Voiko Vappuaan viettää paremmin, kun hyvän kirjan parissa mökillä? Mielestäni ei.
Luin siis viikonloppuna Ohlssonin kolmannen teoksen, mikä on ehdottomasti mielestäni tähänastisista paras. Fredrikan, Alexin ja Pederin tiimi saa tutkittavakseen paloittelusurman. Pian ruumiita löytyy lisää ja lankoja tuntuu pitävän käsissään mykkä lastenkirjailija.
Teos on rakennettu teknisesti hyvin, joka lukuun jää selkeämpi koukku, mikä pakottaa lukijan ahmimaan tekstiä. Kerronta polveilee sopivasti eri hahmojen välillä ja informaatiota tulee taas tasaisesti. Etenkin lopussa oli mukavaa kokea monta ahaa-elämystä niin ettei asiaa kuitenkaan väännetty rautalangasta.
Päähenkilöiden yksityiselämiin tulee taas hieman enemmän valoa, etenkin Fredrikan kohdalla. Hänen miestään epäillään niin raiskauksesta kuin osallisuudesta vuosikymmenten takaisin tapauksiin, joita Fradrikan tiimi tutkii.
Kirjastosta löysin tämän teoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti