Yksi asia on varmaa: tarinankertojana Kaari Utrio on lyömätön!
En yleensä kirjastossa käydessäni katsele Utrion kirjojen perään, sillä suurinosa niistä löytyy omasta hyllystäni. Mutta viime kirjastoreissulla kävin pyörähtämässä Utrion hyllyllä ja huomasin tämän ohuen läpyskän. Hetken kääntelin teosta käsissäni ja ajattelin, että pakkohan tämä on lukaista pois, kun en tähän ollut aikaisemmin törmännyt.
Kyseessä on Utrion 1980-luvun alussa kirjoittama kioskikirja. Sellainen tyypillinen kevyt rakkaustarina, mutta monta kertaa parempi kun harlequinit. Luin tämän hetkessä iltapalana, sillä sivuja oli vain 125 ja kerronta sujuvaa. Lisäksi kun olen lukenut Utriota niin paljon aikaisemminkin, pienet viittaukset ja latinankieliset lisähöysteet eivät jarrutelleet lukemista.
Itse tarina on yksinkertainen. Kaltoinkohdeltu neito äitipuolensa ja isäpuolensa armoilla. Onneksi neidon isä oli kuitenkin kihlannut ainoan tyttärensä turkulaiselle ikälopulle porvarille. Neitoa Porvoon seudulta Turkuun saattaa nuori kartanonherra Arn. Rakkaus on molemmin puolista, mutta sanatonta. Anna-neidon elo Turussa sujuu hyvin, kunnes miehen ilkeä sisarpuoli saapuu ja nostattaa tunteita syyttämällä, että Annan kantama lapsi on äpärä. Vanha porvari kuolee järkytyksestä ja ilkeä siskopuoli vie Annan omaan taloonsa aikeena tappaa syntyvä lapsi ja naittaa Anna omalle pojalleen ettei suuri omaisuus menisi sivusuun. Viime hetkillä Arn syöksyy apuun, todistaa lapsen syntymän ja kosii Annaa.
En arvosta nykypäivän kioskikirjallisuutta, siis niitä harlquineja, kovin korkealle lähinnä huonon kerronnan vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ollutkaan ihan tavallinen kioskikirja. Hyvän kirjailijan tunnistaa kyllä, ja välillä lukija kaipaakin tämmöistä kevyttä romantiikkapiikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti