keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin

Kirjoitin eilen, että Muru oli tähän astisista paras, mutta eipäs ollutkaan. Tämä kahdestoista Takamäki vie voiton. Edelleen kirjastosta lainasin tämän, eikä tässä ollut mitään muuta vikaa kuin yksi kirjoitusvirhe sivulla 288. Latvian pääkaupunki Riika taivutetaan Riiasta eikä Riikasta, kuten Sipilä toimittajana sen väärin taivuttaa. Tämmöinen pieni virhe syö yllättävän paljon uskottavuutta lukijan silmissä.

Mutta kirjan tapahtumiin. Raiskauksen uhriksi joutunutta naista tylytetään törkeästi oikeussalissa, teon tehnyt mies selviää ehdollisella ja kehuu asialla kavereilleen. Raiskattu nainen tekee itsemurhan ja poliisi yritä kovistella tekijää ottamaan tästä vastuuta. Samaan aikaan Takamäen talo palaa, ja häntä epäillään jopa vakuutuspetoksesta. Onneksi Nykänen krp:stä ehtii väliin ja jutun tutkinta siirtyy sinne.

Raiskaaja linkittyy moneen kirjan rikokseen, mutta hänet ehditään eliminoida ennen kuin poliisi saa hänet kiinni. Suhonen lavastetaan huumekauppiaaksi ja Joutsamon yli meinataan ajaa. Joku haluaa todellakin kostaa Takamäen porukalle. Tekijä löytyy vankilasta ja on edellisestä kirjasta tuttu Jortamo. Myös Jose pyörii kuvioissa mukana ja kantaa kaunaa Suhoselle. Onneksi mies saadan kuitenkin kiinni ja toivon mukaan vastuuseen teoistaan, vaikka siihen saakka tässä teoksessa ei päästäkään. Takamäki, Joutsmo, toimittaja Römpötti ja asianajaja Lind houkutellaan ravintolaan ja lopputuloksena on pommi-isku. Vain Lind kuolee, muut selviävät pahoin vammoin.

Se mikä tästä teki niin hyvän, oli monitahoisuus. Yksi rikollinen pyöritti montaa juttua, eikä lukijallekaan paljastettu liikaa liian aikaisin. Jännitys säilyi hyvin yllä, ja etenkin epätietoisuus tuon pommi-iskun osalta sai kiemurtelemaan.

Pöydällä odottaa vielä kaksi Takamäkeä. Sitten tämä luku-urakka loppunee hetkeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...