Varsinaisena pääjuttunsa on murhasta tuomitun elinkautisvangin pako. Miestä ei pidetä erityisen vaarallisena, mutta silti hän onnistuu järjestämään kunnon panttivankitilanteen. Toinen juttu on Takamäen pojan pyöräkolari auton kanssa, ja ajaja on tietenkin paennut paikalta. Selviää kuitenkin, että auton haltija on krp:n kiikarissa ja juttua täytyy vähän jäähdytellä. Nämä kaksi eivät kuitenkan linkity toisiinsa muutoin kun erään kotietsinnän yhteydessä.
Tässä tuntui olevan taas paria aiempaa ennemmän poliisin toimsitatapoja ja kikkoja. Lisäksi siellä täällä olevat jutut keventävät kivasti. Koen lukijana oppivani, tai ainakin saan paljon tietoa, asioista joista en ole juurikaan tiennyt mitään. En tietenkään voi luottaa täysin kaikkeen mitä kirjailija väittää teoksissaan, mutta moni asia tuntuu loogiselta. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka moni rikollinen lukee dekkareita? Löytyykö näitä vankiloista ja ovatkohan kuinka lainattuja? Entäpä sitten poliisit itse? Pystyykö rikollinen tai poliisi lukemaan tämmöistä miettimättä koko ajan, että mikä teoksessa on oikein ja mikä täysin absurdia? Tällä lukijalla ei ole yhteyksiä kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, joten nämä pohdinnat jäänevät arvoituksiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti