Ensimmäinen ikinä lukemani Kaari Utrion teos oli Vendela. Tämä tapahtui noin vuonna 2000, minkä jälkeen olen niin lukenut kuin kuunnellut äänikirjana (c-kasetteina) teoksen aika monta kertaa. Teinpä joskus opiskeluaikoina jonkin esitelmänkin teoksesta :) Vendela kuitenkin koukutti minut keskiaikaan sekä Utrion tuotantoon. Lisäksi luin jostain, että henkilöhahmoista juuri Vendela on Utriolle itselleen eräs rakkaimmista.
Vendela Dalhus on nuori, kaunis ja orpo neito Turussa. Hän asuu armosta ankaran setänsä, kaniikki Nicolaus Kurjen talossa yhdessä tätinsä kanssa. Vendelan täti kuitenkin kuolee, ja neito joutuu toisten sukulaisten luo kauas Viipuriin. Matkasaattuetta, missä Vendelan on määrä Viipuriin matkustaa, saattaa maan ylhäisiin kuuluva ritari Hartman Garse. Neito ja ritari ystävystyvät, etenkin kun Vendela viisaudessaan osaa parantaa ritaria vaivaavan kurkkukivun. Viipurissa Vendela kuitenkin pudotetaan takaisin maan kamaralle ja Hartman rakastuu kauniiseen Ilianaan. Yllättäen Vendela kutsutaan isänsä kuolinvuoteen ääreen, vaikka neito on luullut olevansa jo pitkään orpo. Isä kuitenkin kuolee ja Vendelalle selviää, että hänen juuri perimänsä linnoitus on todellisuudessa merirosvojen pesäpaikka. Hartman tahollaan huomaa ettei Iliana ollutkaan sellainen vaimo kun hän kuvitteli. Iliana kuolee ja Hartman määrätään tuhoamaan merirosvojen linnoitus. Lopulta Vendela ja Hartman saavat toisensa, kuten kunnon rakkaustarinassa pitääkin.
Teos on yhtäaikaa sekä historiallinen, että romanttinen. Utrio on tarkka kuvatessaan historiallisia tosiasioita, ja mukana on myös historiallisia henkilöitä. Oikeastaan kirjan niin sanottuna historiallisena juonena on Bo Johnsson Gripin valta-asema Suomessa. Rakkaspuolella valtaa pitää tietenkin Vendelan ja Hartmanin tarina, mutta mukaan mahtuu myös romanttinen pätkä itsensä Bo Johnssonin elämästä, olipa se sitten totta tai ei.
Teoksena Vendela on kevyt, verrattuna Utrion suurempiin keskiaikaromaaneihin. Vendelassa ei kuitenkaan mennä älyttömyyksiin juonenkäänteiden kanssa, vaan kaikki on sopusoinnussa keskenään. Lukija saa jännittää lähes viime metreille saakka kuinka rakastavaisten käy. Itseäni kiehtoi myös suuresti Urtion viljelemä keskiaikainen sanasto, joka onkin myöhemmin tullut tutuksi hänen tuotantonsa kautta.
Tätä teosta voin suositella lämpimästi kaikille historiasta ja rakkaudesta kiinnostuneille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti