Kirjastosta löydetty äänikirja jonka kuuntelin reilussa viikossa. Sanoisin, että tämä oli perushyvä teos, ei mitenkään erikoinen mutta ei huonokaan. Omaan hyllyyni en tätä ostaisi. Ihmettelen, miksi tätä sanotaan "jännittäväksi, tiheätunnelmaiseksi ja ennalta-arvaamattomaksi", sillä niitä tämä ei mielestäni ollut. Tämä oli ennemmin surullinen ja varoittava, ei mikään perusdekkari.
Lukijalle (kuulijalle) paljastetaan asioita vähä vähältä, ja itsekin olin jossain vaiheessa varma että päähenkilö Rachel on todellakin tehnyt jotain Meganille. Tosin aika nopeasti kyllä oivalsin oikean loppuratkaisun kun sitä alleviivattiin toistuvasti.
Tarinan keskiössä on Rachel. Hän matkustaa päivittäin aina samoilla junavuoroilla Lontooseen ja takaisin. Matkalla hän ohittaa viktoriaanisia taloja, joista erästä hän on ryhtynyt tarkkailemaan. Talossa asuu pariskunta, joille Rachel antaa nimet Jess ja Jason, sekä kehittää heille onnellisen parisuhteen. Muutaman talon päästä heistä sijaitsee Rachelin entinen koti, jossa asuu nykyisin Rachelin ex-mies Tom ja tämän uusi vaimo Anna yhdessä heidän pienen tyttärensä kanssa.
Eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta jotain, mikä saa hänet pois tolaltaan. "Jess" suutelee miestä, eikä tuo mie ole "Jason". Rachel päättää tehdä asialle jotain ja menee illalla käymään "Jessin" luona. Rachelilla on kuitenkin alkoholiongelma, ja hän menettää usein muistinsa juodessaan. Pian selviää, että "Jess", eli oikealta nimeltään Megan, on kadonnut. Rachel menee poliisin puheille kertomaan vieraasta miehestä, mutta ei voi jättää asiaa sikseen. Hänen on myös tavattava "Jason" eli Scott ja kerrottava tälle tapahtuneesta, sillä Rachel ei usko "Jasonin" tehneen pahaa "Jessille", hehän rakastavat toisiaan.
Rachel on hyvin surullinen hahmo. Hän on saanut potkut työstään juomisen takia, hänen liittonsa Tomin kanssa on ajatunut kriisiin juomisen takia ja hänen elämänhallintansa on muutoinkin täysin retuperällä. Välillä säälin, välillä vihasin Rachelia. Onneksi hän kuitenkin pääsee jaloilleen ja toivottavasti tajuaa pysyä erossa alkoholista.
Kuunneltuna tämä toimi mielestäni hyvin. Tarinan saattoi helposti jättää kesken jos se rupesi ärsyttämään liikaa. Lisäksi kuunneltuna tarina eteni sopivaa tahtia, eikä lukijalla (kuulijalla) ollut mahdollisuutta hyppiä eteenpäin tai kurkkia loppuratkaisua. Tosin aivan kertomuksen loppumetreillä olin hieman tympääntynyt, kun asia jäi junnaamaan paikoilleen. Erityisesti Annan hahmo ärsytti minua ja hänen päättämättömyytensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti