Tämän teoksen keskiössä oli Atlantiksen kadonnut kaupunki sekä sulavat jäävuoret. Teoksessa kuvattu Atlantiksen löytyminen läheltä Intiaa vaikuttaa mahdolliselta, sillä perustelut olivat erittäin hyvät. Platonin kuvaukset kadonneesta kaupungista täsmäävät osin niihin löytöihin, joita Intian läheltä on oikeastikin tehty. Tietenkin kirjailija on värittänyt tarinaa myös fiktiolla, joten kaikkea ei pidä ottaa totena. Mutta Sarasvati on todellakin ollut aikoinaan joki, joka on virrannut oletetun Atlantiksen lähellä. Suuren hyökyaallon tuhottua Atlantiksen, Sarasvati on tuonut mukanaan hiekkaa mikä on haudannut kaupungin suojaten sitä samalla.
Toinen teoksen pääteemoista ovat jäätiköt ja ennen kaikkea niiden sulaminen. Intiassa kadonnutta kaupunkia tutkimassa oleva Sergei huomaa sähköpostissaan outoja kuvia jäätiköltä. Hän on yhteydessä Susaniin, joka työskentelee jäätiköllä ja Susan lähtee selvittämään suuren järven katoamista. Tästä alkaa todellinen kilpajuoksu aikaa vastaan. Fakta on että jäätikkö sulaa, ja voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa mega tsunamin, joka puolestaan voi hukuttaa alleen uskomattomat määrät kaupunkeja. Pieni porukka yhdessä Venäjän presidentin kanssa käy toimeen. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että on positiivista lukea joskus venäläisistä "hyviksinä" kun useimmissa kirjoissa heidät kuvataan stereotyyppisinä, ahneina ja väkivaltaisina. Joka tapauksessa, tutkijat suosittavat rannikoilla olevien ydinvoimaloiden sulkemista mahdollisimman pian, sillä jättimäinen tsunami tuhoaisi nuo voimalat hetkessä ja vapauttaisi suuret määrät radioaktiivista materiaalia ilmaan ja veteen.
Siinä mielessä nämä Isomäen kirjat ovat erikoisia, että näistä puuttuu niin sanottu klassinnen onnellinen loppu. Tietenkin tässäkin teoksessa oli omalla tavallaan hyvä loppu, sellainen joka antoi toivoa ja viestitti ettei koko maapallo tuhoutuisi vaikka pahin kauhuskenario tapahtuisikin. Silti moni kuolee ja maailma muuttuu hyvin toisenlaiseksi mitä se on tällä hetkellä. Teos herättää ajatuksia ja pistää miettimään niin ydinvoimaa, ilmastonmuutosta kuin historiaakin. Ihminen voisi oppia virheistään, mutta entä jos onnettomuuden jälkeen ei ole ketään kertomassa niistä? Tai tuo joukko olisi hyvin pieni ja levittäytynyt eri puolille maapalloa. Suomen kohdalla teoksessa kävi kuitenkin hyvin, vedenpinta ei noussut kovin korkealle vaan mahdollisuus asua täällä olisi edelleen olemassa. Ellei tietenkin otettaisi huomioon glofvirran loppumista ja -50 asteen pakkastalvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti