Kuva: Gummerus
Kirjan punaisena lankana on inkeriläistaustainen ruumis, joka katoaa. Viktor Kärppä joutuu soppaan mukaan sillä hän tuntee vainajan vanhemmat. Mutkien kautta ruumis löytyy ja juttu selviää.
Teoksen parasta antia oli pohdinnat ajankohtaisista asioista kuten Facebookin käytöstä. Itsekin olen samoilla linjoilla, itsestään ei ole hyvä jakaa liikaa näissä nykypäivän someissa. Muutaman kerran teoksen parissa sai nauraa ääneen mikä on kyllä hyvän kirjan merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti