :) Pieni häiritsevä seikka tässä teoksessa oli (sen lisäksi, että jotkut yksityiskohdat menivät taas väärin), että aikamatkailu tuntui olevan niin yksinkertaista. Tietenkin läsnä oli kauhu ja pelko, mutta tässä teoksessa Roger ja Bree tekivät kolmannet ja neljännet aikamatkansa. Ihan tuosta noin vain. Ja lasten kanssa. Joten mielenkiinnolla odotan myös sitä, kuka tulee vielä matkustamaan ja mienne.
