Christian Rönnbacka: Julma

Toinen Christian Rönnbackan teos kuunneltu Elisan äänikirjana. Tämänkin hankin itselleni jo aikaisemmin, mutta koska mielestäni saman kirjailijan teokset täytyy lukea (kuunnella) ilmestymisjärjestyksessä niin tämä Julma oli sitten seuraava kuuntelulistalla. [Tosin luen/kuuntelen useaa kirjaa yhtäaikaa, joten tänne ne päätyvät siinä järjestyksessä milloin mikäkin teos loppuu.] Lukijana oli tällä kertaa Ville Tiihonen, hyvä lukija mutta ensimmäisen osan lukijan, Jukka Peltolan jälkeen minulla meni hetki tottua Tiihosen ääneen.

Julma jatkaa Antti Hautalehdon tarinaa. Hän on nyt kokonaan Porvoolainen poliisi, ja saa teoksen alussa ylennyksen. Pian käsillä onkin Antin ensimmäinen juttu tutkinnanjohtajana. Pieni tyttö kaapataan kotoaan, mutta mikä kummallisinta, hänet palautetaan parin päivän päästä. Vaikka asiaa ei sanota suoraan, niin lukijalle annetaan kuva siitä mitä tytölle on tapahtunut. Eikä tyttö jää kaappaajansa viimeiseksi uhriksi. Samalla valotetaan myös pedofiilien ajatusmaailmaa mikä kylmää ja puistattaa. Joitain asioita ei vain voi ymmärtää ja hyväksyä!

Samaan aikaan kun paineet kasautuvat Antin niskaan, hän saa myös kuulla että hänestä on luvattu tapporaha. Taustalla on edellisen teoksen tapahtumat ja suuren huumelastin joutuminen viranomaisten käsiin. Antti kokee muutaman läheltäpititilanteen, ja onneksi selviää myös ruotsalaisten palkkamurhaajien käsistä vaikka tyttöjä kaapannut pedofiili yrittää myös riistää Antin hengen.

Edellisen teoksen tapaus-Heli päättyi surullisesti, mutta onneksi Antin ei tarvitse olla enää yksin. Rinnalle löytyy lääkärinä työskentelevä Leena. Joten pientä romantiikkaakin on taas ilmassa.

Pidin tästäkin teoksesta paljon. Kerronta on sujuvaa ja huumori kukkii sopivasti. Tapaukset ovat kammottavuudessaan uskottavia eikä mitään älyttömiä ylilyöntejä ole. Juuri tällainen pitää kunnon dekkarin ollakin!