Tarinan päähenkilöt Holger Munch ja Mia Kruger vaikuttavat hyvältä parivaljakolta, tietyllä tavalla vanhoilta tutuilta, vaikka he eivät matkikaan ketään toista fiktiivistä hahmoa. Heitä ei ole väkisin luotu vain he on kirjoitettu luontevasti ja toimivat hyvin yhdessä. Holger, isä, vaari ja poliisi, on hyvä johtaja ja luottaa alaisiinsa. Mia, nuori, poliisin riveihin kesken koulun otettu nainen, on menettänyt kaksoissiskonsa mutta kun Holger pyytää häneltä apua Mia ei voi kieltäytyä ja hänen omat suunnitelmansa lykkääntyvät tulevaisuuteen.
Juoni on tiivis, jännittävä ja täynnä yllätyksiä. Metsästä löytyy hyppynaruun hirtetty pikkutyttö, jonka kaulassa roikkuu lappu "minä matkustan yksin", eikä ruumis jää ainoaksi. Poliisi on ymmällään, samoin Mia jonka aivot eivät toimi tuttuun tapaan. Näkee selvästi että kirjailija on nähnyt vaivaa juonen kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan niin älytön ja yliampuva kuin joissain samantyyppisissä teoksissa on ollut.
Kerronta etenee usean eri henkilön kautta ja toimii todella hyvin. Äänessä ovat Mian ja Holgerin lisäksi poliisikollegat, sivuhenkilöt, hyvikset ja pahikset. Lukijalle kerrotaan sopivasti, muttei liikaa, omallekin arvailulle ja tulkinnalle on jätetty tilaa. Mian hahmosta on haluttu tehdä superälykäs, mutta päihteiden käyttö on vienyt kyvyn ainakin osittain. Ehkä tarkoituksellista kirjailijalta, sillä yliälykkään hahmon luominen on haastavaa jopa hyvällekin kirjailijalle.
Tämä on luettu ja pidetty myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Ullan luetut kirjat, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club sekä Tujalta. Kulttuuripohdintoja.
Teos on saamassa tänä keväänä jatkoa, joten sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti