Jouduin toppuuttelemaan itseäni etten olisi ahminut tätä teosta yhdeltä istumalta. Joskus on parempi antaa tarinalle hieman tilaa ja nauttia sitä pienissä erissä, sillä liian monesti olen ahmaissut jonkun teoksen liian nopeasti. Silloin jää helposti olo ettei kirjasta jää mitään mieleen. Tätä virhettä yritän välttää.
Kiirastuli on enemmän kuin ajankohtainen, kuten Remeksen kirjat yleensä ovat. Psykologinen sodankäynti ja maahanmuutto-kriisi ovat teoksen keskeiset teemat, ja mikä pahinta ne voisivat olla jopa totta. Kaikki alaa Keuruun puukirkon palolla, joka lavastetaan maahanmuuttajan sytyttämäksi. Lari Vuori puolestaan toimii eräänlaisena sissinä ja yrittää ehkäistä venäläismielisten suomalaisten levittämän väärän tiedon leviämistä. Kun Suomi solmii liiton Amerikkalaisten kanssa ja antaa heidän astua Suomen maaperälle Venäjä reagoi voimakkaasti. Suomen ja Venäjän välinen raja aukeaa, mutta vain toiseen suuntaan: Venäjä lähettää Suomeen valtavat määrät pakolaisia, jotka on kuljetettu paikalle junalla ja busseilla.
Tarinaa seurataan sekä Larin, että muiden keskeisten henkilöiden näkökulmasta, näin lukija pysyy askeleen edellä tapahtumissa. Myös pilkahduksia muista näkökulmista nähdään tarinan seassa, mikä tuo tarinaan niin uskottavuutta kuin kauhistuttaa lukijaa.
Loppuun oli hienosti pedattu seuraavan teoksen alkuasetelma, ja täytyy sanoa että odotan sitä jo innolla! Sillä sekin tulee päätymään kirjahyllyyni, aivan kuin tämäkin teos heti ilmestymispäivänään.
Hauskana yksityiskohtana nostan esille huomioni, että teoksen puolivälissä Lari tuntui syövän jatkuvasti :) Aina kun hänen kerrontavuoronsa tuli, niin hän nautiskeli joko sämpylää tai suklaata. Ymmärrän kyllä, että kirjailija on halunnut inhimillistää henkilöhahmoa mutta minulle tämä pisti vain silmään hassusti. Itse juonen kannaltahan tällä ei ole yhtään mitään merkitystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti