Torey Hayden: Aavetyttö

Muistelen, että tämä oli ensimmäinen Haydenin kirja minkä luin. Ostin tämän eräältä tuttavalta vuonna 2012 ja luin hetkessä. Nyt palasin uudestaan tämän pariin kirjahyllyä järjestellessäni ja luin toistamiseen, sillä en muistanut tapahtumia. Vuonna 2012 luin muutoinkin paljon Haydenin kirjoja, joten teosten tapahtumat ovat sekoittuneet ja unohtuneet.

Teos kertoo Haydenin uran alkuajoista. Hän on irtisanoutunut klinikalta ja muuttanut pikkukaupunkiin erityisopettajaksi. Hän saapuu luokkaan kesken lukuvuoden ja saa opetettavakseen kolme poikaa ja Jadie-tytyön. Pojista vain Jeremiah puhuu, Reuben ja Philip ääntelevät ja Jadie ei puhu ollenkaan. Mutta Hayden, joka on erikoistunut valikoivasti puhumattomiin lapsiin, saa Jadien pian puhumaan.

Jadie on teoksen päähenkilö, vaikka muistakin lapsista kerrotaan paljon. Puhumattomuuden lisäksi Jadien ongelma on erittäin huono ryhti. Syyksi linkussa kulkemiseen hän sanoo "etteisivät sisuskalut tipahda". Haydenin ja Jadien välille kehittyy pian lämmin, mutta erikoinen suhde. Koulupäivien jälkeen Jadie tulee takaisin luokkaan, missä Hayden on suunnittelemassa seuraavan päivän oppitunteja. Jadie pistää ovet lukkoon, puhuu ja oikaisee ryhtinsä. Välillä hän kertoo Haydenille omituisia asioita, joita Dallasin henkilöhahmot ovat tehneet hänelle ja Tasheelle, sekä Jadien sisarille. Jadien kertomuksissa on viitteitä hyväksikäytöstä ja okkultismista, Hayden on ymmällään vaikka kertookin asioista piiripsykologille, niin asiat eivät tunnu etenevän tai ratkevan. Hayden ei ole varma kuinka "diagnosoisi" Jadien, sillä vaikka tyttö kertookin erittäin yksityiskohtaisia tarinoita niin avainkysymykset (kuka, milloin, missä?) jäävät vaille vastauksia.

Lopulta Hayden saa suostuteltua Jadien siihen, että he kertovat asiasta rehtorille, joka taas vie asian eteenpäin sosiaaliviranomaisille ja poliisille. Jadie ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan otetaan pikaisesti huostaan, vanhempia kuulustellaan mutta Jadie vajoaa taas puhumattomuuteen. Lopulta hän kuitenkin suostuu kertomaan asioista eräälle naispoliisille.

Teos ei varsinaisesti saa minkäälaista lopetusta. Vaikka tapahtumista on kulunut aikaa, kun Hayden kirjoittaa kirjansa, niin Haydenille eikä muillekaan koskaan selvinnyt mitä todella tapahtui Jadielle. Selvää on kuitenkin, että pääsy pois vanhempien luota oli hyväksi Jadien kehitykselle. Lopussa Hayden arvelee, että Jadie oli ehkä mahdollisesti jonkun pedofiilirenkaan osa tai mukana sairaassa satanistien rituaalissa tai jonkun marginaalipornoelokuvan "näyttelijä". Totuus jää selvittämättä, mikä tietenkin harmittaa hieman lukijaa, mutta niin se harmittaa kirjailijaakin.