sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset

Tämänkin Haydenin kirjan luin ensimmäisen kerran keväällä 2012. Nyt luin tämän uudestaan, sillä en muistanut enää tapahtumia. Toisaalta, luulen että yksi syy on se että teoksen tapahtumat ovat aika raskaita.


Hayden työskentelee sairaalassa terapeuttina ja hänen elämäänsä tulee kolme hyvin erilaista ihmistä. Cassandra on agressiivinen, manipuloiva ja hankalata 9-vuotias tyttö. Hänen isänsä on kaapannut hänet 5-vuotiaana ja hän joutui olemaan kaksi vuotta erossa äidistään. Tuona aikana hän koki seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Osastolla ollessaan hän valehtelee jatkuvasti ja syyttää muita aikuisia milloin mistäkin. Haydenin ja Cassandran tie on pitkä ja kivikkoinen ennen kuin paranemisprosessi pääsee kunnolla käyntiin. Lopulta tyttö kuitenkin pääsee käsittelemään "kipeää kohtaansa" ja parantuminen alkaa.

Drake on hurmaava 4-vuotias pikkupoika. Hän ei puhu ja pojan vaativa isoisä toimittaa hänet Haydenin käsiin, odottaen että tämä tekee hokkuspokkus-temppunsa ja saa pojan puhumaan. Hayden tekeekin kaikkensa, sillä pojan väitetään puhuvan kotona äidilleen. Drake ei puhu eikä pukahda vaikka Hayden käyttää kaiken ammattitaitonsa. Lopulta selviää, että pojan äiti on väärentänyt toisen sairaalan tekemiä tutkimuksia, joista selviää että pojalla on fyysinen vaurio minkä vuoksi hän ei voi puhua. Hayden suuttuu äidille ja vaatii tätä kertomaan totuuden miehelleen. Seuraa pitkä ja itkuinen jakso, kun Hayden yrittää psyykata äitiin voimia kunnes lopulta isäkin saa tietää asiasta. Perhe tekee rajun päätöksen ja muuttaa pois vaikutusvaltaisen isoisän hallinnoimasta pikkukaupungista. Vihdoin Drake saa apua ongelmaansa ja pääsee opettelemaan kunnolla viittomakieltä.

Gerda on 82-vuotias aivohalvauksen saanut yksinelävä vanhus. Hän puhuu satunnaisesti, mutta harvoin oma-aloitteisesti. Hayden ryhtyy käymään hänen luonaan, ja samalla hän kuulee pätkiä vanhan naisen lapsuudesta. Näissä keskusteluissa ei ole Haydenin mielestä mitään järkeä, ja kun on aika päättää vanhuksen jatkosta, hänet päätetään siirtää palvelutaloon. Muutamaa päivää/viikkoa myöhemmin Gerda kuolee. Hän jää pitkäksi aikaa Haydenin ajatuksiin.

Vaikka tämä teos olikin nopealukuinen, niin se oli hirveän raskas. Cassandran poukkoileva ja ärsyttävä käyttäytyminen saattoi lukijan välillä raivon partaalle. Toisaalta se oli ymmärrettävää, sillä tyttö oli joutunut kokemaan todella pelottavia ja pahoja asioita. Drake puolestaan oli suloinen ja hellyttävä ison lelutiikerinsä Kaverin kanssa. Gerda jäi etäisimmäksi hahmoksi, varmaan jo senkin takia että hän oli vanhus ja Hayden tapasi häntä harvoin.

Tässä teoksessa jokaisen henkilön kohdalla päädytään johonkin loppuratkaisuun. Gerda kuolee, Drake pääsee eteenpäin ja hoitoon ongelmansa kanssa ja Cassandra pääsee toteuttumaan luovuuttaan teatterin parissa. Voi siis ajatella että teoksessa on eräänlainen onnellinen loppu, vaikka käsitellyt asiat ovatkin raskaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...