Kuva: Gummerus
Päällimäisenä on kysymys miksi kukaan ei tee mitään? Miksi ylipäänsä voi olla olemassa sellainen valtio kuin Pohjois-Korea?
Teos kertoo Shinin tarinan. Hän syntyy leirillä 14 ja viettää siellä lapsuutensa ja nuoruutensa kunnes pakenee päällimäisenä ajatuksenaan ruoka. Suljetulla leirillä kasvanut Shin ei tiedä mitään ulkomaailmasta, ei siitä mitä on Pohjois-Korean rajojen ulkopuolella tai niiden sisäpuolella. Suuret ja rakastetut johtajatkin ovat hänelle outoja, leirillä ei harjoiteta aivopesua kuten Pohjois-Korean kouluissa ja päiväkodeissa.
Shin tekee itsekkäitä tekoja ja kavaltaa läheisiään vain saadakseen vähän enemmän ruokaa. Hän ei ymmärrä oikeaa ja väärä, hän ei tunne sympatiaa tai empatiaa. Hän tuntee vihaa mutta ei katumusta. Vasta usean vuoden jälkeen paostaan hän oppii ymmärtämään tunteita ja se ajaakin hänet syvään katumukseen niiden tekojen vuoksi joita hän teki vankileirillä sekä sen jälkeen pakomatkallaan Kiinaan.
Shinin vankileiriltä pakenemiseen vaikutti kaksi miestä. Toisen Shin tapasi ollessaan 13-vuotias ja suljettuna maanalaiseen vankilaan äitinsä ja veljensä pakoyrityksen jälkeen. Mies kertoi Shinille ruoasta ja elämästä vankileirin ja Pohjois-Korean rajojen ulkopuolella. Parkin Shin tapasi vaatetehtaalla ja alunperin Shinin tehtävä oli vasikoida Parkin kertomuksen vartijoille, mutta koska Park kertoi paljon ruoasta Shin pitikin tiedot itsellään. Yhdessä he ryhtyivät suunnittelemaan pakoa, mutta lopulta vain Shin onnistui pääsemään sähköaidan toiselle puolelle. Kirjan mukaan Shin on tiettävästi ainoa vankileirillä syntynyt ja sieltä paennut pohjoiskorealainen.
Toivon todella hartaasti, että Pohjois-Korean diktatuuri hajoaa, maa vapautuu ja siellä elävät ihmiset saavat ihmisarvonsa takaisin. Tälläinen suljettu, ydinaseella varustettu valtio on sairas ja läpeensä paha eikä sillä ole sijaa tässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti