Moneen kertaan luettu, ihana Ution teos keskiajan Ruotsi-Suomesta. Kuuluu oman hyllyn ehdottomiin suosikkeihin.
Ulf Acer on ylväs ja komea ritari, häntä painaa isänsurma, joka oli vahinko. Äitinsä Ingeborgin kuolinvuoteella hän kohtaa kauniin Joanna Herttuan, joka ei näytä hätkähtävän ritari Ulfin komeutta kuten muut. Ulf rakastuu kopeaan hämäläiseen neitoon, ja vaikka ei saakaan vastakaikua päättää seurata tätä Hämeeseen, missä Ulfin kaksoissisar Benedikta asuu miehensä Magnus Kasin kanssa.
Teos sijoittuu vuosiin 1377-1380. Keskeiset tapahtumapaikat ovat Hämeessä Hämeen linna, Vanajan Herttuan kartano sekä läheiset tilat Kautua ja Monittula. Lisäksi Ruotsissa ollaan Ängsössä ja Upsalassa. Ritari Ulf käy myös Riiassa ja Viljannissa.
Historialliset tapahtumat liittyvät kahden paavin olemassa oloon, ja vääntöön kumpi heistä on se oikea paavi. Ei-historiallinen juonikuovio on Monittullan Kallaksen tavoite päästä Hämeen ruhtinaaksi. Sitä varten hän on punonut suunnitelman saada kaikki Hämeen mahtitalot itselleen. Tähän on kuulunut muun muassa Joannan isän, Vanajan Herttuan hukuttaminen. Lisäksi hän on varustanut palkkasotureita Liivinmaalta aikomuksenaan vallata Hämeen linna.
Teoksen loppupuolella tarinassa vilahtaa myös Vallin herra Daniel Tulikilpi ja Raaseporin päällikkö Tord Bonde, jotka ovat enemmän esillä teoksessa Haukka, minun rakkaani. Pidän kovasti siitä, että näissä Utrion 1300-luvulle sijoittuvissa teoksissa nähdään tuttuja hahmoja ja kuullaan sivulauseessa heidän kuulumisiaan.
Ulfin ja Joannan rakkaustarina saa lopulta onnellisen päätöksen, kun Ulf poimii nääntyneen Joannan Hauttulan kirkon lattialta. Ennen sitä Joanna on ehtinyt olla naimisissa Kauttuan herra Meurakkaan kanssa sekä Monittulan Kallaksen kanssa. Meurakkaan kanssa Joanna on saanut tyttären, jonka syntymää Ulf oli todistamassa. Kallakselle Joannan naitti hänen velipuolnsa Arn, joka ymmärsi liian myöhän Kallaksen ahneuden.
Tällä kertaa en lukenut kirjaa kannesta kanteen, vaan silmäilin läpi ja muistuttelin tapahtumia mieleeni. Mutta uskaltaisin väittää lukeneeni tämän ainakin noin viisi kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti