Kuva: Gummerus
Nopealukuinen vaikkakin fiiliksiltään synkempi kun aikaisemmat. Lisäksi ilmassa oli eräänlaista nopeatempoisuutta, asioita tapahtui ja osa jätettiin puolitiehen. Viktorilla oli monta rautaa tulessa, mutta nyt lukijalle ei väännetty rautalangasta loppuratkaisuja vaan painous oli enemmän henkilöhahmossa itsessään.
Erään hahmon kuolema oli toisaalta yllätys, toisaalta jos jonkun piti kuolla niin hän oli ehkä kuitenkin paras tyyppi siihen. Sedän kuviot jäivät hieman hämäriksi. Venäjän reissu viesti itänaapurin kulttuurista ja tavoista. Hahmot ovat muuttuneet, vanhentuneet ja kasvaneet kirjasarjan mukana. Tämä on tervettä, sillä joissakin tapauksissa samoilla hahmoilla mennään kirjatolkulla ilman ikääntymistä ja kehitystä.
Loppuratkaisultaan sopiva päätös Viktor Kärpän tarinoille. En jäänyt kaipaamaan enää selityksiä vaan kaikki oli sidottu sopivasti pakettiin. Lukija sai nauttia hyvästä kerronnasta ja Teppo Korhosen ruonosuonikin sykki sopivissa rajoissa eikä päässyt ärsyttämään kuten joissakin aiemmista teoksista.
Kaikkea hyvää Viktor! Oli mukava tutustua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti