sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Lainasin tämän kirjastosta varmaan kolme kuukautta sitten. Enkä muista enää edes että miksi. Nyt kirjasto kuitenkin muistutti eräpäivän lähestymisestä ja ajattelin, että pakkohan minun on edes vilkaista minkälaisen kirjan olen tulllut lainanneeksi. Teos oli yllättävän hyvä, ei mitenkään erikoinen, mutta riittävän mielenkiintoinen että luin sen parissa päivässä.

Kolme eri menneisyyden tapahtumaa nivoutuvat nykypäivänä yhteen. Ensimmäisessä tapauksessa, vuodelta 1970, pikkutyttö katoaa teltasta keskellä yötä. Toinen tapaus, vuodelta 1974, kertoo naisesta joka surmaa miehensä kirveellä. Kolmas tapaus, vuodelta 1994, on nuoren Lauran raaka kuolema keskellä työpäivää. Kaikki jutut ovat selvittämättömiä, sillä vuoden 1974 murhaajatar on kadonnut vankilatuomionsa jälkeen.

Jackson Brodie, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, palkataan tutkimaan kaikkia vanhoja tapauksia. Dekkariksi tämä oli hyvin erilainen kuin ne mihin olen tottunut. Ei ollut selkeää linjaa, johtolankoja, vaan asiat tiputeltiin lukijan eteen valmiina. Kaikkiin tapauksiin löytyi lopulta ratkaisu, ja siinä mielessä teos oli ehyt ja siisti. Mutta ei aivan sellainen, jonka jälkeen on olo että tätä on pakko saada lisää.

Kerronta polveili Jacsonin, Theon (Lauran isä), Amelian (Olivian, 1970 kadonneen tytön sisaren) ja Carolinen (kirvesmurhaajattaren) välillä. Luulin, että tapauksilla olisi ollut jokin yhteinen tekijä alusta asti, mutta yhteenliittyminen tapahtuikin aivan loppumetreillä ja nykyisten henkilöiden välillä. Siinä mielessä olin hieman pettynyt. Varsinaista jännitystä ja cliffhangereita tässä teoksessa ei ollut, mikä oli pienoinen pettymys.

Nyt voin kuitenkin palauttaa tämän hyvlillä mielin kirjastoon :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...