Kun olin kerrankin päässyt taas Annika Bengtzon -tarinoiden makuun, niin pakko oli saada tämä uusinkin käsiin. Tosin eivät nämä nyt niin hyviä ole, että ostaisin itselleni kovakantisen kirjan kovalla rahalla. Pokkarin olisin voinut vielä hankkia, tai kirpparilta, mutta näitä vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Kirjastosta sain onneksi teoksen aika nopeasti, ja nopeasti myös luin ja tykkäsin.
Tällä kertaa kerrontaa oli Annikan, Thomasin, päätoimittaja Anders Schymanin sekä poliisin, jonka nimeä en enää muista, näkökulmista. Tämä toi todella mielenkiintoisia puolia esiin ainakin Thomasista ja opin teoksen aikana vihaamaan ja säälimään miestä.
Kaksi kadonnutta naista eri vuosikymmenillä. Annika ryhtyy tutkimaan tapauksia, sillä vanhempi niistä on hänen esimiehensä Schymanin palkitun dokumentin aihe. Tuoreempi taas tapahtuu kirjan nykyhetkellä. Yhtymäkohtia löytyy ja Annika saa jälleen tietoja poliisilta, joista ei normi-toimittajana uskaltaisi uneksiakkaan.
Marklundin omien jälkisanojen viittaus Ibsenin Nukkekotiin ovat paikallaan, ja tarina sai myös uuden merkityksen lukijan mielessä. Sujuvampi ja soljuvampi kokonaisuus kuin kaksi aikaisempaa Annika -dekkaria. Melkein ryhdyn jo odottamaan seuraavaa teosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti