Kuva: Tammi
Luettu ensimmäisen kerran joulun 2009 jälkeen. Sain kirjan siis lahjaksi, ja olikin yksi monista joulun suosikeista :) Tämän jälkeen olen kuunnellut pari kertaa äänikirjana.
Kirjan parasta antia on todellakin jo aiemmin mainittu Robert Bravert. Hän on samassa sarjassa Isabellan Niklas Tavastin kanssa, päältä katsottuna yksinkertainen ja tyhmä mutta pinnan alla piilee paljon enemmän. Teoksessa on juonittelua vähän joka suunnalla, ja se tekeekin kirjasta hieman erilaisen kun Utrion muut kirjat. Sekä sankaritar että kapteeni Bravertin suku ovat oikeita mestareita juonittelun suhteen.
Tietenkin kyseessä on myös rakkaustarina ja historiallinen romaani. Historia on tällä kertaa lasiruukin muodossa sekä tietenkin säätyjärjestyksissä ja ylhäisyyksissä. Rakkaus syttyy jo teoksen alkumetreillä, hyisen kylmässä haaksirikossa, mutta vie aikansa ennen kuin rakastavaiset voivat todella tunnustaa rakkautensa toisilleen. Sankaritar-Claudialla on syynsä, jotka selviävät kyllä Robertille ajallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti