torstai 12. marraskuuta 2015

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Viides Potter luettu ääneen lapselle. Itse olen lukenut tämän aikaisemmin ainakin kolme kertaa, voi olla että kertoja on enemmänkin, mutten ole merkinnyt niitä muistiin. Ensimmäisen kerran luin 12.-15.3.2004, toisen 15.-20.9.2004 ja kolmannen 18.-27.12.2005.

Harryn viiden vuosi Tylypahkassa alkaa levottomasti. Ankeuttajat hyökkäävät hänen ja Dudleyn kimppuun ja Harry joutuu tapauksen vuoksi Taikaministeriöön kuulusteluun. Cornelius Toffee, Taikaministeri, haluaisi erottaa Harryn Tylypahkasta. Osin syynä on se, että Harry itsepintaisesti väittää että Voldemort on palannut. Dumbledore kuitenkin "pelastaa" Harryn ja tämä pääsee lähtemään kouluun, kun on ensin viettänyt loppukesän Siriuksen talossa Kalmanhanaukiolla, missä myös Voldemorttia vastaan taisteleva salaseura Feeniksin kilta kokoontuu.

Koulussa Harry ja kumppanit saavat uuden pimeuden voimilta suojautumisen opettajan, kuten oli odotettua. Uusi opettaja, Dolores Pimento, on ministeriön määräämä virkamies, jonka mielestä oppilaat oppivat kaiken teoriassa eikä taikomista tarvita lainkaan. Harry joutuu Pimennon jälki-istuntoon ja joutuu kirjoittamaan omalla verellään "ei saa valehdella" omaan ihoonsa. Lisäksi Pimento määrää jatkuvasti uusia opetusasetuksia, ja lopulta nousee Tylypahkan rehtoriksikin kun Dumbledore joutuu lähtemään.

Harryn kouluvuosi on täynnä Albuksen Kaartia (Harry opettaa ystävilleen käytännön suojautumista pimeuyden voimia vastaan), ihastumista Chon, hiuspauksen pelikieltoa, kentaureja, jättiläisiä, angstia, unia Voldemortin tekemisistä, uusia ystäviä, joulu Siriuksen kanssa, Okklumeuksen opettelua Kalkaroksen johdolla sekä tietenkin V.I.P.-kokeet. Kouluvuoden lopussa Harry, Ron, Hermione, Ginny, Neville ja Luna Lovekiva säntäävät Taikaministeriön Salaperäisyyksien osastolle pelastamaan Siriusta, vain huomatakseen että Voldemort on houkutellut heidät ovelaan ansaan. Onneksi Kiltalaiset tulevat paikalle, ja vaikka Voldemort pakeneekin, niin velhomaailman on vihdoin tunnustettava hänen paluunsa. Hinta on tosin Harrylle kallis, sillä hän menettää Siriuksen. Harry saa myös kuulla vihdoinkin Dumbledorelta kohtalonsa: joko hänen on murhattava Voldemort tai Voldemort murhaa hänet.

Tämä teos on kaikista paksuin, ja toisaalta myös raskain. Ei pelkästään Siriuksen kuoleman vuoksi, vaan osin myös siksi, koska Harry on hankalassa 15-vuoden iässä, jolloin hänen tunteensa menevät vuoristorataa ja lukijan tekisi mieli välillä karjua hänelle järkeä päähän. Lisäksi teoksessa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, lähinnä Pimennon taholta, että lukijan tekee mieli itkeä ja kirkua ääneen. Onneksi mukana on paljon uuttakin, lukija pääsee tutustumaan paremmin Taikaministeriöön, Pyhän Mungon taikatautien sairaalaan, Fred ja George Weasley pistävät todella hanttiin Pimennolle ja lopulta jättävät koulun perustaakseen oman Weasleyn Welhowitsit kaupan Viistokujalle.

Huomenna katsomme elokuvan, vaikka tiedänkin jo etukäteen että se tulee olemaan pettymys. Yli tuhatta sivua ei vain saa mahdutettua muutaman tunnin leffaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...