Tyyli on muuttunut paljon Muukalaisesta, mutta en pistä pahakseni. Alun klaanikokoukseen tuntui paikoin hieman pitkäpiimäiseltä. Monia mielenkiintoisia lankoja punoutuu tähän kertomukseen. River Runnin kulta, mihin se lopulta päätyy? Bonnetin lopullinen kohtalo? Saukkohampaan päiväkirja ja sen merkitys? Taas paljon avoimia kysymyksiä.
Teos alkaa pitkällä kuvauksella klaanikokouksesta. Siellä sattuu ja tapahtuu, Claire parantaa ja pappi pidätetään. Kokouksen jälleen Jamien on määrä ryhtyä keräämään Nostoväkeä tulevia taisteluita varten, onhan Yhdysvaltojen vapaussota todella lähellä. Josiah ja Keziah, kaksospojat tulevat mukaan tarinaan.
Juhlitaan Jocastan ja Duncanin häitä River Runnissa. Täälläkin tapahtuu kaikenlaista, muun muassa Bonnet käy näyttämässä naamansa ja Jocastan luottopalvelija-Phaedre äiti Betty murhataan, vaikkakin todellisena kohteena oli luultavasti Duncan. Kotiin palattuaan Jamie kokoaa jälleen miehensä ja lähtee kohti taistelua. Onnettoman sattuman kautta Roger hirtetään, mutta hän selviää elossa, kiitos venyneen hirttoköyden. Roger ei kuitenkaan pysty puhumaan, saatikka laulamaan.
Kotona Harjulla selvitellään joitain pikkujuttuja, kunnes Jamie pyytää Rogeria maanmittariksi. Samalla hän ja Claire lähtevät intiaanien luo karhujahtiin. Metsäpalo syttyy, ja sen jälkeen Roger löytää jälleen puhekykynsä takaisin, vaikkakin äänihuulet ovatkin kärsineet.
Roger haluaa opetella taistelemaan kunnolla, sillä hänen ajatuksissaan on tappaa Bonnet. Miehet lähtevät biisonijahtiin, ja käärme puree Jamieta nilkkaan. Roger koittaa saada myrkyn pois, mutta suurin työ jää kuitenkin Clairelle. Penisiliini tehoaa ja Jamie toipuu.
Harjulle saapuu uusi asukas, Tom Christine, tyttärensä Malvan ja poikansa Allanin kanssa. Käy ilmi, että Jamie ja monet muutkin Ardsmuirin vangeista ovat vapaamuurareita. Käy ilmi, että River Runnissa on mittava kulta-aarre, Bree ampuu Bonnettia vatsaan, Ian saapuu takaisin intiaanien luota ja Ianille kerrotaan keitä Claire, Bree ja Roger todella ovat. Ian on tuonut mukanaan Saukkohammas-nimisen intiaanin päiväkirjan, mistä käy ilmi, että Saukkohammaskin on ollut aikamatkustaja. Selviää, että Jemmy kuulee kivien/ajan äänen, eli hän voisi myös suorittaa aikamatkan. Roger kuitenkin päättää, että perhe jää 1700-luvulle.
Tapahtumia on hämmästyttävän paljon. Pieniä, arkisia asioita, kirjeitä, keskusteluja, metsästystä, pohdintaa jne. Sitten on myös isoja asioita, kuolemanpelkoa ja -läheisyyttä, taisteluita, lääkärin toimenpiteitä jne. Henkilöhahmoja tulee jatkuvasti lisää. Suurin osa on mitättömistä sivurooleissa vierailevia, mutta jotkut, kuten Fergus, Marsal ja heidän lapsensa ovat koko ajan läsnä. Harjulle tulee myös uusi tilanhoitaja, herra Bug rouvansa kanssa. Joka kirjassa näiden kirjojen päähenkilöjoukko kasvaa muutamalla merkittävällä jäsenellä.
Historia on taas aivan eritavalla läsnä kun aikaisemmin, onhan Vapaussota tulossa. Tosin Gabaldonin tähän astiset kuvaukset ei täällä ole historiallisesti kovin merkittäviä tapahtumia. Mutta toisaalta niidenkin esille tuomien on tärkeää, sillä ne ovat olleet merkittäviä niille jotka ovat ne kokeneet. Näin olleen, kaikki tapahtumat ja hetket ovat merkityksellisiä.
Kerronta polveilee mitä suuremmassa määrin Clairen, Jamien, Rogerin ja Breen välillä. Claire on edelleen minä-kertoja, mutta hänen osuutensa tuntuu pienenevän koko ajan. Breen ja Rogerin suhde saa yhä enemmän tilaa ja sen kuvaileminen kirjailija käyttää paljon aikaa. Tuntuu myös, että teoksen loppu kiihtyy höyryveturin tavoin, kirjailijan on pitänyt saada sinne mahtumaan monen monta asiaa, jotka sitten kuitenkin jäävät suurelta osin avoimiksi. Ehkä tämä on kikka, jolla lukija saadaan tarttumaan seuraavaan teokseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti