Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta

Kuunneltuani ensimmäisen Fabian Risk -dekkarin varasin heti kirjastosta tämän seuraavan osan kirjana. Lukeminen ei ollut aivan niin intensiivistä kuin olisin halunnut, mutta juonessa pysyi hyvin mukana. Viime viikolla ostin (tai oikeastaan sain) tämän itselleni kun kävin Suomalaisessa kirjakaupassa ja täytin kirjapassini, mistä kiitokseksi sain valita pokkarin ilmaiseksi. Tämä on muuten ensimmäinen tämän vuoden puolella lukemani kirja, kaikki muut olen kuunnellut äänikirjoina. Olen kyllä ikävöinyt lukemista, vaikka äänikirjan helppous puhutteleekin juuri nyt enemmän.

Tämän teoksen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen edellisen teoksen tapahtumia. Fabian perheineen asuu edelleen Tukholmassa ja avioliitto Sonjan kanssa rakoilee ikävästi. Mielestäni on kuitenkin parempi lukea teokset niiden ilmestymisjärjestyksessä. Tässä Fabian ei ollut niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta lopussa olisin halunnut repiä hiukset päästäni hänen pelkuruutensa vuoksi. Ehkä nämä Tukholman tapahtumat vaikuttivat hänen luonteeseensa? Ja silloin täytyy nostaa hattua kirjailijalle joka on onnistunut hahmonkirjoituksessa täydellisesti.

Tarinan keskiössä on murhaaja, joka varastaa uhreiltaan elimiä. Tämä selviää poliisille vasta myöhäisessä vaiheessa, sillä aluksi kaikki ovat sitä mieltä että murhaaja on poliisin vanha tuttu joka tekeekin tutkinnan aikana itsemurhan. Fabian ei usko tähän ja jatkaa tutkintaa. Samanlaisia rikoksia tapahtuu myös Tanskassa, missä Dunja Hougaard tutkii tapauksia ja on samoilla linjoilla Fabianin kanssa, vaikka sielläkin murhaajaksi epäily kuolee ja juttu suljetaan.

Juoni on rakennettu hienosti. Välillä katsotaan asiaa uhrien näkökulmasta, välillä Fabianin, Malinin tai Dunjan, lopussa myös murhaaja saa suunvuoron ja tilaisuuden avata lukijalle motiivejaan. Juonenkäänteitä on todella runsaasti ja lukijaa viedään välillä kuin pässiä narussa, mutta ei alentavalla tavalla. Lukija saa itse oivaltaa sopivasti, yllättyä ja hämmästyä. Vaikka tapaukset, murhat, ovatkin raakoja ja niiden taustalla on sairas, vaikkakin looginen, ajattelu, niin väkivallalla ei mässäillä. Teoksen kielillinen anti on sopivaa, juuri dekkarityyppistä.

Muutamia hämmentäviä juonikuvioita oli mukana. Esimerkiksi Fabianin päätös jäädä ryyppäämään kun kollega on kadoksissa. Myös Niva jäi loppuenlopuksi suureksi kysymyksmerkiksi vaikka tapahtumien kulkuun vihjattiin edellisessä teoksessa. Tuntui ettei kirjailijalla pysynyt ihan koko ajan kaikki monimutkaiset langanpäät hyppysissään. Suuret linjat toimivat onneksi ja näin ollen pelastivat paljon.

Tämän ovat lukeneet myös Iloinen apina, Jaakko Karjalainen, t jrvnp ja Annika.

Kävin jo kurkistamassa seuraavan Fabian Riskin lukunäytteen, vaikuttaa mielenkiinoitselta. Etenkin kun tämän Yhdeksännen haudan lopussa oli luku X, mikä selvästi viittasi tulevan teoksen tapahtumiin. Maaliskuuta odotellen.