Håkan Nesser: Pikku-Burman teurastajatar

Viides ja viimeinen Barbarotti. Ensimmäisen teoksen aikana ihmettelin että kuinka tämmöistä voi olla, mutta teos teokselta nämä ovat imaisseet mukaansa ja päässeet myös yllättämään. Tämä viimeinen on hyvin surumielinen ja pohdiskeleva, ja jos tämän olisin lukenut (kuunnellut) pelkästään niin olisi muut kyllä jääneet testaamatta. Tämänkin hankin Elisa kirjan äänikirjana, lukijana Antti Jaakola.

Barbarottiin henkilökohtaisessa elämässä kuohuu, sitä en nyt avaa tässä sen enempää, mutta tilanne vaikuttaa koko teoksen ajan. Joko siitä syystä, tai jostain aivan muusta Barbarottin esimies antaa hänelle useamman vuoden vanhan jutun tutkittavaksi. Tapaus on yksinkertainen: mies on kadonnut lehdenostoreissulla. Pääepäilty on miehen vaimo joka on saanut liikanimen Pikku-Burman teurastajatar kauan sitten tapahtuneen verityön vuoksi. Nainen on surmannut ja paloitellut silloisen miehensä ja istunut vankilassa tuomionsa. Luonnollista on että poliisi epäilee häntä.

Barbarotti tutkii molempia tapauksia, jututtaa ihmisiä ja pohtii asioita. Samaan aikaan kollega Eva pähkäilee toisenlaisen tapauksen kanssa, joka onneksi selviää lopussa samoin kuin totuus Pikku-Burman tapauksesta.

Hieman harmittaa, että nämä olivat nyt tässä. Olisin mielelläni kuunnellut vielä yhden lisää. Ehkä siksi, että olen utelias mitä Barbarottille itselleen tapahtuu. Mutta toisaalta tilanne jäi hyvään hetkeen mistä jokainen voi itse kuvitella kuinka tarina jatkuu. Ehkäpä testaan jonkun muun Nesserin jossain vaiheessa.