tiistai 15. elokuuta 2017

Marko Kilpi: Undertaker - Kuolemantuomio

Tunnustaudun Marko Kilpi -faniksi. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa (vaikka en olekaan kirjoittanut niistä tänne) ja pitänyt. Tämän lainasin kirjastosta jo ensimmäisen kerran alkukesästä, mutta silloin vaivasi lukujumi enkä saanut luettua tätä. Nyt sain tämän uudestaan käsiini ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen innostuin ja luin nopeaan tahtiin loppuun.


Hautausurakoitsija Jarmo Kivelle kuolema on arkipäivää, monella eri tasolla. Synkkä ammatti luo täydellisen suojan vieläkin synkemmille puuhille. Tuomas Lintu, nuori opiskelija on puolestaan kovaa vauhtia putoamassa yhteiskunnan ulkopuolelle. Heidän polkunsa kohtaavat ja Kiven suunnitelma hahmottuu.

Kerronta on hyvin elokuvamaista ja se häiritsi hieman alussa. Pian siihen kuitenkin tottui ja tarina lähti viemään. Henkilöhahmoja on useita, mutta ei liikaa, Kivi ja Tuomas ovat ainoita joihin tutustutaan hieman tarkemmin. Teos jää totaalisen kesken, mutta onhan kyseessä sarjan ensimmäinen osa, Kivestä kuullaan vielä!

Marko Kilvellä, kuopiolaisella poliisilla, on teoksissaan hyvin yhteiskunnallinen ote. Hän kuvaa kiiltokuvan nurjaa puolta, sitä mikä on "normaalien" ihmisten katseiden ulottumattomissa, sitä mitä ei edes haluta nähdä. Toisaalta tapahtumia oli paljon, pieniä siruja elämästä heitettynä sinne tänne. Olisin kaivannut ehkä hieman selkeämpää otetta, ellei tarkoitus ole että kaikkiin tapahtumiin palataan vielä?

Jarmo Kivellä on perhe, pappina työskentelevä vaimo ja tytär Noora, mutta kuka on Aino? Lisäksi entinen oppipoika Jouni aiheuttaa vaivaa. Tuomaksen avovaimo Maria sairastaa masennusta, mutta ei saa lääkäriltä lausuntoa työkyvyttömyydestä. Veli Markus kuolee yllättäen, ja rahapulassa oleva Tuomas lupaa äidille järjestää hyvät hautajaiset veljelleen. Tarinan poliiseista Saari ja Tiina ovat eniten esillä. Kuka Saari oikeastaan on? Tätä lukija jää pohtimaan ja odottamaan että vastaus löytyy seuraavasta osasta. Tiinasta kerrotaan enemmän, mutta Paulin kohtalo ja yhteys Tiinaan on yllättävä. Rundi on loppuen lopuksi vain pikkurikollinen, mutta hän paljastaa salaisuutensa yllättävällä tavalla sellissään.

Tarinassa on useampi taso missä kirjailija kuljettaa lukijaansa. Moni juonikuvio jää hieman kesken, mutta ei liian häiritsevästi. Tärkeimmät langanpäät tulee solmittua, mutta silti lukija jää odottamaan jatkoa. Sitä on luvassa keväällä 2018!

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa Amma ja Takkutukka.

2 kommenttia:

  1. Kilvellä on taito ja halu nostaa kipeitäkin yhteiskunnallisia aiheita esille, eikä hänen hyvä-paha -akselinsa ole mustavalkoinen.
    Langanpäitä jäi tosiaan muutamia solmimatta, mutta sehän lupaa vain meille lukijoille kiintoisaa jatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Jatkoa odotellen :)
      Itse tykkään Kilven teoksista juuri siksi kun voin "luottaa" niihin. Se että Kilpi on poliisi tuo teoksiin oman säväyksensä ja samasta syystä hänen sanansa tuntuvat niin painavilta. Lisäksi tekstistä huokuu tietty aitous.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...