Anne ja Marco ovat kutsuilla naapurissa. Heidän puolivuotias tyttärensä nukkuu seinän takana ja vanhemmat käyvät puolen tunnin välein tarkistamassa lapsen tilanteen. Kun he palaavat kotiin hieman juovuksissa tyttö on kadonnut sängystään. Poliisi saapuu paikalle ja ryhtyy selvittämään rikosta. Kuka on vienyt lapsen ja miksi?
Alussa olin varma, että syyllinen on naapurin nainen, mutta onneksi juoni ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen. Tarina pyöri pienessä piirissä, vain Anne, Marco, naapurit (vaikka mies jääkin pienemmälle huomiolle) sekä Annen vanhemmat. Toki mukana oli muutama muu henkilö kuten rikostutkija mutta ydinporukka oli pieni.
Teoksen puolivälissä selviää, että Marco on järjestänyt lapsensa sieppauksen. Tämä ei yllätä kuulijaa, sillä sitä on pohjustettu hyvin. Myös taho Marcon teon takana ei tule yllätyksenä sen verran hyvin asioita valotetaan tarinan edetessä. Vain teoksen viimeinen lause jättää aavemaisen fiiliksen. Toisaalta senkin voi kuvitella miten tilanne tulee päättymään. Hieno tehokeino, mutta tämmöisessä teoksessa hieman lattea. Lopputulema on siis varsin mitätön, raha on keskiössä ja vaikka henkilöiden tunnetiloja kuvataan realistisesti, tarina itsessään ei ole kovin realistinen.
Tämän ovat lukeneet myös Annika joka piti kirjasta todella paljon, Krista on samoilla linjoilla Annikan kanssa, Sasu Heikkilälle tämä oli aika perusdekkari ja hän oli samoilla linjoilla kanssani sekä Leena Lumi, joka hehkuttaa myös teoksen erinomaisuutta. Ensimmäisen kerran jäin miettimään näitä muiden kirjoittamia arvioita. Kolme heistä oli saanut teoksen kustantajalta ennakkoon arvioitavaksi ja he kaikki myös ylistävät teosta maasta taivaaseen. Kuten edellä totesin, minulle tämä ei ollut mitenkään ihmeellinen tai erikoinen kokemus. Onko syynä se, että kuuntelin tämän äänikirjana? Olisiko tarina itse luettuna ollut kiinnostavampi, jännittävämpi tai mukaansa tempaavampi? Näitä voi miettiä ja pohtia ilman suurempia johtopäätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti